Puijon maisemissa hehkuu historiallisten murrosten aamunkoi, Kuopio

Nouse ihailemaan auringonnousua Puijolle. Älä unohda viiniä. Tavan mukaisesti matka alkaa illalla ja päättyy aamunkoittoon. Perillä sitten hurjastellaan kuin vallattomat poikanulikat! Seuraa vain polkua, joka johdattaa sinut Puijon ensimmäisen tornin maisemiin, vuosiin 1856–1906. Törmäät ehkä Minna Canthin kurittomaan seurueeseen tai kuulet millaista symboliikkaa Juhani Aho näki tornista avautuvassa maisemassa.

Puijon maastopyörä- ja polkujuoksureitin lähtöpiste

Etualalla kuusivoittoista havumetsää, taustalla peltoja ja Kuopion kaupunki, Kallavesi saaristoineen. Vasemmassa laidassa Puijon tie.
Johan Fredrik Tuhkanen, Näköala Puijolta, 1909, 121,5 x 250 cm, öljy kankaalle, Kuopion taidemuseo.

Reitti alkaa vanhan merkkikiven luota

Sukella vanhan aarnimetsän vihreyteen vanhan merkkikiven luota. Kuopion matkailijayhdistys pystytti kiven 1900-luvun alussa. Löydät 6,5 kilometriä pitkän, Puijon selännettä myötäilevän maastopyörä- ja polkujuoksureitin, joka kuljettaa sinua jyrkkää polkua halki Puijon vanhimman luonnonsuojelualueen. Talvisin alueen tykkylumiset vanhat kuuset ovat itsessään nähtävyys. Parhaiten merkkikivelle ja reitille löytää Pesäpallostadionilta, joka sijaitsee vain 1,6 kilometrin päässä Kuopion torilta. Reitti kiemurtelee noin 2 kilometrin verran ennen kuin nousee Puijon tornille. Sieltä se jatkuu Puijon majan takaa Kokonmäelle ja edelleen Puijonnokan laavun näköalapaikalle, jossa on tulipaikka, kuivakäymälä sekä polttopuuhuolto. Reitti päättyy Aaro Jalkasen muistomerkille, josta pääsee Puijonsarventielle. Bussilla tai kävellen voi jatkaa Julkulan kaupunginosan kautta keskustaan saakka. Parkkipaikat sijaitsevat Pesäpallostadionilla ja Puijon tornilla sekä Konttilantilalle johtavan Antikkalantien varrella.

  • Puijon torni talvella. Ihmisiä ja opastuskoju sekä kioski. Taustalla Puijon kuuset.
  • Lumisessa metsässä puuvaja. Kuusimetsä.
  • Retkeilijä, laavu ja kuusia talvisessa Puijon maisemassa.
  • Talvinen maisema Puijon mäeltä Pohjois-Kallaveden järvelle ja saaristoon. Etualalla mäntyjä.
  • Aaro Jalkasen muistomerkki kahden kuusen välissä. Taustalla mäntymetsä.

”Jos nähdä tahdot ihmemaan, Niin käyös Kuopioon
Siell’ aalto rantaa suutelee

Ja rannan kuuset kuiskailee
Ja näet Suomenmaan!
Eläköön Suomi!”

21.6.1891 Ote Puijon ensimmäisen tornin vieraskirjasta, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Matkailuyhdistyksen arkisto. Värssy on kävijän muistinvarainen mukaelma A. Pietikäisen vuonna 1884 julkaisemasta teoksesta ”Runoja lapsille. Luettaviksi kotona ja koulussa” , runosta numero 9. ”Suomi”.

Retkeilijän vapaudella saat haltioitua Puijon ensimmäisen tornin vieraskirjojen isänmaallisesta tilapäisrunoudesta ja ihailla jopa 166 vuoden takaisia maisemia vanhojen mestareiden kuvaamana. Tornista avautuvia näköaloja ikuistivat Ferdinand von Wright, Fridolf Weurlander ja Johan Fredrik Tuhkanen maalauksissaan ja Arnold Boos, Carl Granit, I.K. Inha, Viktor Barsokevitsch ja Daniel Nyblin sekä Ina Liljeqvist valokuvissaan. Louis Sparre piirsi tämän maiseman Puijon tornin vieraskirjan hauraille sivuille 24.7.1893:

Maisemakuva Puijon tornista kohti Kuopiota. Kuusimetsä kuvan alareunassa, keskellä kirkko ja taustalla Kallavesi saaristoineen. Alareunassa teksti 24.7.1893 ja nimi Louis Sparre. Mustvalkoinen piirros.
Louis Sparre piirsi Puijon ensimmäisen tornin vieraskirjaan maiseman tornista avautuvasta maisemasta 24.7.1893. Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Matkailijayhdistyksen arkisto.

