Yksi Kangaslammen mehtäautotiekierrosksen kohteista oli Lammaskivi. Mehtäautotieltä sai kävellä sata metriä, kun vastaan tuli omakotitalon kokoinen lohkare. Kiersimme sitä ympäri ja pohimme että mistä nimi? Ei se muistuttanut lammasta. Olisko tässä syy? Lammaskarsina. Olisko lampaat kuskattu yöksi tähän ”karsinaan”, jossa niitä oli hempompi vahtia? Opas innostui kiipeämään kiven järkäleen päälle. Minua ei oikein innostanut keikkua […]
Nelostietä pohjoiseen päin körötellessä moni on varmasti Heinolan jälkeen hieraissut silmiään, kun on nähnyt tien oikealla puolella Sysmän Onkiniemen Liikkuvan kiven. Tämä jääkauden kuljettama suuri siirtolohkare on juuttunut huteran oloisesti laakean kallion päälle ja näyttää siltä, että se voisi hetkenä minä hyvänsä vyöryä tielle. Muinaisjäännösrekisteriinkin merkitty siirtolohkare on rauhoitettu luonnonnähtävyys. Nimi tulee siitä, että kivi […]
Kuoreveden kirkkoniemessä, parisataa metriä nykyisestä kirkkorakennuksesta pohjoiseen on suuri siirtolohkare, joka kartoissa kulkee joko nimellä Jättiläisen kivi tai Jättiläiskivi. Jyhkeä siirtolohkare sijaitsee niemen kärjessä, ja ilman sitä ympäröivää runsasta puustoa kivi näkyisi kauas Kuoreveden selälle. Jättiläisen kivestä ei ole tiedossa perimätietoa palvontapaikkana, mutta sijainniltaan ja muodoltaan se on hyvin seidan kaltainen, voimaa ja pyhyyttä uhkuva […]
Retkeni pääkohde Kivikurun Ukonkivi alkoi näkyä puitten välistä jo pitkälle… Olin kuvannut kiveä jo keväällä 2012 mutta silloin ei ollut tiedossa kiven tarina. Mannerjäätikön kasaamalla kumpumoreenialueella on kaksi päälekkäin kerrostunutta porfyyrigraniittilohkaretta. Alemman koko 8 metriä x 7 metriä x 2,5–3 metriä, ja ylempi kooltaan noin 1,5 metriä x 1,5 metriä x 1,5 metriä. Kiven alle […]
Olli Koivistoinen oli Suonenjoen ja Karttulan rajamailla sijaitsevalla Kakkisen salon erämaa-alueella – tiettömällä ja kivikkoisella seudulla asunut suustaan ketterä savolaisukko. Tunnettiinpa Olli myös Kakkisen salon muaherrana. Hänen 1870-luvulta 1900-luvun puoleen väliin kestneest elämstään on jäänyt elämään koko joukko tarinoita. Olli toimi jonkinmoisena metsänvartijana Kakkisen salolla. Siellä hän piti tupaansa vaimoineen suon laidassa sijainneessa vanhassa mökissä. Sen […]
Tuossa yhtenä päivänä karttoja tutkiessani silmiin osui nimi Kalevanpojankivi. Kivi näytti olevan metsätien varrella, lähellä isompaa tietä, joten saavutettavuuskin oli erinomainen. Matkaa kotiovelta ei ollut kovinkaan paljon, joten päätin lähteä vilkaisemaan. Ennen metsätien alkua oli rakennuksia. Kohteliaasti kiersin ne metsän kautta ja jatkoin metsätien löydettyäni eteenpäin. Jalkaisin kun olin liikeellä, niin en huomannut katsoa pysäköintipaikkoja […]
Aurinko pilkisteli houkuttelevasti ja yöllä satanut lumi valaisi maisemat nätisti. Joten pieni sunnuntaiajelu oli paikallaan. Olemme useasti ajaneet Laitilanniementietä, kun ollaan kuskattu kannoottia Sorsaveelle. Koskaan emme ole huomannut ihan tien vieressä nakottavaa Karhukivi-nimistä kiviröykkiötä. Se on ollut hyvin piilossa pihlajien ja raitojen seassa. Nyt se näkyi kun osasi kahtoa. Tielle näkyy parhaiten pystyssä ollut lohkare. […]
Kävin Mustinsalon Pirunvuorella kuvaamassa jääpuikkoja ja ajelin takaisinpäin kohti seuraavaa etappia.Tarkoitukseni oli katsastaa Pirunkivi. Huomasin ennen kääntöpaikkaa vasemmalle lähtevän vanhan traktoriuran, joka veisi suoraan kivelle, mutta ajoin kuitenkin tien päähän. Aukko näytti helppokulkuiselta, joten päätin oikasta. Se oli vikatikki. Juuri flunssasta toipuneena rämpiminen hakkuuaukolla sai nesteet pintaan. No, törmäsinpä sentään teeriparveen. Parvessa oli kolmatta kymmentä […]
Jalkalan Lapiksi kutsutaan seutua Suonenjoen Luukkolan kylän koillispuolella. Siellä on koko joukko omaa nimeä kantavia kiviä. On muunmuassa karhukivi, hirvikivi, kettukivi, ilveskivi, kirkkokivi, ahmakivi ja susikivi. Osa näistä nimistä löytyy nykyisistä kartoistakin. Joskus nuo kivet ovat olleet seutua alunperin asuttaneiden saamelaisten seitoja. Pyhiä paikkoja, joissa asuavia henkiä on kiitetty ja joilta on myös pyydetty onnea […]
Eilen ois pitänyt lueskella kasvatustieteitä, mutta oli niin hieno syyspäivä, että kirja lensi nurkkaan… Kun emäntä pääsi töistä, suuntasimme kannootin kanssa Pohjois-Sorsaveelle. Huomasin kartasta yhdessä saaressa Kiilunselän reunalla Ukkokiven. Saarella ei ollut muuta nimeä. Ukkohan on yksi itämerensuomalaisten kansojen palvoma jumala – Ukko – ukkosen jumala. Suuntasimme ensimmäiseksi sinne. Lähestyimme saarta etelästä päin ja saari näytti mitättömältä […]