– Nukuin viime yön saaressa, joka on järvessä, joka on saaressa, joka on meressä. – Ai häh, selitä uudestaan, pyysi kummityttö. – Tässä meressä on saari, jossa on järvi, jossa on saari, jossa oli viime yönä teltta, jossa oli makuupussi, jossa oli Janne. Kyseessä on Pentala, saari Espoonlahden edustalla. Vinkin paikan olemassaoloon sain syksyllä 2011 […]
Oli kuultu karjalaisukon suusta aikoinaan, kun Lentuanjärvi ja -koski oli tarjonnut melamiehelle kyytiä vesistöä ylittäessään. Ja lienekkös oli paikallisväestöä karjalaisen höpinät huvittaneet, kun jäi nimi niille sijoilleen, tai näin ainakin tarina antaa meidän uskoa. Tarinat kertovat myös seudulla kortteeria pitäneestä jätkästä, Pylkkäsestä, jota ovat myös oikeaksi ajattelijaksi haukkuneet. Vaan olivat maisematkin siitä parhaasta päästä, niin […]
Kauaa ei ole siitä, kun Sipoonkorpea vaadittiin kansallispuistoksi. Alue oli pitänyt pintansa, säilynyt asuttamattomana ja yhtenäisenä, eteläisenä erämaana. Vaikka Sipoossa on tullut liikuttua pitkin ja poikin erinäisten luolien perässä, on itse Sipoonkorven alue säilyttänyt salaisuutensa allekirjoittaneelta. Nyt oli aika korjata tämä epäkohta. Oppaaksi oli lupautunut aikanaan suunnistajana kunnostautunut Rolf Törrönnen, jolle maastot olivat sattuneesta syystä […]
Eli luolaretki Varsinais-Suomeen, osa 5 Viiden luolan, yhden rotkon ja linnanraunioiden jälkeen oli vuorossa päivän viimeinen kohde. Tämä kunnia oli säästetty Härmälän rotkolle, yhdelle maakunnan tunnetuimmista luonnonnähtävyyksistä. Härmälän rotko on mielenkiintoinen geologinen nähtävyys Maskun ja Naantalin rajalla. Mahtavan kallion kohtisuoraan halkaiseva rotko on korkeudeltaan parhaimmillaan parikymmenmetrinen. Halkeama on syntynyt mahdollisesti maanjäristyksen seurauksena. Toisen teorian mukaan […]
Eli luolaseikkailu Varsinais-Suomen luolissa, osa 3 Ryövärinluolasta vei tiemme Kuusiston Piispanlinnan kautta kohti Maskua. Siellä tutkimistaan odotti kaksi viereisillä mäillä sijainnutta luolaa, joista Taka-Paltan luolaksi tituleerattu kolo sai kunnian päästä ensimmäisenä tutkittavaksi. Joskaan moinen operaatio ei ylitse pääsemättömän paljoa aikaa vienyt. Kovin laajaksi tai monimuotoiseksi koloa ei nimittäin pysty kehumaan, mutta luolamaiseksi hyvinkin. Suuaukon jälkeen […]
Seis! Tai no, ei tuota 5000 vuotta vanhaa kieltomerkkiä silloinkaan tarvittu – se kun on pystysuorassa kallioseinämässä.Kyseessä on tietysti yksityiskohta Astuvansalmen kalliomaalauksista, joille meloin juhannuksena 2012 Mikkelistä… Sillä vaikka olin käynyt paikalla jo 2010, jälkikäteen minulta kysyttiin pariltakin taholta kävitkö kallion päällä, sieltä aukeaa huikeat näkymät. Nyt kävin. Saimaa. Ei ihmiskäden jälkeä. Tällaisena näkymä avautui […]
Eli luolaseikkailu Varsinais-Suomessa, osa 1. Kello väänsi viisareitansa puoli seitsemää kohden ja kohta sen jälkeen älysi herätyskellon virkaa toimittanut kännykkäkin piipata. Oli heinäkuun viimeinen sunnuntai. Unihiekka kaihersi silmissä vain nimeksi, sillä kohta oli suuntana Turku, missä Harrin ja Jannen opastuksella piti vietettävän päivä Varsinais-Suomen luolien merkeissä. Koska sekä ajomatka että oppaiden yhyttäminen sujuivat suosiollisissa merkeissä, […]
Ihmismieli on siitä kummallinen, että kun se näkee miten erikoisen ja sykähdyttävän asian tahansa kyllin monta kertaa, siihen tottuu ja lopulta se latistuu niin tavalliseksi, ettei siihen kiinnitä juurikaan huomiota. Läheltä on liipannut, ettei allekirjoittaneelle olisi moinen tapahtunut ITE-taiteilija Niilo Rytkösen ympäristöteoksen kanssa. Paikka on sikäli vahvaa epätodellisuutta henkivä, että herääminen voisi tiedottomassa tilassa maisemien […]
Juha kertoi Myhinpään metsiä kolutessaan törmänneensä luolaan, jota ei sen tarkkemmin ollut tuolloin ehtinyt tutkimaan. Kun pahin sade sattui taukoamaan sopivaan aikaan ja osin samalle suunnalle oli muutoinkin menoa, niin päätimme lähteä tarkistamaan, mitä kohde oli niellyt. Ensimmäinen merkki lähenevästä kohteesta oli ylärinteessä seissyt komea siirtolohkare. Sitä lähestyessä eteläsivulta paljastuikin lohkareluolalle poikkeuksellisen kaunis suuaukko, […]
Reissun oli alkujaan tarkoitus suuntautua Vihdin pohjoisosista löytyvälle Rokokalliolle tutkimaan sieltä löytyviä luolia. Koska vahvasti luolamaiseen muodostelmaan nimensä puolesta viittaava Mustakellari sattui matkan varrelle, päätin koukuta ensin tarkastamaan sen, ja sitä myöten myös katsomassa, mitä kaikkea Pääkslahden luontopolulla olisi tarjottavanaan. Koska allekirjoittaneella on krooninen taipumus kulkea omia polkujaan, sai auto jäädä parkkiin jo siihen, missä […]