Terveysluontopolku, lehtoluonto, komeat laavut – näitä tarjoilee Liessaari Lohjalla

Liessaari on ollut lohjalaisten suosittu virkistysalue jo vuosia. Saari tarjoaa avaria näkymiä Lohjanjärvelle sekä ihanan vehreää lehtoluontoa – sekä kaksi erinomaista taukopaikkaa sen länsipäässä. Saarta kiertelee luontopolku, joka esittelee sen parhaat palat.

Liessaaren luontopolku Lohjalla
Päivämäärä: 16.5.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 664.
Reitin pituus: Noin 7 km. (Luontopolkukierros + käynti laavuilla)
Kohokohdat: Lehtoluonto, Lohjanjärven avarat maisemat, taukopaikat.
Parkkipaikka: Haikarinkadulla pari mahdollista pysäköintipaikkaa. Liessaarelle vievän sillan vieressä muutama paikka, hieman kauempana lisää paikkoja. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Lähin bussipysäkki, Haikarinkatu, noin kilometrin päässä.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät.
Varusteet/jalkineet: Hyväpohjaiset kengät jyrkkiin mäkiin.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Kaksi tulipaikkaa.

Toukokuinen lauantai ja pyysin ystävän mukaan luontoretkelle. Kohteeksi valitsimme Lohjan Liessaaren. Kuten niin moni muukin Etelä-Suomen kohteista, se oli ollut listallani jo pitkään. Olin myös huomannut jossain sosiaalisessa mediassa maininnan siitä, että vanha ja kaunis Liessaaren valkoinen puusilta oli edellisenä syksynä saanut purkutuomion, mutta tilalla olisi ilmeisesti jonkinlainen väliaikainen silta. (Vanha valkoinen silta saattaa näkyä hieman kuvissa, jotka otin Lahokallion luontopolulta edellisenä syksynä.)

Ajelimme Lohjan Haikarinkadulle ja huomasimme P-kyltin. Vinoparkki oli noin parinsadan metrin päässä Liessaareen johtavasta sillasta. Kävelimme rantaan ja huomasimme, että sielläkin oli muutamalle autolle tilaa. Eipä hätää, matka piteni vain hieman. Silta-asiakin oli selvästi edennyt ja uusi silta oli jo rakenteilla. Sitä pitkin saattoi kävellä saareen, vaikka se ei valmis ollutkaan.

Liessaaressa ollaan. Ensimmäisenä ohitetaan uimaranta. Yritin tässä myös paikallistaa Lahokallion maisemia, jossa olin edellisenä syksynä kävellyt. Lahokallion niemen kärjestä lienee tänne noin kilometrin matka.

Heti uimarannan jälkeen saaren itärannan tuntumassa on tolppa, joka liittyy täällä kulkevaan terveysluontopolkuun.

Luontopolkukyltit olivat täällä jo melko kuluneita. Tekstiä joutui vähän tihrustamaan, mutta saimme ne kuitenkin luettua. Terveysluontopolun kerrotaan tarjoavan rentoutumista, iloa ja oivalluksia. Jokaisessa kohteessa on kaksi nelisäettä, jotka antavat tietoa ja inspiroivat tekemään jotain.

Muutaman kymmenen metrin päässä näkyy jo opastaulu ja polun aloituspiste.

Opastaulussa on myös reittikartta. Ollaan saaren kaakkoiskulmassa. Polku kierretään vastapäivään ja se käy ensin saaren pohjoisosassa, josta se kääntyy kohti lounasta. Varsinaisen luontopolun ympyräreitin lisäksi täällä voi siis kävellä janareitin saaren länsipäähän, josta löytyy kaksikin laavua (kartan teon aikaan niitä on ollut vain yksi). Ja vielä: karttaan on merkitty kahdenvärisiä pisteitä luontopolkujen taulujen merkeiksi. Vihreät ovat luontotauluja, vaaleanpunaiset terveystauluja.

Reitti alkaa kauniilla rantapolulla. Järveä kohti kurkottavia puita oli useassakin kohdassa.

Täältä voi myös ihailla maisemaa kohti Lohjan keskustaa.

Kilometri kävelyä takana. Tämän reitin pohjoisimmassa kohdassa on luontopolkujen ensimmäinen taukopaikka. Pari penkkiä kalliolla, josta on jo kivat näkymät kohti pohjoista. Emme vielä tarvinneet taukoa, jatkoimme matkaa.

Terveysluontopolku oli merkitty sinisten reittimerkkien lisäksi myös näillä puisilla ympyrämerkeillä. Niiden keskellä ollut symboli jäi meille vähän epäselväksi. Olisiko se Liessaaren pohjapiirros vai lintu vai joki? Tai ehkä jotain ihan muuta. Tämä rasti kertoi punaisesta graniitista, jota Liessaaressa on louhittu ilmeisesti parissakin eri paikassa. Rasti kehotti myös taivuttamaan selkää taaksepäin – teimme työtä käskettyä.

