”Ruderaattireitti” – Maunulan luontopolku Helsingissä

Maunulan asukkaat tekivät aikoinaan aloitteen luontopolun toteuttamisesta kotikulmilleen. Vuonna 2014 avatun polun teemana on luonnon kiertokulku ja monimuotoisuus, siksi reitin varrella ovat niin uurnalehto kuin eläinten hautausmaakin. Reitillä on myös erikoinen levähdyspaikka – sen pöytä on käytännössä ikuinen, se kun on kivestä tehty.

Maunulan luontopolku Helsingissä
Päivämäärä: 1.6.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 314
Reitin pituus: 3,5 km
Kohokohdat: Haaganpuro levähdyspaikkoineen, uurnalehto, luontopolkutaulut.
Parkkipaikka: Maunulan maja (Metsäläntie 9), jokunen parkkipaikka. Myös eläinten hautausmaan parkkipaikka ihan lähellä. Maunulan maja ja lähtöpaikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät. Muutamassa kohdissa opasteita ehkä turhan vähän. Lisää tekstissä.
Varusteet/jalkineet: Suurimmaksi osaksi leveitä ulkoiluväyliä, joten ei erikoistarpeita.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Pitkästä aikaa tuli lähdettyä luontopolulle, johon pääsin polkupyörällä. Pyydän siis anteeksi, jos en muistanut tarkistaa parkkipaikkojen määrää. Polkupyörille oli hyvin tilaa Maunulan majan pihassa. Vanhastaan muistan, että myös autoja mahtuu jokunen pihaan ja tien varrelle. Eläinten hautausmaan parkkipaikalta on pari sataa metriä, sekin on yksi vaihtoehto, varsinkin kun eläinten hautausmaa melkein kuuluu luontopolun reittiinkin. Melkein, mutta ei ihan.

Kaikki ajallaan, lähdetäänpä kronologisesti matkaan! Tapasimme Maunulassa asuvan ystäväni kanssa majan pihassa. Kuvasin luontopolun pääopastaulun. Siitä saa tietoa niin reitistä kuin Maunulan majastakin. Reittimerkintänä toimii täällä sinivalkoinen käpymerkki, joka sekin on kuvattu opasteessa.

Tässä voi halutessaan kuvata myös luontopolun reitin. Siitä saattaa olla hyötyä jossain kohdalla reittiä.

Kolmikulmaisen opastaulun eri puolilla on suomen, ruotsin ja englannin kieliset faktat. Taustalla näkyy sekä Maunulan maja että piha-alue, jossa oli menossa ohjattu keppijumppa.

Olimme joskus polun alkuaikoina (ja kyllä, siitä on tosiaan jo 8 vuotta, kun tämä polku avattiin – itse kuvittelin, että siitä oli korkeintaan 4-5 vuotta) kävelleet suuren osan polusta. Silti osuimme väärälle polulle tässä lähtiessä. Oikea polun aloituslinjaus on jumppaajien takana, sieltä löytyi myös luontopolku-kyltti käpymerkkeineen. Kuva on otettu kierroksen päättyessä, me harhailimme satakunta metriä väärällä reitillä…

Suuri osa reitistä kuljetaan melko leveillä ulkoiluväylillä, niin tässä alussakin. Seudulla risteilee paljon polkuja, risteyksissä on hyvät käpykyltitykset.

Luontopolkutauluja on yksitoista. Ensimmäisen aiheena vanha metsä ja sen kierrätys – erityisesti sen toimiminen hiilivarastona. Harmittavan moni luontopolun tauluista oli kärsinyt töherryksistä, tähän blogiin olen valinnut niitä puhtaimpia.

Viidensadan metrin kohdalla reitti poikkeaa hetkeksi leveiltä ulkoiluväyliltä ja kiipeilee hetken kallioilla. Siihen on maalattu vihervalkoisia merkkejä. Niiden tarkoituksena on ilmeisesti johdattaa kulkija kallion yli.

Kallioiden ylitysten jälkeen tehdään pieni lenkki vanhan hyppyrimäen raunioille. Takana näkyvän luontopolkutaulun aiheena on sadevesi ja hulevesi ja niiden kulkeutuminen puroihin ja luontoon. Hyppyrimäestä ei ole sen kummempaa esittelyä, mutta siitä voi lukea vaikkapa Maunulan nettisivuilta.

