Hehkuvan suomeren keskeltä nousee vihreä Vitikko, Pudasjärvi

Hiekkatien varressa oli parkissa harmaa CRV, aivan kuten pitikin. Köröteltyämme syrjäistä santatietä hyvän matkaa, oli yksinäinen maasturi mainio maamerkki. Päästyämme parkkiin asteli viereisen poroaijan suunnasta meitä vastaan hyväntuulinen Alpo Turpeinen.

Vielä aamusella pilvenhattaroihin verhoutunut taivas oli nyt riisunut itsensä syvän siniseksi. Alpo johdatti meidät tienvarresta Vastasuolle vieville pitkoksille. Puuhun on laitettu pieni puinen opaskyltti, mutta tarkkana saa olla, jos autosta sen meinaa huomata. Pitkokset eivät näy myöskään maastokartalla. Reitin lähtöpisteen koordinaatit löydät jutun lopusta.

livo-2

Suon värit antoivat parastaan heti alkumatkasta.

Kyltti ilmoitti reitin pituudeksi 1 kilometrin.

Suo hehkui kaikissa lämmön väreissä niin, että ilmakin taisi tuntua todellisuutta leudommalta. Punaisen, oranssin, keltaisen ja vihreän täyttämä puuton suo antoi upean kontrastin siniselle taivaalle.

Bongasin karpaloita. Kaikista luontomme herkkumarjoista on karpalo minulle kaikkein vierain. Täällä niitä kuulemma saa hyvinä vuosina suuriakin satoja. Ennen kuin ehätin napata marjoja suuhuni, Alpo ehti valistaa minua, että ne olivat vielä raakoja.

livo-8

Mosku-koiramme tuntui levottomalta, ja syykin selvisi pian. Komeat porot käyskentelivät kauempana. Yksi niistä oli muista erillään ja niin suuri, että katsoimme, onko se peräti hirvi. Mutta poro sekin oli.

livo-33

Pudasjärven kunnassa on enemmän poroja kuin ihmisasukkaita.

Suon puuttomuus ihmetytti minua. En ole tainnut koskaan nähdä näin puutonta suota. Tuntui hienolta seistä keskellä tällaista tyhjyyttä, pienten pitkosten varassa, ikään kuin kelluen oranssilla merellä. Varsinkin, kun Alpo polkaisi suota saappaallaan ja koko maa alkoi hyllyä. Tuumin, kuinka syvää alapuolellamme oikein onkaan ja mitä siellä suopeiton alla pimeydessä mahtaa lymytä.

Etuvasemmalla näkyi sievä, kohdettamme Vitikkosaarta selvästi pienempi Juhannussaari. Vastasuon laidalla häämötti myös vihtahousun lymypaikka, Pirunsaari.

Juhannussaari

Juhannussaari.

Kysyin Alpolta reitin historiaa. Vajaat kymmenen vuotta sitten rakennetut pitkokset tehtiin, jotta hienolle Vitikkosaarelle pääsisi helpommin. Saaressa, jota ei siis ympäröi vesi, vaan suo, on laavu. Rannalla on myös luontotorni, joka Alpon mukaan on lintuharrastajien suosiossa hienon sijaintinsa ja toisaalta helpon saavutettavuutensa ansiosta.

Pitkokset olivat vielä lähes koko matkan mitalta varsin hyvässä kunnossa, ja matkalla pärjäsi hienosti lenkkareilla jalkojaan kastelematta, vaikka parissa paikkaa pitkospuut hieman niiasivatkin askeleen alla.

livo-13

Kilometrin matkalla on luontopolun henkeen sopivia kylttejä, joissa on kysymyksiä suoluontoon liittyen. Vastaukset osittain varsin visaisiinkin kysymyksiin löytyvät sitten laavulta.

Alpo viritti meille tulet. Huippuhienolta laavulta löytyi kaikki mitä toivoa saattaa, aina puukosta, nokipannusta ja hirvensarvikoristeesta lähtien. Alpo kertoi, että Livolla asuu paljon aktiivisia ihmisiä ja alueen talkoohenki on hyvä. Siten oli helppo ymmärtää, miksi tämäkin laavu reitteineen on niin hieno ja sotkematon.

livo-18

Vitikkosaaren laavu on viimeisen päälle siisti ja hieno. Mosku-koiramme nautti Vastasuon luonnosta ämpäri päässään.

Vitikko on omassa rauhassaan kasvava metsäinen saari, joka on yksityisomistuksessa. Kuin kansallispuistossa konsanaan, kaadetut puut ovat saaneet jäädä köllöttämään paikkaansa, rikastuttamaan luonnon monimuotoisuutta. Saaren luonnolle on haluttu antaa rauha kasvaa ja kehittyä ilman ihmisen suurempaa väliintuloa.

livo-26

Alpo osoitti meille ylhäältä puusta laatikon, tuulihaukalle asetetun pesän. Lintuharrastajien vaivannäkö ei ole ollut turhaa, sillä tuulihaukka kuulemma tosiaan pesii nyt alueella. Me emme nähneet tuulihaukkaa ollessamme jalan liikkeellä, mutta retkemme jälkeen bongasin pian lekuttelevan tuulentallaajan ajettuamme autolla pienen matkaa.

Oli hieno tunne olla saarella keskellä suota. Istuskelimme hetken laavulla ja katselin, että siinä missä yleensä voisi ajatella levittäytyvän sinisen veden, olikin nyt oranssi, hyllyvä suomatto.

livo-21

Vitikko on tunnelmallinen laavu vaikka yöpaikaksi. Kuvittelepa vaikka syksyn tunnelmallisia, synkkiä öitä yhdistettynä erämaiseen suoluontoon, lämpimään makuupussiin ja nuotion loimuun! Oikeaan aikaan liikkeellä olijoille tarjolla on myös mahtava kattaus hillaa ja karpaloa. Talvisin reittiä poletetaan auki moottorikelkalla niin, että saareen pystyy myös lumiseen aikaan kävelemään.

Reitin lähtöpiste kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7275030, E 498450.

Vitikko kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7276101, E 497915.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.