Harvemmin sitä ajattelee, että Suomessa olisi mainittavia vesiputouksia. Vielä harvemmin sitä, että sellaiset löytäisi Uudeltamaalta, vain päiväretkietäisyydellä Helsingistä. Mutta niin vain löytää, komean 150 metriä pitkän kosken, joka putoaa tällä matkalla 16 metriä. Näyttävimmillään se on keväällä sulamisvesien aikaan, joten maalis-huhtikuun taite oli täydellinen aika suunnata ottamaan selvää mikä se on koskiaan. Jos katsoo Nurmijärven […]
Kävimme hiihtämässä Syötteen vanhalle myllylle 20.2.2017. Syötteen mylly on rakennettu 1800-luvun puolella ja se on ollut kyläläisten yhteisessä käytössä, yhteisillä mailla. Mylly on luovutettu 80-luvulla Pudasjärven kunnalle matkailukäyttöön, ja kunnalla on velvollisuus pitää myllyä kunnossa. Myllyllä on paljon historiaa ja monta kummitustarinaa. Joillekin tarinoille on löytynyt luonnollinen selitys, mutta kaikkea ei ole pystytty selvittämään. Syötteen mylly ja […]
Yksi Hossan kenties helpoimmin saavutettavista erityisen viehättävistä kohteista on Lounatkosken puromylly. Oli elokuun alku. Jättäessämme auton parkkiin pienelle P-paikalle saimme mieheni kanssa huomata, että sade oli tainnut piiskata näitä nurkkia vain hetkeä ennen tuloamme. Nyt aurinko oli kuitenkin ottamassa yliotetta Hossan taivaasta. Pysäköintipaikalta on vain muutaman askeleen matka ensimmäiselle sillalle, jonka edessä kaksi virtaa yhdistyy. Sillan […]
Suomussalmen Vängänkylästä löytyy Suomen vanhimpiin kulkuväyliin kuuluva, mykistävän kaunis ja lähestulkoon unohdettu reitti. Se tunnetaan nimellä Vienan reitti, joka viittaa siihen, että tätä polkujen ja vesiväylien muodostamaa reittikokonaisuutta kuljettiin aikanaan sisämaasta Viennanmerelle ja Karjalaan. Vähältä piti, ettei tämä valtatie Vienan Karjalaan kadonnut kartoilta ikiajoiksi. Luonto oli ottanut jo omansa takaisin ja monissa paikoissa vain tarkkasilmäinen […]
Edit: Äkäsmyllyn laavu on purettu vuonna 2020. Lisäksi: Äkäsmyllyn parkkialuetta ei aurata ainakaan kevättalvella 2021 – lue lisää tästä. Toimitus Oli ensimmäinen oikeasti valoisa päivä sitten alkutalven. Aurinko kipusi kirkkaana taivaalle jo aamulla ja pakkanen nipisteli 16 asteessa. Olimme saaneet päähämme lähteä tutkimaan Äkäsjärven seutuvia. Äkäslompolosta pohjoiseen kohti Jerisjärveä nouseva tie oli meille mysteeri, jonka halusimme […]
”Mutta mikä kalamiehen ihannepaikka tämä koski mahtoikaan olla silloin, kun se oli koskematon, kun ei ollut siltaa eikä myllyjä eikä meijereitä eikä kauppiaita, ja kun vesi vyöryi leveänä vaahtona kaikkien noiden kivien yllä, tulvan aikana yhtenä kuohuna ylhäältä alas ja kuivanakin aikana yhtä mahtavana kuin nyt tulvillaan, kaikkine pienine puroineen ja suvantoineen! Ja sen kosken […]
Jokaisen Suonenjoen ja Vesannon välistä 545-tietä ajavan kannattaa hellittää ainakin kerran elämässään kaasujalkaansa pienen Kerkonkosken kylän kohdalla. Kylässä tie nimittäin ylittää sekä viime vuosisadan alkupuolella rakennetun kanavan että ennen kaikkea pienen mutta idyllisen kosken. Tuo 1920-luvulla rakennetun punaisen myllyrakennuksen vieritse juokseva pieni koski on viehättävä nähtävyys ympäri vuoden, mutta erityisen silmää ilahduttava se on talvisessa […]
Savikosken kävelysillalla kannattaa piipahtaa haistelemassa menneen loiston tuoksua. Mitä kovempi pakkanen, sen kauniimpaa siellä on. Talvella olen nähnyt koskikaroja, ruokailevan saukon ja jopa pikku-uikun. Paikka on myös lintuharrastajien suosiossa. Kuopio – Vesanto tieltä (551) käännytään Kuopiosta päin tullessa vasemmalle n.300m ennen Karttulan ensimmäistä liittymää jossa on Valkeisen hautausmaa. Tätä kapeaa ja paljon liikennöityä Savikoskentietä ajetaan […]
Viime lauantaina suuntasin Harri Nato Leinon kanssa kohti Aurajoen koskia. Mukanamme ei suinkaan ollut kanoottia tai virveliä, vaan kamerat. Muutaman tunnin kierroksen jälkeen saldona oli neljä eri kuohuntapaikkaa Aurajoen varrelta. Aamutuimaan oli mukava pikku pakkanen. Mittari oli jonkun matkaa miinuksen puolella ja ilma kirkas. Aurinko tunki varovasti esiin, muttei kertaakaan innostunut paistamaan kunnolla. Valoa kumminkin […]
Parkitan autoni hiekkatien reunaan ja poikkean pohjoiseen johtavalle polunpätkälle. Ihalanjärvi on jo tässä kohtaa kaventunut hitaasti virtaavaksi erämaajoeksi. Vesi liplattaa kivikossa, kunnes pujahtaa tierummun läpi. Palaan tielle ja kuulen, kuinka ääni muuttuu kohinaksi samalla kun uoma kapenee. Vehreä lehto reunustaa kosken yläjuoksua ja näky on aivan kuin satumaan portilta. Myllärin rakennuksessa näkyy vielä osia kivijalasta. […]