Aivan Mikkelin keskustan tuntumasta löytyy Urpolan hieno luontopolku. Lyhyt polku vie kulkijan pieneen rotkoon, jonka pohjalla virtaa kuohuva puro myllyineen ja useampine siltoineen. Reitti mutkittelee sekä alhaalla laaksossa puron vierellä että jyrkkien rinteiden päällä, joten puromaisemia pääsee katsomaan monesta suunnasta. Jyrkimmissä paikoissa on kaiteet, joten aivan turvattomalta ei olo tunnu pientenkään lasten kanssa. Ylhäältä rinteeltä […]
Kävin Heinäveen Pirunpesällä jo keväällä 2014, mutten silloin tiennyt että siellä on myös kiikkukivi, Kalkatuskivi, joten loppukesästä Suomen luonnon päivänä kävimme paikalla uudelleen. Lepikkomäen Pirunpesä on muinainen pirun asuinpaikka, tietäjien pyhäkkö ja nykyään tunnettu kettujen pesä- ja pyyntipaikka. Kivistä löytyi muutamia nimmareita. Tämä JP näytti vanhimmalta. Perimätiedon mukaan ihmiset piileskelivät venäläisiä isonvihan aikaan alueen luolissa […]
Läksinpä töitten jälkeen kohti etelää. Suuntana oli Rosinmäki Joroisissa. Jätin auton mäen pohjoispuolelle hiekkakuopalle ja läksin tarpomaan hirvien jyrsimää ryteikköä kohti mäen huippua – sellaset 300 metriä. Ensin löysin matalan kolon. Aukosta lähti kallion alle rakonen, joka oli täyttynyt maa-aineksella. Toinen syvempi reikä löytyi 4 metrin päästä. Reiällä oli kokoa 1.5-2 m ja syvyyttä kainaloon. […]
’Mikä ihmeen Julunkivi ja missä se on’ minulta välillä kysytään. No, minäpä kerron. Ajelet Lohikoskelle päin ja poikkeat sopivasta kohdin itään. Viimeiset parikymmentä ajokilometriä metsän keskellä on jo seikkailua, koska ympäröivä maasto on vaihtelevaa ja vettä vilahtaa siellä täällä. Autolle löytyy lopulta hyvä parkki metsäajotien levikkeeltä, Julunkivenlammen itäpuolelta. Jos tulet talvella, niin viimeisellä parin kilometrin […]
Miksi joissa virtaa kuivina aikoina vettä, vaikka sateita ei olisi ollut viikkoihin? Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että tuhansien järvien maassa vettä on enemmän maan alla piilossa kuin järvissä ja joissa yhteensä? Pohjavesi on katseilta kätkössä, joten sen olemassa olo ja merkitys usein unohdetaan. Pohjavettä on kolme kertaa enemmän kuin pintavesiä. Jokiin purkautuva pohjavesi muodostaa niiden […]
Tänä kesänä on tullut toteutettua pari pitkäaikaista haavetta. Olen nimittäin käynyt katsastamassa Suomen näyttävimmät ja kuvarikkaimmat kalliomalaukset Saraakalliolla Laukaassa sekä Astuvansalmella Ristiinassa. Jälkimmäisten luo poikkesimme, kun palailimme heinäkuun alussa isolta kirkolta pikitien päästä Porvoon kulttuurimaiseman kautta Ristiinaan. Ristiinan Ärrältä ostimme paketin makkaraa ja sinappia, toivossa josko saisimme valmistettua iltapalaa nuotiolla reissun varrella. Jos Saraakalliolle ei […]
Ehkäpä edustavin otos suomalaista järviluontoa – jos sellainen on mahdollista jonnekin osoitaa – löytyy Linnansaaren kansallispuistosta. Vuonna 1956 perustettuun kansallispuistoon kuuluu lukematon määrä saaria ja luotoja Haukiveden seudulla Rantasalmen, Savonlinnan ja Varkauden alueella. Puistoalueen kokonaispinta-ala on 23 000 hehtaaria, josta varsinaista puistoaluetta ovat maa-alueet eli 3800 hehtaaria. Kansallispuisto soveltuu niin telttailijoille ja veneilijöille, päiväretkeilijöitä unohtamatta. Linnansaaren kansallispuisto […]
Tällä kertaa retkeni kohteeksi valikoitui hievenen kauempana sijainnut kohde, joten kotoisa Pohjois-Savo oli jätettävä taakse. Mikäs siinä, sillä sää suosi ja määränpäässä odotti kiinnostava paikka. Waahersalon kartanon renki, Adolf Johan Lyytikäinen, muutti vaimonsa ja parin miespuolisen sukulaisensa kanssa Linnansaareen 1852 saaren ensimmäiseksi torppariksi. He asuivat alkuvuodet tilapäis’asunnossa kunnes olivat saaneet peltoja kaskettua sen verran että […]
”Tarinain mukaan Ryöskä oli osittain ihmistä ja osittain eläintä muistuttava suuri, ruma ja karvainen otus, jonka toiset olivat nähneet kaviojalkaisenakin. Se koettiin usein pelottavana, jopa kummituksenomaisena. Lähiseutulaisten oli ainakin keväisin, jolloin se saapui luolaansa kesää viettämään, ruokittava sitä, miellyttipä se tai ei. Muuten se otti omin luvin, että pääsi alkuun.” Heinäveden kesäsanomat 2011 Koukunvuorelta […]
Lämpömittarin kohotessa kolmatta kymmentä läksimme kesän ensimmäiselle melontareisulle. Pakkasimme melat ja kannootin Pikku-Pösöön ja suuntasimme Koloveelle. Laskimme kannootin vesille Pilpan kanavan vierestä entiseltä tukkienlaskupaikalta. Suuntasimme vastatuuleen sähkömoottoriavusteisesti Koukunpolven kansallismaisemaan. Vaihoimme melapeliin ja käännyimme tiukasti luoteeseen kohti Ritosalmea. Parkkeerasimme kannootti Koukunvuoren alle ja notkelmaa myöten kiipesimme vuoren päälle. Vuoren päällä köllötteli Uhrikivi viiden pienen kiven varassa. […]