Polku käy saaren keskellä olevalla kalliolla ja tekee myös pienen mutkaisen kierroksen kallion jyrkänteen alla. Keskellä polkua kasvoi yksi korvasienikin. Kohta noustiin taas saaren laelle ja tosi kauniisiin lehtomaisemiin. Reitin varrella kasvoi taikinamarjaa, lehtokuusamaa, valkovuokkoja, kevätlinnunhernettä ja imikkää. Kertakaikkisen kaunis lehtoreitti.

Saavutaan T-risteykseen. Vasemmalle, jos haluat suoraan luontopolun loppuosalle, mutta itse suosittelen kääntymään oikealle ja saaren länsiosaan. Laavuille on tästä reilu kilometri janareittiä pitkin.

Liessaaressa näyttää olevan yllättävän paljon kesämökkejä. Polku kulkee kapean saaren keskellä – ja mökkejä on molemmin puolin. Saaren itäosa on selvästi lehtomaisin, länttä kohti kulkiessa havupuiden osuus lisääntyy.

Kohta ollaan reitin korkeimmalla kohdalla vanhan louhoksen laidalla. Täällä on siis louhittu maankuulua punaista graniittia mm. Pietarin, Porvoon ja Helsingin rakennuksiin ja kiveyksiin. Louhokset on suljettu jo vuonna 1940.

Louhoksen lähellä reitti jakaantuu kahtia. Käännyimme ensin oikealle. Polku laskeutuu jyrkästi rantaan. Täällä on vanhempi Liessaaren laavuista. Pidimme täällä evästauon. Paikalla oli myös yksi meloja, joka oli viettänyt yönsä laavun tuntumassa telttaillen.

Matka jatkui kohti uutta laavua. Nousu on jyrkkä ja tässä saa todellakin varoa askeleitaan sekä laskeutuessa että noustessa. Kun nousimme mäkeä ylös, laavulle saapui taas lisää porukkaa – ja nimenomaan meloen. Paikka on ilmeisen suosittu melojien keskuudessa.

Uusi laavu on melkeinpä Liessaaren läntisimmässä kärjessä. Laavujen välimatka oli noin 300-400 metriä. Tämä laavu on hieman kauempana rannasta, mutta maisemat ovat silti kohdallaan. Molemmilla laavuilla on tulipaikka ja penkit sen ympärillä.

Kävelyä oli kertynyt jo nelisen kilometriä. Nyt oli aika palailla kohti lähtöpaikkaa. Luontopolulle pääsimme taas noin 5,7 kilometrin kohdalla. Nyt jatketaan tutun runsaissa ja rehevissä lehtomaisemissa.

Terveysluontopolun rastit oli täällä helppo löytää, tolpat olivat tallella ja niiden teksti luettavissa. Perinteisen luontopolun rastit olivat numeroituja tolppia. Niistä en löytänyt tietoa mistään – en edes tätä kirjoittaessani netistä. Lohjan nettisivulla sanotaan, että rastien tekstit ovat luettavissa ”internet-sovelluksessa”. Minulla on muistikuva, että yhdessä tolpassa oli qr-koodi, jonka perusteella löysin jotain tietoa punaisesta graniitista, mutta sivun olen sittemmin hukannut kännykästäni, joten en voi sitä enää tarkistaa. Liekö täällä joskus ollut kaikissa tolpissa qr-koodi, ehkäpä.

Reitin viimeinen tolppa kyselee, miten saari vaikutti minuun – ja pyytää miettimään ystävää, jonka voisin ensi kerralla pyytää mukaan.

Paluu uimarannan ohi sillalle ja sieltä pysäköintipaikalle. Kävelyn pituudeksi tuli seitsemän kilometriä, aikaa käytimme kaksi ja puoli tuntia yhden evästauon kera. Tapasimme polun varrella puolen tusinaa muutakin ulkoilijaa.

Reitti on keskivaativa ja varsinkin vanhan laavun tienoo oli jopa melkoisen vaativa. Korkeuseroa lienee kolmisenkymmentä metriä. Polun parasta antia on varmasti upea lehtoluonto, mutta myös taukopaikat ja Lohjanjärven maisemat säväyttivät. Rastipisteiden kunnostusta ehkä tarvitaan – muuten tämä oli huippukokemus.

Sijainti: N=6682227.767, E=335370.145 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.2434280, GEO:lon=24.0259422

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Pähkinäniemen luontopolku
Lahokallion luontopolku
Paloniemen luontopolku
Karnaistenkorven luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.