Reitti kiertää pienen lenkin ulkoiluväyliä pitkin ja saapuu hyppyrin alle pähkinäpensaslehtoon, joka oli tähän aikaan vuodesta (kesäkuun alussa) tosi viehättävä. Ilta-aurinko kultasi pensaat ja valo siivilöityy kauniisti pensaiden läpi.

Muutama sata metriä ulkoiluväylää pitkin ja luontopolku tulee uurnalehdon laitaan. Uurnalehdossakin tulee seurata käpymerkkejä (se oli mielestäni aika hankalaa) – ja ainakin kartasta voi tarkistaa, missä reitti jatkuu uurnalehdon jälkeen. Uurnalehto ei ole sopiva eväspaikka, mutta siellä voi pitää tauon vaikkapa pienen lammen rannassa ja katsella vaikkapa sammakoita ja nuijapääpoikasia. Ystävänikin totesi sammakoiden touhuja täällä seuranneensa.

Uurnalehto on sinänsä jo tutustumisen arvoinen paikka! Ihastelin sekä Planeetta-nimistä muistomerkkiä (joka on blogin pääkuvassa) että Otavan tähtiä, joiden päälle voi asettaa kynttilöitä muualle haudattujen vainajien muisteluun. Myös kaunista luontoa on tarjolla, mm. alppiruusuja ja jo edellä mainittu lampi lähellä uurnalehdon luoteisnurkkaa. Luontopolku jatkuu juuri luoteisnurkan portista takaisin ulkoiluväylälle.

Reitti kulkee hetken Haaganpuron maisemissa. Puroa on kovasti kunnostettu ja niinpä meritaimenkin nousee nyt puroon kutemaan. Eliömaailma on rikastunut muutenkin.

Haaganpuron laidassa on myös reitin taukopaikka. Se oli varattu, joten en ottanut kuvaa komeasta pöydästä, ainoastaan kyltistä sen vieressä. Pöytä on aurora-nimisestä graniitista tehty ja sen päässä olevassa laatikossa on lasta, jolla pöydän voi sadesään jälkeenkin helposti pyyhkäistä kuivaksi.

Luontopolku ohittaa Maunulan viljelyspalstat ja tekee pienen mutkan metsään, jossa Kiira-myrsky on tehnyt tuhojaan vuonna 2017. Aiheesta on Staran tuottama kyltti metsässä. Metsäosuuden jälkeen saavutaan joutomaan laitaan. Ollaan hienommin sanottuna ruderaatin vieressä. Ruderaatti voi olla kuitenkin kasvistoltaan ja eliöstöltään hyvinkin rikas. Muualta tuodut maat ovat saattaneet sisältää siemeniä ja kasveja, lisäksi tuulet saattavat tuoda siemeniä ympäristöstä. Täällä oli näkyvissä vielä luntakin näin kesäkuun alussa – paikkaa käytetään lumenkaatopaikkanakin.

Viimeiset pari sataa metriä jäljellä. Nappasin vielä kuvan viimeisestä luontopolkutaulusta samalla kun Keskuspuiston väylällä vilahti värikkäästi pukeutunut pyöräilijä. Kuva ei taida olla ihan tarkka, mutta se sopinee tilanteeseen, jossa on muutenkin liikettä. Luontopolkutaulun aiheena tässä on eläinten hautausmaa, jonne voi tässä kohdassa poiketa parin sadan metrin edestakaisella kävelyllä.

Viimeiseltä taululta on vain noin satakunta metriä takaisin Maunulan majalle. Kuten sanottu, kävimme vielä lopuksi etsimässä reitin aloituspisteen. Sitten matkamittaus kiinni. Matkaa noin 3,5 km, aikaa käytimme tunnin ja kymmenen minuuttia. Eväitä ei ollut mukana, pidempiä taukoja ei pidetty. Reitillä nähtiin paljonkin ulkoilijoita – niin pyöräilijöitä kuin kävelijöitäkin.

Reitti on suurimmaksi osaksi helpohko – vain kallion ylityksessä alkumatkalla on hieman haastetta. Reitin voi halutessaan reippailla aika nopeastikin. Uurnalehdossa on kuitenkin hyvä pysähtyä ja katsella muistelupaikkoja ja luontoa ihan rauhassa.

Sijainti: N=6677861.467, E=384574.277 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.220987, GEO:lon=24.917710

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Haltiavuoren luontopolku
Longinojan luontopolku
Pitkäkosken luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.