Artikkelit

Nuotiolla valmistettu kermainen sienikeitto

Kun maasta nousee herkkuja toisensa perään, on retkeilijällä vara valita ruokansa raaka-aineet. Parhaillaan metsät ovat täynnä kantarelleja, tatteja, rouskuja ja muita sieniruoan ystävän herkkuja. Myös suppilovahverot alkavat nousta maasta, ja niitä riittää kerättäväksi aina pakkasiin saakka. Kätevin tapa säilöä sieniä talven varalle on kuivata ja rouhia ne. Kuivatut sienet säilyvät ilmatiiviissä purkissa jopa vuosia. Kuivattu sienirouhe on myös […]

Kantarellikauden avaus on herkullinen tosiasia

Jo useamman vuoden peräjälkeen olen tehnyt ensimmäiset kantarellihavainnot juhannuksen tietämillä. Tämäkään vuosi ei tuonut asiaan poikkeusta, joskin havainto tapahtui tyystin toisin kuin yleensä. Normaalisti kun yhytän ensimmäiset keltavahverot jo yli kahdenkymmenen vuoden takaa tutusta täsmäpaikasta. Tällä kertaa en päässyt tuttuun paikkaan, sijaintini kun oli tyystin toisella puolen Suomea. Sen sijaan tieni vei Uudenmaan ja Varsinais-Suomen […]

Aniksen aromi keskellä kevättalvista metsää – raidantuoksukääpä

Tuoksu veti pois polulta. Talven hajut ovat yleensä aika yksitoikkoisia, mutta nyt nenään leijaili mielenkiintoinen tuoksu. Imelän tuoksun lähde löytyi raita vanhuksen kyljestä, koron syleilystä. Kyseessä oli raidantuoksukääpä. Haju muistutti anista, ehkä etäisesti myös lakritsaa ja lapsuudesta tuttua liimapuikkoa. Mukavan aistimuksen aiheuttaa yhdiste nimeltä p-anisaldehydi. Tämä erikoisuus löytyi Keiteleen suurimmasta saaresta, Pängätsalosta. Siellä se saa […]

Kesän 2013 ensimmäiset kantarellit

Vaikka alkukesä oli kuiva, niin siitä huolimatta tämänkin kesän ensimmäinen kantarellihavainto osui juhannukseen. Siellä ne lehtien alla odottivat tutussa paikassa. Siinä, mistä joka kesä ensimmäiset on yleensä havainnut. Mökkipolun varressa, pientareella johon tuskin edes vahingossa tulisi kurkanneeksi, ellei tietäisi mitä sieltä voi löytää.

Huhtasienisesonki kaupungeissa meneillään

Vaikka, ja varmaan siksi, että äitini oli innokas rouskuihminen, olin vahvasti ennakkoluuloinen sienien suhteen pitkälle aikuisiälle. Sitten joskus 1990-luvulla sain ravintola Careliassa erehdyksessä eteeni pihvin huhtasienikastikkeen kera. Se annos muutti kaiken. En voinut kuvitella mitään parempaa kastiketta. Pähkinäinen, pehmeä maku, joka oli kaukana lapsuuteni rouskuruoista. Tuosta ravintola-annoksesta alkoi matkani sienten maailmaan. Kaukaisena haaveenani oli joskus […]

Vuoden ensimmäinen korvasieni, sienikauden avaus

Vanhakansa sanoo, että korvasienten perässä kannattaa kulkea niihin aikoihin, kun hiirenkorvat puhkeavat koivuihin. Hiirenkorvista ei vielä menneenä sunnuntaina ollut aavistustakaan, mutta ensimmäiset korvasienet sen sijaan rohkeasti pistivät maasta esiin. Nuo suloiset pienokaiset bongasimme keskeltä urbaania erämaata Kauniaisten pitäjästä. Yksinään ei näidenkään sienivauvojenkaan tarvinnut olla. Seurana niillä oli metsänpohjasta sinisinä läiskinä pilkistävät sinivuokot. Niitä koskevaan kysymykseen […]

Pakurikääpä on tiivistettyä luontoa

Onpa tuosta hetkestä kerrottava ihan alkuun, siinä nimittäin nautittiin suun kautta aikamoinen annos taikajuomaa. Taikajuomaa siinä suhteessa, että siitä alkoi melkoinen vallankumous ajatuksen juoksussa. Nuori mies kertoi keränneensä metsästä kääpää eli sientä ja tehneensä siitä teetä, jota varten nyt usutti kaivamaan kuksaani esille.  Kuksa täyteen ruskeaa höyryävää teetä ja hölmistyneenä ihmettelemään, että mistä on kyse. […]

Kuka on kuvassa?

Tänään arvuutellaan. Sienihän se on kuvassa, mutta mikä on laji? Tunnistatko? Ps.  Tämä ei ole ihan niin helppo, kuin ensin tuntuu.

Kylki-Kurikan rakoluolasta löytyi valeorakkaita – Suonenjoki

Olin jälleen eilen etsimässä uusia luolia ja karuja maisemia Suonenjoen Haavikkolehdon lohkare-alueella. Niitähän siellä riittää, kuten olen jo muutaman kerran täällä Retkipaikassa antanut ymmärtää. Aikaisemmista retkistäni poiketen lähdin tällä kertaa tutkimaan aluetta pelkästään karttahavainnon perusteella. Tutkimusretken kohteena oli Kylki-Kurikka-järven pohjoispuoleinen alue, josta kartan mukaan piti löytymän runsaasti jääkauden sinne kuljettamia lohkareita. Ja kyllähän niitä todella […]

Mitä sientä tämä etana syö?

Muutama päivä sitten silmiini sattui pikkuruinen sieniryväs, joista suurinta rouskutteli onnellisen näköisenä etana. Vaikka en todellakaan voi pitää itseäni sieniasiantuntijana, rohkenen esittää kulinaarisen runtelun kohteen olevan nurmihaprakas ( s. 273, Suomen Sieniopas, Kasvimuseo/WSOY) Mitä mieltä Sinä olet? Mitä sientä etana syö? Tässä Sinulle tiedot löytämistäni sienistä: – löytöhetkellä  melko pieniä, suurin alle 3 cm. Heltat […]