Puijolta avautuu ”uusi maailma täynnä kauneutta”

Palaa nyt ajassa taaksepäin ja seuraa Mäntsälän kirkkoherra Carl Edvard Aspelundin poikavuosien vaellusta Puijon tiheän kuusimetsän lävitse. Löydettyäsi Puijon tornin juurelle, kuvittele tämä alue 1830-luvulla. Näetkö kuinka nuori poika kapuaa kymmensylisen kuusen latvaan ja julistaa löytäneensä “uuden maailman täynnä kauneutta” (Karvinen 1937, 23; Aspelund 1889)? Tuosta hetkestä lähtien Aspelund puolusti Puijon metsän suojelemista ja puhui observatoriotornin rakentamisen puolesta Puijolle “Kallaveden tähtiä varten”.

C.E. Aspelundia pidetään ”Puijon löytäjänä” (Karvinen 1937, 23; Vuorikari 2007; Ks. myös Aspelund 1889.), mutta ensimmäisen Puijon tornin ja tornille menevän tien rakensi hänen koulukaverinsa, sittemmin kauppias, tehtailija, osuuskaupan perustaja Carl Robert Dahlström vuonna 1856 (Granit-Ilmoniemi 1882/1981, 40). Lisäksi hän rakensi mäelle vartiotuvan “niille, jotka haluavat nähdä auringonnousun Puijolla” ja aloitti siellä ravintolatoiminnan. (Vuorikari 2007, 6).

C.R. Dahlströmin, Puijon ensimmäisen tornin rakennuttajan muistolaatta Puijon tornin kivijalassa. Kuvan oikeassa reunassa kuusen oksia ja lunta.
Puijon ensimmäisen tornin rakennuttajan Carl Robert Dahlströmin kohokuva nykyisen Puijon tornin sisäänkäynnin suulla. Kuva: Anne Hyvärinen.

“Kuten tähdet taivaalla, niin kuvastuu tämä saarimaailma Kallaveden siniseen kalvoon.” (Karvinen 1937, 23; Vuorikari 2007, 2; Aspelund 1889.) kuvaa Aspelund (1889) näkyä, jonka kuusen latvasta tavoitti.

Puijon puinen torni ja vahtitupa.
Puijon torni oli Suomen ensimmäinen näkötorni, joka rakennettiin maisemien katselua varten (Häyrynen 2011, 33). Saimaan kanavan avautuminen samana vuonna (1856) avasi Kallavedeltä reitin Pietarin markkinoille ja maailman merille. Torni näki nälkävuodet 1866–68, Venäjän helmikuun manifestin jälkeisen ensimmäisen “sortokauden” (1899–1905) sekä hyvin organisoidun passiivisen vastarinnan Venäjää vastaan. Sen vuosiin mahtuu kenraalikuvernööri Bobrikovin murha (1904) ja suurlakko (1905).
Kuva: I.K. Inha. Tuottaja K.E. Ståhlberg. Museovirasto, Historiallinen kuvakokoelma. Kuva otettu todennäköisesti vuonna 1893.

Puijo luonnontieteellisenä tutkimuskohteena

Puijon luontoarvot perustuvat pitkälti viimeisen jääkauden jälkiin. Kulkiessasi halki Puijon luode–kaakko-suuntaisen jääkauden muovaaman selänteen, voit havaita noin tuhat vuotta kestäneen Yoldiameri-vaiheen kivikkoisia, noin 11 000 vuotta vanhoja rantatörmiä (147–148 mmpy/60 m Kallaveden yläpuolella). Alueen koillisosassa on havaittavissa Suur-Saimaan 6000 vuotta vanhoja rantatörmiä (102 mmpy/20 m kallaveden yläpuolella). Puijon korkein kohta on 150 metriä Kallaveden pinnasta eli 232 metriä meren pinnan yläpuolella (mmpy). (Puijon Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma, 2007, Liite 9).

Pieni nainen nauraa ison kuusen takana. Luminen maisema. Puun runko on tumma. Lumessa on jalanjäljet.
Kuusten kokoa on vaikea hahmottaa ennen kuin yrittää halata niitä. Tässä yksi riemukas kohtaaminen kuusivanhuksen kanssa. Käteni eivät yltäneet edes puoliksi sen ympäri. Kuva: Esa Niiranen.

