Pikku retki mielenkiintoisella luonnonsuojelualueella – Tvärminnen eläintieteellisen aseman luontopolku

Hangon Tvärminnessä sijaitseva eläintieteellinen asema on perustettu vuonna 1902. Suojellulla alueella kulkee mielenkiintoinen luontopolku, joka perehdyttää alueen luonnon erityispiirteisiin. Polun varrella on runsaita ketoja, reheviä lehtoja ja karua kalliomännikköä. Tämäkin luontopolku on varmasti parhaimmillaan keväällä!

Tvärminnen eläintieteellisen aseman luontopolku Hangossa
Päivämäärä: 14.5.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 663.
Reitin pituus: Noin 2 km.
Kohokohdat: Lyhyellä polulla paljon mielenkiintoisia kohteita. Pähkinäpensaslehto, ketomaisema – ja viinimäkikotiloiden havainnointi!
Parkkipaikka: Eläintieteellisen aseman tuntumassa, osoite J.A. Palménintie 260. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei ole.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Lehto-osuuksilla voi olla kosteaa. Kuivalla säällä lenkkarit riittää hyvin.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Ei tulipaikkaa.

Helatorstain retki, kohteena Tammisaari ja Hanko. Ihastuttavan Tammisaaren Ramsholmenin jälkeen suuntasimme retkikaverin kanssa Hangon Tvärminneen. Minulle oli ajat sitten suositeltu Tvärminnen eläintieteellisen aseman luontopolkua, nyt olisi vihdoin aika tutustua siihen. Ajelimme mutkikasta J.A. Palménintietä ja päädyimme aseman pihaan. Pysäköintipaikka ja luontopolun opastaulu näkyvät hyvin tielle. Opastaulu kertoo luontopolun olevan 1,7 kilometriä pitkä ja se veisi kävelijän reheviin lehtoihin ja runsaille kalkkikedoille.

Kartan perusteella reitti on oikeastaan janareitti idästä länteen, mutta kävelyn voi muuttaa kahdeksikoksi palaamalla tietä pitkin takaisin eläintieteellisen aseman pihaan.

Polun lähtöpiste on oikeastaan parikymmentä metriä opastaulun takana. Tolpassa lukee englanniksi ”nature trail” ja sen päällä on sininen vinoneliö. Ne toimivat täällä reittimerkintöinä.

Jos reitin varrella on kalkkiketoja, niin sellainen taitaa olla tässä heti ensi metreillä. Polun varrella kasvoi valtava määrä kevätesikkoja ja esimerkiksi kevätlinnunhernettä. Reitin ensimmäinen opastetaulu kertoo rinnelehdon olevan kuin pala lounaista saaristoa tai Ahvenanmaata. Täällä voi tavata vaateliaita lajeja kuten keltalehdokin tai sikoangervon.

Reitti nousee kallioiden päälle ja samalla maisema muuttuu karummaksi.

Kohta ollaan paahdekalliolla. Sen kukkijoita ovat mm. verikurjenpolvi, ajuruoho ja ketokäenminttu. Kaikki sellaisia lajeja, jotka kukkivat hieman myöhemmin kesällä.

Puolen kilometrin kohdalla reitti saapuu tielle. Polku jatkuu tien toisella puolella parinkymmenen metrin päässä. Tässä kohdassa retkikaveri huomasi jännittävän ja yllättävän suuren vaalean kotilon tien laidassa. Ihmettelimme sitä hetken. Tähän asiaan löytyi valaistusta hieman myöhemmin, palaan siihen kohta uudestaan.

Reitti nousee tien eteläpuolella oleville kallioille. Jonkin matkaa kuljetaan pitkoksilla – tai ehkäpä kutsumme tätä vaikkapa puupoluksi.

Huomasimme, että karttaan oli merkitty näköalapaikka ja odottelimme, että reitti kävisi jonkin kallion huipulla, josta olisi sitten merinäköala. Hetken päästä olimme kuitenkin pähkinäpensaiden keskellä aivan meren rannan tuntumassa.

Opastetaulu kertoo, että lehtoa on hoidettu poistamalla täältä haapoja ja muuta varjostavaa puustoa. Mutta mikäs ihme on kuvattu taulun oikeassa alakulmassa?

