Joulunalusviikonloppu ei antanut lunta. Sen sijaan suihkuvirtaus pakotti lounaasta lämmintä iltaa Suomen ylle. Vielä kun aurinko pisti päiväksi esiin, niin sään puolesta olisi hyvin voinut kuvitella elävänsä lokakuun loppua. Niin tai näin, koska taivaalla oli outo valoilmiö, päätimme ottaa siitä kaiken irti ja suunnata retkelle lähimatkailun merkeissä. Kohteeksi valittiin Talvian hiidenkirnut, jotka läntisellä Uudellamaalla ovat […]
Tvärminnen puolella, Henriksbergin tietämillä, on yksityinen Högholmenin luonnonsuojelualue. Yleisölle avoin luontopolku löytyy rauhallisen Tvärminnentien varrelta kymmenisen kilometriä ennen Hankoniemen kärkeä ja kaupunkikeskustaa. Tien eteläpuolella on opastaulun vieressä tilaa muutamalle autolle. Pääosin varsin helppokulkuinen, arviolta yhden kilometrin pituinen (lyhyt) polku kulkee ensin havupuuvaltaisessa metsässä, joka muuttuu pian hiekkaisempaan dyynimetsään. Oikealla puolella voi nähdä aidatun hakamaan vaihtuvan […]
Valkoisesta hangesta kohti sinistä taivasta nostaa pieni puu oksiaan kohti korkeuksia. Se ei ole suuri ja mahtava, ei jykevä tai tuuhea, ei silmiinpistävä. Sitä katsoessaan eivät ihmiset jähmety jo kaukaa huokailemaan: voi mikä mahtava puu! Puun ympärillä kasvaa monta samantapaista. Kaikki ohuita ja oksistoltaan harvoja. Nämä puut ovat kasvaneet kovissa oloissa. Tunturien tuulet ja paukkuva […]
Tiedätkö tunteen, kun lähiseudun kaikki retkeily- ja luontokohteet on suurinpiirtein nähty ja ei enää jaksa samalla poikamaisella innolla lähteä ulos liikkumaan? Alkoi olemaan jo vähän sellainen tunne, vaikken ole vielä edes kaikkia lähiseudun retkipaikka-kohteita käynyt läpi. Ensi kesän Vätsärireissua suunnitellessa päätin kuitenkin ostaa reppulautat (packraft) ja nyt kun ne saapuivat vihdoin kotiin, olen aivan täynnä […]
Helsingin Fastholmassa on jo pidemmän aikaa viihtynyt itäinen suurharvinaisuus, valkopäätiainen. Kyseinen tintti on aina ollut yksi lempparitipusistani, vaikka en ole sitä koskaan nähnyt. Kun tieto tiaisen läsnäolosta kantautui korviimme, lähti mies melkein saman tien bongaamaan sitä. Oli viikonloppu, joten minä murjotin töissä sillä välin, kun toiselta tuli voitonriemuisia viestejä linnun näkemisestä. Lauantaina 5.12. pääsin vihdoin itsekin […]
Taivas oli paksussa pilvessä ja siitä paksusta pilvestä tuprutti paksusti lunta, jota oli maassa jo valmiiksi paksu kerros. Niinpä en ollut erityisen toiveikas, kun suuntasimme ystäväni kanssa Pallastunturin luontotalolle kävelyretken toivossa. Juuri päivää aiemmin Kellokkaan luontotalolla olin saanut todeta, että siellä ei käveltäviä reittejä ollut lumen vuoksi yhtä ainutta ainakaan sillä hetkellä. Ainakaan infopisteen työntekijän […]
Se on kuin olisi samaan aikaan ulkomailla ja Suomessa. Oikeastaan siinä kohtaavat molempien hyvät puolet. Ehkäpä siksi olen niin tykästynyt Ahvenanmaahan. Tähän mennessä olen nähnyt merellisimmän maakuntamme aina joko keväällä tai kesällä. Nyt kahdeksannella reissulla oli viimein korjata puute ja katsastaa, miltä Oolannin syksy näyttäisi. Reissu starttasi maanantai-iltapäivällä punaisella laivalla harmaasta Helsingistä. Mariella ei pettänyt […]
Vihoinkin lunta! Aah, valoa, valoa… Ajelin lumsatteessa taasen Paljakkavuorelle (kartta). Nousin vuorelle päinvastaiselta puolelta kuin viimeksi. Kurkkasin Sirkaintien vieressä kalliolla haljenneen ison kiven ekaksi. Sitten nousin vuorelle kalliopaljakoita koluten. Kyllä silimä ja mieli lepäs tässä valkosessa. Ensimmäinen isompi möykky tuli vastaan 125 metrin korkeuvessa. Ison moottorvenneen keulan omaava töyräskivi (kartta). Muttei sillä ollut moottorvenneen tarvihtemaa […]
Pitkästä aikaa sai jälleen nostettua rinkan selkään ja lähdettyä muutamaksi päiväksi luonnon keskelle. Meille tuli sopivasti itsenäisyyspäiväksi muutama vapaapäivä ja päätimme lähteä jonnekin kansallispuistoon lähinnä fiilistelemään ja nauttimaan siitä, mikä on meille Suomessa arvokkainta. Samalla saimme ihan mukavasti myös liikuntaa. Tällä kertaa valitsimme retkikohteeksi Liesjärven kansallispuiston. Valitsimme Liesjärven kohteeksemme oikeastaan kahdesta syystä. Emme ole vielä […]
Sain epäuskoisen hymyn vastaani kun kysyin, kuinka ylös pääsee. Ylös. Siis tuonne, huipulle. Viittoilin aulassa kohti suuntaa, jossa Olos kohosi korkeuksiin. Niin että sinne pitäisi päästä. Elettiin joulukuun alkua. Hotellin täti kertoi, että hissi ei kulje ennen kuin vasta iltapäivällä. Reisijumppaa oli siis luvassa. Täti antoi meille tulosteen ja kehotti kävelemään ylös päärinnettä. Yleensä kuulemma […]