Puijo veti puoleensa erityisesti luonnontutkijoita muualtakin Suomesta. Puijon metsä oli luonnontieteellinen tutkimuskohde ja koululaisten kasvistojen keräyspaikka. Puijon saniaislehdot olivat vertaansa vailla. Ja luonnontieteen harrastaminen eläin- ja kasvilajien tutkimisen parissa oli Kuopion säätyläisten parissa suosittua jo 1830-luvulla. (Haapasaari 1994, 7.) Kuopion Luonnon Ystäväin yhdistys perustettiin 1896 (Haapasaari 1994, 73) ja sen toimesta syntyi Kuopion Luonnontieteellinen museo ja erityisesti sen kokoelmat, joihin taltioitiin Puijolta kerätyt luonnontieteelliset näytteet. (Haapasaari 1994, 7.) Puijon noin 500 hehtaarin alue käsittää Pohjois-Savon tärkeimmän lehtokeskittymän ja monet vanhojen metsien harvinaisista lintulajeista elävät täällä.

Talvista metsää ja Puijon maastopyöräreitin opastepaalu. Polku kulkee halki metsän.
Puijon maastopyöräreitti on merkitty sinisillä merkeillä. Reitti kulkee vanhan metsän halki. Kuva: Esa Niiranen.

Luonnontiede kohtaa taiteen Ferdinand von Wrightin taiteessa

Luonnontieteen harrastus ja taide yhdistyivät haminalahtelaisen Ferdinand von Wrightin maalauksissa. Puijon ensimmäiset maisemakuvat ovat hänen käsialaansa. Ferdinand von Wrightin vuonna 1853 maalaamaa teosta Näköala Haminalahdelta on pidetty yleisesti avainteoksena korkealta avautuvan järvimaiseman muodostumisessa suomalaiseksi kansallismaisemaksi. Antti Valliuksen (2013, 298) mukaan teoksella oli myös suuri merkitys muiden näköalapaikkojen valjastamisessa yhä tiukemmin kansallisen identiteetin rakennustyöhön.

Vuonna 1855 Ferdinand von Wright maalasi Puijolta avautuvan maiseman kohti kaupunkia Näköala Puijolta (1855, yksityiskokoelma) ja teki kaksi piirrosta, jotka on nimetty “från Puijo backen” (1855, Ateneum, Suomen Kansallisgalleria). Nämä kaksi piirrosta muodostavat yhdessä panoraaman. Ensimmäisessä kuvassa kaksi nuorta kuusta ovat etualalla, ja takana häämöttää kasvava kaupunki. Maisema on avoin, koska Puijon mäki on vanhaa kaskimaata, ja kaskeamisen jälkeen sitä on käytetty karjan laitumena kunnes eteläosa suojeltiin vuonna 1928.

Maisemakuva Puijolta vuonna 1855. Etualalla nuoria kuusia, taustalla Kuopion kaupunki ja Kallavesi saaristoineen.
Varhaisimmat kuvat Puijolta avautuvista maisemista ovat Ferdinand von Wrightin käsialaa vuodelta 1855. Tämä piirros muodostaa yhdessä seuraavan piirroksen kanssa panoraaman Puijolta Kuopion kaupunkikeskustaa kohden. Ferdinand von Wright, Näköala Puijolta, 1855, lyijykynä: ajoittamaton. Haltija: Ateneum. Valokuvaaja: Tero Suvilammi. Suomen Kansallisgalleria.
näköala Puijolta kohti Kuopiota. Etualalla puita, taustalla kaupunki ja Kallavesi saaristoineen.
Ferdinand von Wright, Näköala Puijolta, Från Puijo backen, 1855, lyijykynä 22 cm x 27,5 cm. Haltija: Ateneum. Valokuvaaja: Tero Suvilammi. Suomen Kansallisgalleria.

Näkötorneissa unelmoitiin uudenlaisesta maailmasta

Puinen torni huojui keskellä aikaa, jolloin tiede haastoi kirkon näkemyksen ihmisen ylemmyydestä luontoon nähden. Kuopiosta oli tullut suomalaisajattelun keskus jo 1840-luvulla. Kuopiolaisen luonnonhistorian opettajana ja luonnontutkijana sekä kiihkeänä suomalaisuusmiehenä tunnettu Aukusti Juhana Mela julisti darwinismin uutta kumouksellista oppia Kuopiossa 1870-luvulla (Räsänen & Räsänen 2008, 41; Haapasaari 2000, 24, 27). Juhani Aho ja Minna Canth viihtyivät Puijon maisemissa ja kirjoittivat niistä teoksissaan aikana jolloin luonnontieteiden voittokulku, kansan sivistämispyrkimykset ja demokratiakehitys näversivät perinteisen luokkayhteiskunnan perustaa. Kirkon valta-asema murtui samaan aikaan kun uudet aatteet naisten emansipaatiosta luonnonsuojeluun sekoittuivat isänmaalliseen luonnonmaisemien ja auringonnousun ihailuun Puijolla. Juhani Aho oli perustamassa Suomen Matkailijayhdistyksen Kuopion haaraosastoa, jonka yhtenä ensimmäisistä tavoitteista oli uuden ja ehomman näkötornin rakentaminen puisen ja huteran tornin tilalle.