Viinimäkikotilo. Taulun mukaan Etelä-Euroopasta kotoisin oleva kotilo on päätynyt tänne Tvärminneen vuonna 1955, kun niitä tuotiin Saksan Kielistä viisi yksilöä. Nykyinen populaatio on peräisin näistä viidestä kotilosta. Joillain yksilöillä on taulun mukaan numero selässään – ja jos näkisimme sellaisen, meidän tulisi ilmoittaa havainnosta. Tämä sai meidät päättämään, että kävisimme vielä uudestaan vilkaisemassa näkemäämme kaveria, se tuskin kerkeäisi karata tien laidasta kovin kauas kävelymme aikana.

Matka jatkui ja käväisimme siellä ”missä maa kohtaa meren”, joka oli taulunkin aiheena. Rantaniityn kasveista mainitaan mm. isosappi, suolavihvilä, meriluikka ja rönsyrölli. Rannalla voi ja kannattaa piipahtaa – kesäisenä päivänä voi vaikkapa pitää eväshetken rantakivillä.

Polku kääntyy rannalta taas kohti pohjoista. Seuraa reitin kostein osuus. Itse polku oli suhteellisen kuiva, mutta ympärillä on hyvinkin kosteita mutalikkoja. Kuvassa näkyy myös laminoitu lappunen. Reitin varrella oli englanninkielisiä kysymyksiä, jotka roikkuivat puiden oksissa. Kysymykset vaihtelivat Itämeren suolapitoisuudesta ja kalalajien määrästä eläintieteellisen aseman logossa olevan eläimen arvuutteluun. Vaihtoehtoja oli aina kolme. Tällä hetkellä en tiedä, mistä vastaukset kysymyksiin voisi löytää, mutta ehkäpä saan siitä tietoa jossain vaiheessa.

Reitti vie J.A. Palménintien laitaan. Kävelyä takana noin 1,3 kilometriä. Jos palaa eläintieteelliselle asemalle tietä pitkin, kävelymatka jää varmasti alle kahden kilometrin.

Me päätimme palailla polkua pitkin. Sitä oli kiva tallustaa – ja lisäksi meitä kiinnosti nähdä, miten onnistuimme ohittamaan näköalapaikan, joka tällä osuudella piti olla.

Se löytyi. Pähkinälehdosta kalliolle noustessa näimme ”viewpoint”-kyltin. On pakko sanoa, että se näkyi paremmin täältä suunnasta tullessa.

Näköalapaikka näyttää tältä. Menimme vanhan bunkkerin laidalle ihailemaan merimaisemaa ja pitämään evästaukoa.

Sitten oli aika palata tien laitaan. Viinimäkikotilo ei ollut siirtynyt. Tässä kaverin ottama kuva tästä jännittävästä eläimestä. Kokoa hänellä oli lähes kymmenen senttiä. Selässä ei näkynyt numeroa.

Kävelimme tien laitaa loppumatkan, kolmisensataa metriä. Yllätys – pientareella ja ojan penkalla näimme ainakin kymmenkunta viinimäkikotiloa lisää. Ensin näkemämme yksilö ei ollutkaan ihan ainutkertainen. Joka tapauksessa niiden bongailu oli oikein hauskaa ajanvietettä kävelyn lomassa.

Matkaa kertyi 2,2 kilometriä. Lyhimmillään reitin voi siis varmasti kävellä alle kahden kilometrin. Aikaa kului tunti ja vartti. Siihen sisältyi ehkä kymmenen minuutin evästauko. Muita kävelijöitä emme tavanneet.

Tvärminnen eläintieteellisen aseman luontopolku oli vaativuudeltaan ihan keskitasoa. Korkeuseroja on parinkymmenen metrin verran ja kallioilla on joitakin jyrkkiä askelmia. Nautittava, mielenkiintoinen polku – ja ensimmäiset näkemäni viinimäkikotilot saattoivat tehdä siitä jo melkeinpä ikimuistoisen.

Sijainti: N=6640017.272, E=289730.990 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=59.8441783, GEO:lon=23.2465286

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Tvärminnen kylän luontopolku
Peikonpolku
Tulliniemen luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.