“Juhani Ahon” Huopanankoski Viitasaarella: kauneutta, kalaa ja kiivaita koskikiistoja

“Mutta mikä kalamiehen ihannepaikka tämä koski mahtoikaan olla silloin, kun se oli koskematon, kun ei ollut siltaa eikä myllyjä eikä meijereitä eikä kauppiaita, ja kun vesi vyöryi leveänä vaahtona kaikkien noiden kivien yllä, tulvan aikana yhtenä kuohuna ylhäältä alas ja kuivanakin aikana yhtä mahtavana kuin nyt tulvillaan, kaikkine pienine puroineen ja suvantoineen! Ja sen kosken kehyksessä rantakorpi, erämaan reuna, tuonnempana hiekkaharjulla ikihongikko ja rannempana riippuoksaista koivikkoa.”

Näin maalaili tunnettu kirjailija Juhani Aho vuonna 1921 muistellessaan Huopanankoskea, joka laajalti tunnetaan myös “Juhani Ahon koskena” siitä syystä, että koski oli Ahon suosikkipaikka jo vuosisadan vaihteen tienoilta aina hänen kuolemaansa saakka juuri vuoteen -21.

Huopanankoskella Aho kalasti ahkerasti ja sai inspiraationsa myös teokseensa Lohilastuja ja Kalakaskuja, joka myös jäi hänen viimeiseksi kirjakseen. Mukana koskella hänellä oli usein myös perheensä.

Ahon muistokivi Huopanankoskella. Taustalla näkyy vuonna 1974 puretun kalamajan perustusten raudoituksia.

Ahon muistokivi Huopanankoskella. Taustalla näkyy vuonna 1974 puretun kalamajan perustusten raudoituksia.

Historiansa aikana runsaidenkin kalansaaliiden ja kirjallisen innoituksen antajana niin sanottuun Viitasaaren reittiin kuuluva, Vuosjärvestä Muuruejärveen laskeva Huopanankoski on myös saanut kokea monenlaisia muutoksia niin rannoillaan kuin uomassaan, jota voi mukaillen sanoa peratun kuin vierasta siikaa; ensimmäisen kerran jo 1800-luvun puolella ja viimeiseksi vasta vuonna 1989. Tällä aikavälillä koskea on myllätty uuteen uskoon niin metsäteollisuuden kuin energiantuotannon tarpeisiin kerran jos toisenkin.

Kosken poikki on rakennettu kaksi siltaa, rannoille myllyä ja voimalaitosta ja uomiin uittoa palvelevia rakenteita. Uittokoskena Huopanankoski olikin varsin kovassa käytössä, ja kovalla kädellä sitä muokattiinkin juuri uiton tarpeisiin. Lähdetiedoissa kerrotaan mm. että jo 1800-luvun lopulla kosken läpi uitettiin keskimäärin 120 000 tukkia yhden uittokauden aikana. Tuollaisten puumäärien saattamiseksi sujuvasti vesireittiä pitkin täytyi koski kuitenkin perata sitä ennen, jolloin suoritettiin ns. “ruunun perkaus”, jonka jälkiä kosken rannoilla näkyy vieläkin suurina kivikasoina.

Näkymä ylävirtaan päin kosken pohjoisemmalta sillalta.

Näkymä ylävirtaan päin kosken pohjoisemmalta sillalta.

Minä tulin Huopanankoskelle tammikuisena pakkasaamuna ennen auringonnousua; en kalastamaan enkä kirjoittamaan, vaan kuvaamaan. Koski kuohui vääjäämättä uomassaan, ja napakka pakkanen sai sen hienosti höyryämään. Kaverina koskella oli Salosen Pauli, sama mies, joka opasteli minua aiemmin Viitasaaren Koljatin läheisille luolille.

Innokkaana valokuvaajana ja metsien ja maiden kiertäjänä Pauli on viettänyt paljon aikaansa myös Huopanankoskella, josta hän hetkeä ennen saapumistani oli yhyttänyt saukonkin vanhan myllyn nurkalta, mutta joka oli onnistunut luiskahtamaan veden alle juuri ennen kuin siitä olisi onnistunut saamaan kuvia.

Vanha myllyrakennus, ns. Koskelan mylly, joka rakennettiin jo 1800-luvun lopulla.

Vanha myllyrakennus, ns. Koskelan mylly, joka rakennettiin jo 1800-luvun lopulla.