Fridolf Weurlander kuvasi Puijon mäen ja Myhkyrin saaren vuonna 1887. Samana vuonna perustettiin Suomen Matkailijayhdistys ja sen Kuopion haaraosasto. Mäen päällä kuusimetsän keskeltä pilkistää punaiseksi maalattu puinen torni. Alkuperäinen maalaus on nähtävillä Kuopion Taidemuseossa. Weurlander, Fridolf 1887. Näköala Kuopiosta. Öljymaalaus kankaalle. Kuopion taidemuseo.

Tornista näki kauemmas kuin kirkon tornista. Näin iisalmelainen papin poika Juhani Aho kuvaa kirjeessään veljelleen Kallelle millaisista torneistä hän tuolloin haaveksui:

“Paljon olemme täällä Pekan kanssa haaveksineet siitä, mitä meidän veljesten triumviraati vielä tässä maailmassa toimittaa. (…) Pekka ensiksikin aikoo kumota raamatun ja panna Jumalan viralta pois ja sitten ruveta itse papiksi.

Minä taas koettelen Pekan repimän temppelin raunioille rakentaa uuden, jossa katto on taivaan tasalla, jossa tuulet virttä veisaa ja jossa ei mitään saarnaa saarnata, mutta saa jokainen palvella omaa jumalaansa (eipä vähä!). ” (Niemi 1986, 92)

Juhani Aho kirjeessään veljelleen Kallelle maalis-huhtikuun vaihteessa vonna 1884. (Niemi 1986, 92.)

Juhani Ahon vuonna 1885 ilmestynyt romaani Papin tytär (1885) ja vuonna 1893 ilmestynyt jatko-osa Papin rouva (1893) käsittelevät naisen näkökulmasta sitä näköalattomuutta, jota naisen osaan tyytyminen yhteiskunnassa merkitsi. Korkealta avautuva näköala taas symboloi naiselle mahdollisuutta ainakin unelmoida paremmasta maailmasta kirkon ja yhteiskunnan ahdasmielisyyden ulottumattomissa.

Myös Minna Canth kuvaa Puijon tornissa käyntiä nuorten naisten näkökulmasta novellissaan Eräs Puijolla käynti. Siinä nuoret naiset lähtevät omin luvin Puijolle nauttimaan luonnon ihanuudesta. Lopulta he intoutuvat jopa riisumaan sukkansa ja kiipeämään paljain jaloin torniin, mutta tultuaan yllätetyiksi nuorten ylioppilasmiesten taholta paljain jaloin, he menettävät maineensa koko kaupungin silmissä. Lopulta Puijo näyttäytyy naisille yhtä vaarallisena julkisena paikkana kuin ravintolakin.

Kuopion Isänmaallisen Seuran exlibris. Kuvassa on keskellä auringonnousu järven takaa. Sitä ympäröi tekstinauha, joss alukee "Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto". Vasemmalla kota, pärevakka, vaakuna, miekka, kirjoituskäärö. Ylhäällä viljaa.
Kuopion Isänmaallisen Seuran exlibris, jossa seuran tunnuslause: ”Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto”. Kuva löytyy Puijon ensimmäisen tornin vieraskirjojen sivuilta. Kuopion Isänmaallinen Seura perustettiin vuonna 1883 työskentelemään kansanperinteen, historian ja Savon murteen tutkimuksen parissa (Lehtinen – Ruuskanen 2000). Seuran toimesta syntyi Kuopion Kulttuurihistoriallinen museo, joka säilyttää tornin historiallisia vieraskirjoja Matkailijayhdistyksen arkistossa.
Kuva: Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Matkailijayhdistyksen arkisto.

Auringonnousun odotus täynnä kielletyn ja vaarallisen tenhovoimaa

Vapaa-ajanvietto Puijolla ei ollut vailla kielletyn ja vaarallisen salaperäistä tenhovoimaa. Historian harakanvarpaat tornin vieraskirjojen sivuilla todistavat, että janoon ei ainakaan tarvinnut kuolla. Viina maistui auringonnousua odotellessa vaikka viljasta oli pulaa. Eräs kävijä kommentoi Keisarin uutta käskyä, joka kieltää viinan polttamisen nälänhädän kynnyksellä. Muistiinpano vuodelta 1866:

Puijon ensimmäisen tornin vieraskirjan aukeama vuodelta 1866. Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Matkailuyhdistyksen arkisto.