Valtakunnallisestikin arvokkaassa Huopanankosken kulttuuriympäristössä on vuosien saatossa ollut useita eri rakennuksia, joista osa on jo purettu, mutta esimerkiksi ns. Koskelan mylly on vielä paikallaan. Mylly ei ollut Huopanan ensimmäinen mylly, vaan siellä oli myllyjä ennenkin, tietojen mukaan jopa 1600-luvulla.

Myöhemmin kosken rantamilla on ollut Koskelan myllyn lisäksi ns. Lohkon mylly. Koskelan mylly rakennettiin 1890-luvun puolella, ja siitä saatiin luonnollisesti myllytuotteiden lisäksi myös sähköä, kun myllyyn asennettiin generaattori vuonna 1918.

Huopanankosken eri osille on annettu myös nimiä, kuten Alasuvanto eli Saunasuvanto, Kuninkaanväylä, Välisuvanto ja Torikoski. Välisuvanto on Vuosjärven puoleisella osalla, ennen nykyistä Sinisen Tien maantiesiltaa. Välisuvanto onkin merkityksellinen paikka mm. siitä syystä, että jo Juhani Ahon aikana siellä oli yksi kosken parhaista “ottipaikoista”.

Välisuvannon rannalla on nykyisin nuotiopaikka, mutta mikä tärkeintä, sieltä löytyy ns. “Ahon kivi”.

Kiveen on hakattu teksti "Juhani Aho ja E K 1911".

Kiveen on hakattu teksti “Juhani Aho ja E K 1911”.

Ahon kerrotaan sekä mietiskelleen että sauhutelleen kivellä ja myös liottaneen heittosiimojaan kivessä olevassa syvennyksessä. Aholla oli usein mukana haavipoika, ja tässä tapauksessa hänen nimensä oli Eemeli Kokko, joka rippikouluikäisenä naputteli kiveen Ahon nimen, omat nimikirjaimensa ja vuosiluvun. Myös muita “nimikkokiviä” Huopanankoskelta löytyy, kuten ns. Durchmanin kivi, joka sai nimensä viitasaarelaisen nimismiehen, Josef Oskar Durchmanin mukaan.

Huopanankoskella on siis innokkaasti kalastettu kautta aikain, mutta siellä on myös kasvatettu kalaa. Vuonna 1914 valmistuikin kalahautomo kosken rannalle. Sitä vastoin paria vuotta myöhemmin, ensimmäisen maailmansodan melskeissä, Huopanankosken alue koki ehkä maisemallisesti suurimmat mullistuksensa. Tällöin venäläiset halusivat varmistaa, että myöskään Huopanankosken kautta ei vihollinen pääsisi vesiteitse etenemään, joten koskella alkoivat mittavat linnoitustyöt.

Huopanankoskelle rakennettiin vallihautoja, ja rakennuspuutavara kaivantojen seiniin otettiin kosken ympäristöstä. Tämä muutti rantamaisemaa merkittävästi, mutta sai aikaan myllerrystä myös Ahon sisimmässä, koska rantapuustossa eleli lohien mieleen kovasti olleita hyönteisiä, jotka puiden kaataminen sitten väistämättä hävitti.

Kosken rantapuusto on nykyisin hyvin erilaista.

Kosken rantapuusto on nykyisin hyvin erilaista.

Etenimme Paulin kanssa Torikosken ohi ja Sinisen Tien sillan ali Vuosjärveä päin, ja samalla suuntaan, josta aurinko oli nousemassa. Perimmäisenä tarkoituksenahan minulla oli saada kuvattua nimenomaan auringonnousu koskella, koska se on mielestäni eräs kauneimpia asioita, joita valokuvaaja voi ikuistaa kosken ääreltä – ellei se sitten satu olemaan kymmenkiloinen taimen tai muu vonkale.

Pauli hoksasi veden päälle höyrystä muodostuneen spektrin ensimmäisenä. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin ei auta kämmätä kameran kanssa.

Pauli hoksasi veden päälle höyrystä muodostuneen spektrin ensimmäisenä. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin ei auta kämmätä kameran kanssa.

Auringon valo suodattui puiden takaa hienosti, mutta hienointa ehkä oli Niskasaaren edustalle vedestä nousevasta höyrystä muodostunut spektri, jollaista ainakaan minä en ollut vielä päässyt näkemään, saati kuvaamaan. Kiistatta sykähdyttävä näky.