Minna Canth taas muistelee vuonna 1891 erästä auringonnousun odotustaan Puijolla näin:

“Torstaina tulimme Iisalmelta. Perjantaina olimme Myhkyrillä, Elli ja Emma ja Kasper Järnefelt, Kastegren, Aho, Jepsen, Soldan ja minä. Menimme sinne klo 4 aikaan j. Pp. tulimme kello 11 ja menimme suoraan Puijolle, jossa odotimme auringon nousua ja joimme viiniä ja kahvia. Tanskalainen (Mads Jepsen), (Juhani) Aho ja (Venny) Soldan hurjastelivat siellä kuin vallattomat poikanulikat, me muut katselimme ja nauroimme. Elli Järnefelt sentään otti osaakin ja Kastegren myös aina väliin. —— Mutta Kasper ja minä olimme mahdottomat. Kello 5 aamulla sieltä palasimme. “(Kannila 1973, 497-498.)

Minna Canth kirjeessään Puijolla käymisestä siskolleen Elli Canthille 14.7.1891. (Kannila 1973, 497 – 498)
Lumisessa metsässä puuvaja. Kuusimetsä.
Puijonnokan tunnelmallista kuusimetsää. Kuusien lomasta erottuu Pohjois-Kallaveden saaristoa. Kuva: Anne Hyvärinen.

Puijon luonnon suojelu matkailun perustana

Puijon suojeluarvo tunnettiin yleisesti jo 1880-luvulla. Matkailu hyödynsi voimakkaasti tätä Puijon luonnonsuojelullista arvoa ja edisti Puijon metsien suojelua (Karvinen 1937, 8). Suomen matkailun alkuvaihe liittyi kiinteästi näköalapaikkoihin ja luonnonsuojeluun: monet näköalakohteet suojeltiin kruununpuistoiksi samalla kun niistä tehtiin matkailukohteita (Kainulainen 1968, 47; Pöysä 1985, 27). Myös Puijolle haluttiin perustaa kruununpuisto 1800-luvun lopulla “ennen kuin seudun ja kaupungin koristus tyyten tuhotaan” (Karvinen 1937, 27). Maaseurakunnan omistaman ja aiemmin kaskimaana ollutta Puijon metsää käyttivät niin sotaväki kuin kaupunkilaisetkin surutta hyödykseen. Kruununpuistohankkeesta luovuttiin 1800-luvun lopulla, kun maaseurakunta jakoi metsäalueensa käyttölohkoihin, joista Puijon metsät oli erotettu. Silloin pidettiin itsestäänselvänä, ettei metsiä tuhottaisi. (Karvinen 1937, 27, 28.)

Puijon ensimmäinen suojelualue

Puijon ensimmäisen suojelualue, 63 hehtaaria, perustettiin vuonna 1928 suunnilleen Pesäpallostadionin ja tornin väliselle alueelle, joka rajautuu Puijonrinteentiehen. Suojeltua metsää alueella on nykyisin 208 hehtaaria. Vanhan kaskimaan perintönä alueelta voi löytää kaskiraunioita ja nauriskuoppia. Puijon valtakunnallisesti merkittävän maisema-alueen luonnonsuojelullisesti merkittävimmät kohteet ovat Satulanotkon lehto, suojelualueen etäläosa ja Kokonmäen itäosa sekä Antikkalanrinteen koillisosa. Lisätietoa suojelualueista ja lajistosta: Puijon Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma, 2007. Tarkat nauriskuoppien ja kaskirauniiden sekä muiden kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden paikat voi tarkistaa Puijon Natura- ja luonnonsuojelualueen kulttuuriperintöinventoinnista, 2012.

Vanha postikortti, jonka oikeassa reunassa on teksti V. Barsokevitsch ja Kuopio. Alalaidassa teksti "Näköala Puijolta". Kuvassa etualalla kuusimetsää ja taustalla Kuopion kaupunki ja Kalalvesi.
Kuuset kuvan etualalla ja niiden lomasta pilkistää maisema kaupunkia kohti. Viktor Barsokevitsch, 1890-l, Näköala Puijolta, Museovirasto, Historian kuvakokoelmat.

Huoli Puijon metsistä nousee esille tornin vieraskirjoista

Kansallisromanttiseen maisemien ihailuun yhdistyi luontoa vaaliva näkökulma, joka katosi matkailuaatteesta 1960-luvulla, jolloin luonto ja ympäristö alettiin nähdä toiminnallista matkailua palvelevina hyödyn välikappaleina (Hautajärvi 2014, 363). Suomen Matkailijayhdistys ja sen Kuopion haaraosasto perustettiin 1887 (Karvinen 1937, 6) ja Kuopion Luonnon Ystäväin yhdistys 1896 (Haapasaari 1994, 73). Kuopion Luonnon ystäväin Yhdistyksen toimesta syntyivät Kuopion Luonnontieteellinen museo ja erityisesti sen kokoelmat, joihin taltioitiin Puijolta kerätyt luonnontieteelliset näytteet. (Haapasaari 1994, 7.) Näiden seurojen yhteistyöllä kehitettiin Puijon aluetta luonnonsuojelu- ja matkailukohteena. 

Huoli Puijon metsistä käy ilmi myös Puijon tornin vieraskirjamerkinnöistä:

“Metsää näkee tänäkin vuonna haaskatun. Kauniita puita hakattu, kuusia kolottu, havuja taitettu y.m. ilkityötä harjoitettu. Ette, hyvät Kuopiolaiset, näy voivan suojella (pulskaa ?) Puijoanne!!

Puijon ensimmäisen tornin vieraskirja, Kuopion Kulttuurihistoriallinen Museo, Matkailijayhdistyksen arkisto.

Luonto muuttumaton, muistona ollos ain

Siitä, et ihmiskunta

Yhä muuttua voi”

O. Ansas Vaasasta 1.9.1890

Ote Puijon ensimmäisen tornin vieraskirjasta, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Matkailuyhdistyksen arkisto (Hyvärinen 2020)

“Eläköön Puijo kuusiensa keskellä.” 

Kaarlo Aarnia Iisalmi 10.8.1899

Ote Puijon ensimmäisen tornin vieraskirjasta, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Matkailuyhdistyksen arkisto (Hyvärinen 2020)
Mukurakuusi Puijolla. Isoja pahkuroita kuusen rungossa. Taustalla vaalea taivas.
Puijon mukurakuuset ovat saaneet nimensä niiden rungossa kasvavista pahkoista ja runkojen kyhmymäisistä muodostumista.

Puijon kuuset kuiskaa! Vaan mitä ne kuiskaavat?!

Kuuletko Puijon kuusien kuiskaavan salaisuuksiaan? Puijo on kuuluisa kuusistaan ja alueen vanha kuusimetsä on paikoin jopa 200 vuotta vanhaa. Vieraskirjojen sivuilla on lainattu monta kertaa Kuopion Isänmaallisen Seuran tunnuslausetta ”Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.” Se kuulostaa arvoitukselliselta. 1800-luvun lopulla se saattaisi olla tulkittavissa myös allegoriseksi viittaukseksi Suomen poliittiseen asemaan Venäjän tsaarin vallan alla. Mutta Puijolla on todella ihmeellisiä kuusia, mukurakuusia. Kyse on geneettisestä poikkeamasta, joka saa aikaan suurten muhkuroiden, eräänlaisten pahkojen kasvamisen kuusten rungoille. Se tekee puista mielikuvitukselisia.

Eräs kävijä on kirjoittanut arvoituksellisen kysymyksen:

“Kuuset kuiskaa! Vaan mitä he kuiskaavat?!“

Otteita Puijon ensimmäisen tornin vieraskirjasta 21.6.1902, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Matkailuyhdistyksen arkisto (Hyvärinen 2020)

Joku toinen kertoi vastauksen:

“Että elämä on unelma.”

Otteita Puijon ensimmäisen tornin vieraskirjasta, 1902, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Matkailuyhdistyksen arkisto (Hyvärinen 2020)
Puijon ensimmäinen tie kulkee halki kuusimetsän. Taustalla kesäinen Kallavesi ja Kuopion kaupunki.
Daniel Nyblin, 1891. Näköala Puijon mäeltä. Museovirasto Historiallinen kuvakokoelma.
Suomi oli osa Venäjän suurruhtinaskuntaa, ja maisemia käytettiin yleisesti isänmaallisuuden, kansallistunnon ja isänmaan symbolina. Esimerkiksi tästä Daniel Nyblinin vuonna 1891 Puijolta ottamasta valokuvasta tuli suosittu, kun amerikansuomalaiset lisäsivät kuvan päälle Maamme -laulun sanat. Vuosien 1899–1905 venäläistämistoimia ja Venäjän sensuuria vastustettiin passiivisesti mm. lähettämällä näitä näennäisen viattomia maisemakortteja sensuurin ohitse. (Vuorikari 2012, 80).

Postikortissa tiivistyy maiseman poliittisuus

Postikortit otettiin käyttöön Suomessa vuonna 1871. Valokuvauksen ja kuvan kopioinnin yleistyttyä postikorttien tuotanto laajensi kuvan käytön mahdollisuuksia esimerkiksi poliittiseen vaikuttamiseen sekä henkilökohtaisten muistojen ja kokemusten sitomiseksi korttien esittämiin kohteisiin sekä henkilökohtaisten kokemusten jakamiseen kuvakorttien välityksellä. (Postimuseo.)