Kiistoista tulikin mieleeni, että Huopanankoskella on käyty myös niitä jos jonkinlaisia. Eräskin kiista sattui vuoden 1916 linnoitustöiden aikaan, jolloin kiisteltiin niin vesialueen käyttöoikeuksista, maankäytöstä kuin Ahon oikeudesta liikkua alueella, jonka oli käyttöönsä vuokrannut.

Sittemmin koskella on väännetty peistä mm. voimalaitosrakentamisen ja kalastuksen sekä luonnonarvojen säilyttämisen puolesta. Vaikka veden kuvittelisi olevan tavallaan ehtymätön luonnonvara, siitä on onnistuttu kautta aikain saamaan hyvinkin konkreettinen kiistakapula, ei vähiten sen käyttämisestä aina johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Uiton tarpeet, kalastajien tarpeet, myllyn tarpeet ja energiantuotannon intressit eivät usein kohdanneet.

Huopanankosken miljöö on parhaimmillaan kesäaikaan, mutta talvellakin siitä löytyy kauneutta.

Paljon olisi kuitenkin Huopanankoskella potentiaalia niin kalastusmatkailukohteena kuin kulttuuriympäristökohteenakin käyttämättä. Innokkaat kalastajat tulevat sinne vuodesta toiseen, mutta kehittämisen varaa varmasti on edelleen niin rakennuskannan kunnostus- ja ylläpitomielessä kuin kalastuksen ja matkailun oheispalveluiden suhteen.

Myös valokuvaajat löytävät kuvaamisen aiheita paikasta runsaasti, olivatpa kohteina vanhat rakennukset, kosken ympäristön eläimistö koskikaroista saukkoihin tai koski ja sen kuohut, kivikot, suvannot ja muut fyysiset piirteet.

Ei taida olla koskea ilman koskikaraa – tai päinvastoin.

Ei taida olla koskea ilman koskikaraa – tai päinvastoin.

Sanat eivät kuitenkaan riitä kertomaan tässä yhteydessä kaikkea sitä, mitä Huopanankoski on ja on ollut, mitä se on merkinnyt paikallisesti, valtakunnallisesti tai aivan henkilötasolla. Uitto- ja voimalaitostoiminnan päättymisen jälkeen niin itse kosken kuin kosken alueen kulttuuriympäristön kunnostusta on suunniteltu ja kosken osalta kunnostus onkin toteutettu 1990-luvun alkupuolella, ja kulttuuriperinnönkin säilyttämiseen on panostettu, josta Keski-Suomen maakunnan kulttuuriympäristöryhmä MAKU myönsi kunniakirjan Huopanankosken kehittämishankkeille vuonna 2013.

Mieleenpainuva paikka tämä Huopanankoski kyllä on, ja mitä syvemmälle sen käänteisiin perehtyisi, sitä henkilökohtaisemmaksi se saattaisi käydä, kuten kävi Juhani Ahollekin. Koski kuohukoon vielä pitkään ja tarjotkoon monenlaisia elämyksiä sen varrelle kalastamaan, kuvaamaan tai vain hetkeksi kuljeskelemaan tuleville. Lopuksi vielä Ahon kirjoittama värssy, joka löytyy kirjoitettuna myös kunnostetun hautomorakennuksen ikkunaan:

“Suurimmat sensatiot, syvimmät mielenliikutukset tietysti tarjoo kalojen kuningas lohi ja hänen velipuolensa mullonen…mullonen on luomakunnan kaikkein kauneimpia ja herkullisimpia olioita. Sen täplissä on kypsyneen oranssin kultaa ja omenan punaa, se on kiiloitettu ja vernissattu tummalla ruokaöljyllä, se on aina virkeä, intohimoinen, nopealiikkeinen, mutta pohjoismaista siinä on sen sitkeys ja kestävyys” (Juhani Aho 1921)

Kalastajille olennaista tietoa löytyy osoitteesta www.huopanankoski.fi, ja muille, jotka haluavat perehtyä tarkemmin Huopanankosken historiaan ja vaiheisiin, suosittelen luettavaksi kirjaa Huopana, Juhani Ahon koski (Kovanen, Markkanen & Rintala, Atena Kustannus 1994). Ahon kalatarinoita löytyy siis vastaavasti hänen kirjastaan Lohilastuja ja kalakaskuja (mm. Avain Kustannus, 2011).

PAIKKA KARTALLA

Ajo-ohje: esimerkiksi n. 15 minuuttia Viitasaaren keskustasta tien nro 77 (Sininen tie) varrella.

ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit
N 6991675  E 425797

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.