Puijonnokan laavulta avautuu maisema Pohjois-Kallavedelle

Lopuksi laskeudut Kallavesj’ -laulun maisemiin Puijonnokan laavulle. Näitä maisemia voi hyvällä syyllä pitää poliittisina. Matkaa Aaro Jalkasen patsaalle on enää muutama sata metriä. Jalkanen kirjoitti laulun sanat amerikanvirolaisilta kuulemaansa sävelmään ollessaan maanpaossa Amerikassa. Hän joutui jättämään Kuopion vuonna 1914, kun venäläiset löysivät venäläistoimia vastustaneen Jalkasen toimistolta asekätkön. Kallavesj-laulussa hän kaipaa Puijonsarvennenän maisemia.

Talvinen maisema Puijon mäeltä Pohjois-Kallaveden järvelle ja saaristoon. Etualalla mäntyjä.
Puijonnokan laavulta avautuu maisema Pohjois-Kallaveden saaristoon. Kuva: Anne Hyvärinen

”Kallavesj, Kallavesj, suarinesj ja salaminesj! Tokko suanen koskaa ennee kierteep Puijonsarven nennee,missä laevat huuteloo: Kuopijoo, Kuopijoo!”

Aaro Jalkanen, Kallavesj -laulu

Katsellessasi Aaro Jalkasen muistomerkiltä Puijonsarvennenän suuntaan, voit olla varma, että näihin maisemiin kätkeytyy paljon enemmän merkityksiä kuin osaamme edes aavistaa. Puijonsarvennenä on Kuopionniemen pohjoiskärjessä oleva kulttuurihistoriallisesti merkittävä kallioinen niemi yksityisellä tontilla, eikä siten sovellu retkeilykohteeksi. Aiemmin paikalla on sijainnut myös venelaituri, jossa matkailijat saattoivat jatkaa matkaansa höyrylaivalla. Niemestä on löytynyt matala maansekainen raunio, josta on löydetty arkeologisissa tutkimuksissa rautakauteen viittaavia esineitä kuten keihäänkärki, veitsi ja sulanutta metalliseosta sekä palanutta luuta. Kohde on mahdollisesti rautakauteen ajoittuva polttohautaus ja suojeltu muinaismuistolain nojalla. (Museovirasto, Kulttuuriympäristön palveluikkuna.)

Aaro jalkasen kivinen muistomerkki. Kivessä on miehen profiilikuva ja laatta, jossa on Kallavesj-laulun yhden säkeen sanat kohokirjaimin.
Aaro Jalkasen muistomerkki Puijonsarventien kevyenliikenteen väylän ja Puijon pururadan välissä. Kuva: Esa Niiranen.

Tämä teksti perustuu etnologian pro gradu -tutkielmaani Puijo Kuopion ikonisena matkakohteena. Matkailumaisema sosiaalisen järjestyksen, vallan ja maailmankuvan mallina. Puijo -kuvaston narratiivinen analyysi. Pro gradu -tutkielma Jyväskylän yliopisto. Etnologian laitos. 12/2020. (Hyvärinen, Anne 2020).

Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Taidemuseo, Museoviraston Historiallinen kuvakokoelma ja Ateneumin Kansallisgalleria ovat tämän jutun historiallisten kuvien pääasiallisia lähteitä. Kuvien julkaisuun on kysytty asianmukaiset luvat ja osa jutussa julkaistuista kuvista on julkaistu vapaasti käytettäviksi ja löytyvät finna.fi -palvelusta.

Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Museokatu 1, 70100 Kuopio

Kuopion taidemuseo, Kauppakatu 35, 70100 Kuopio

Reitin aloituspiste: Pesäpallostadionin P-paikka, Puijonrinteentie 7

Sijainti: N=6974889.313, E=533895.975 (ETRS-TM35FIN)

Puijon merkkikivi, Puijonrinteentie

Sijainti: N=6974958.113, E=533860.775 (ETRS-TM35FIN)

Reitin lopetuspiste Aaro Jalkasen muistomerkki, Puijonsarventie 71

Sijainti: N=6978953.586, E=532652.490 (ETRS-TM35FIN)

Puijon tornin P-paikka, Puijontie 136

Sijainti: N=6975670.163, E=533358.050 (ETRS-TM35FIN)

Puijon tornissa on kahvila ja ravintola. Lisäksi Puijon Majalla on lounasruokailua ja kahvilapalvelut.

Lähteet:

Aspelund. C.E. 1890. Sommarminnen från Kuopios omnejder. Helsingfors.  

Canth, Minna 2004. Lyhyitä kertomuksia by Minna Canth. Project Gutenberg). Saatavilla: www.gutenberg.org/ebooks/12612. 

Aho, Juhani Papin tytär ja Papin rouva

Granit-Ilmoniemi, Bruno 1882/1981. Muistelmia Kuopion kaupungin satavuotisen olon ajalta 1782-1882. Näköispainoksen julkaissut J.V. Snellmanin syntymäpäivän 175-vuotis- ja kuoleman 100-vuotismuiston johdosta Kuopion kaupunginhallitus 1981. Kuopio 1981.

Haapasaari, Matti 1994. Museoherroja ja Puijon tutkijoita. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 3. Lievestuore.

Hautajärvi, Harri 2014. Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria. Aalto-yliopiston julkaisusarja Doctoral Dissertations 31/2014. Aalto-yliopisto. Taiteiden suunnittelun korkeakoulu. Arkkitehtuurin laitos, Arkkitehtuurin historia. Helsinki.

Hyvärinen, Anne 2020 Puijo Kuopion ikonisena matkakohteena. Matkailumaisema sosiaalisen järjestyksen, vallan ja maailmankuvan mallina. Puijo -kuvaston narratiivinen analyysi. Pro gradu -tutkielma Jyväskylän yliopisto. Etnologian laitos.

Häyrynen, Maunu 2011. Kuinka Suomi maisemoitui. Teoksessa Heinänen Seija, Kaukio Virpi,  Bonsdorf von Pauline (Toim.) Tunne maisema. Jyväskylän taidemuseo. (Painopaikka?) Sivut 23-48.

Kainulainen, Lea 1968.  Matkailun alkuvaiheita 1800-luvun Suomessa. Suomen historian pro gradu -työ Jyväskylän yliopistossa huhtikuussa 1968. 

Kannila, Helle 1973. (toim.) Minna Canthin kirjeet. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, ISSN 0355-1768; 313. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Vammala.

Karvinen, Väinö 1926. Ulkomaalaisten matkustustajat Kuopiossa kymmenvuotiskautena 1831-1840. Matkailijayhdistyksen vuosikirja 1926, 01.01.1926 no 1. Sivut 169-175. Kansalliskirjasto, digitaaliset aineistot.

Karvinen, Väinö 1937. “Suomen matkailijayhdistyksen Kuopion osasto : 50-vuotiskertomus.” 

Killinen, Kalervo 1926. Mitä Puijon vanhat päiväkirjat kertovat. Matkailijayhdistyksen vuosikirja 1926, 01.01.1926 no 1. Sivut 148-161. Kansalliskirjasto, digitaaliset aineistot. 

Kuopion lehdot 2003. Kuopion kaupunki. Saatavilla: https://www.kuopio.fi/documents/7369547/7610270/Kuopion+Lehdot+2013+esite/4cec31ec-ddef-482e-9bf5-e3c5446fef6d

Lehtinen-Ruuskanen 2000. Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto. Kuopion isänmaallisen seuran historia 1883-2000.

Manninen, Sirkku 2018. Saksalaisena Savossa : Arnold Boos (1831-1880) Kuopion kaupunkiympäristön kuvaajana. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto.

Niemi 1986 Juhani Ahon kirjeitä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 441.

Pietikäinen Abraham 1884. Runoja lapsille: luettawiksi kotona ja koulussa. Toinen wihko / kokoillut A. Pietikäinen., 1884, s. XX
https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/1985373?page=1
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Puijon Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma, 2007

Puijon Natura- ja luonnonsuojelualueen kulttuuriperintöinventointi, 2012

Pöysä, Mervi 1985. Puijon alueen matkailukäyttö vv. 1856-1985. Suomen historian sivulaudatur. Jyväskylän yliopistossa lokakuussa 1985.

Riekki,   H.,   Nummela,   I., Hiltunen,   M.   ja   Kurkirinne,   P.   2005:   Kuopion   kaupungin rakennushistoria: kaupungin rakentamisvaiheita vuodesta 1875. Kuopion kaupunki. 

Räsänen Riitta 1989. Kotiseutuaate ja kotiseutuliike suomalais-kansallisessa prosessissa. Kansa kuvastimessa. (Toim. Teppo Korhonen ja Matti Räsänen.) Helsinki;SKS).  

Räsänen Matti & Räsänen Riitta 2008. Savo kotimaana. Sivut 12-31. Teoksessa Savo ja sen kansa. (Toim. Riitta Räsänen). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1192. Tiede. Savon historia VII. Tampere. 

Vuolle-Selki, Tuula 2019. Näkötorneista katselemalla syntyi Suomen ideaalikuva. Tekniikka ja talous Saatavilla: https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/nain-muotoutui-myyttinen-ideaalikuva-suomesta-isanmaa-syntyi-kangasalla/3f8fa916-48a9-412c-a7e0-a83cf2a73acf

Vuorikari, Outi 2007. Puijon kolme tornia 1856, 1906, 1963.

Vuorikari, Outi 2012. Puijo. 1. Painos. Hämeenlinna.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.