Koko perheen kotaretki Repoveden kansallispuistoon

Vesi on tyyni. Vastarannan puut peilautuvat tarkasti järven pintaan. Mukana on jo ruskan sävyjä, ja ilmassa syysillan lempeää viileyttä. Me vedämme itseämme lossilla Määkijänsalmen yli ja saamme samalla veden pinnan elämään. Tämä on hetki, jota on odotettu. Tämä on ilta, jota ei ihan helpolla syrjäytetä luontoelämystemme kärkijoukoista.

Kohde kartalla

Olemme Repoveden kansallispuistossa ja edessämme on kaksi päivää ja kaksi yötä toinen toistaan hienompia kokemuksia: öitä kodassa, mielettömiä maisemia, huimia korkeuseroja, upeaa kauneutta jne. Vaikka Lapinsalmen vanha riippusilta on jo tuhoutunut, eikä uusi ole vielä retkemme aikaan käytössä, mahtuu päiviimme niin paljon niin unohtumatonta, että haluan palata näihin hetkiin vielä kuukausienkin jälkeen.

Eletään syyskuun loppua vuonna 2019 ja lapsemme ovat 9-, 7- ja 5-vuotiaita. Tästä on tulossa retki, joka säilyy muistoissa pitkään – ja jollaisen toivoisi mahdollisimman monen muunkin lapsen (ja toki myös aikuisen!) saavan kokea.

Nyt tuosta yhdestä elämämme hienoimmasta retkestä on jo reilusti aikaa, mutta kenties haluat silti kuulla lisää? Kirjoitin aikoinani kokemastamme jutun omaan blogiini, ks. Kotaviikonloppu Repoveden kansallispuistossa, mutta nyt suunnilleen saman pääsee lukemaan suoraan seuraavista kappaleista. Ehkäpä te suuntaatte Repovedelle, vetolossille ja Määkijän kodalle tänä vuonna…? 🙂

Vetolossilla Määkijän rantaan

Kun tuolloin syyskuisena perjantaina pakkauduimme autoon ja ajoimme kohti Repoveden kansallispuistoa, oli tunnelma toiveikas ja odotukset korkealla. Edessä olisi kaksi vuorokautta upeissa maisemissa – ja kaksi yötä alkeellisessa kodassa.

Tämä olisi kaikkien aikojen ensimmäinen kotaretkemme. Ja samalla lasten ensimmäinen kokemus vetolossista. Ja neljälle viidestä myös ihka ensimmäinen kerta Repovedellä.

Perillä pysäköimme automme Lapinsalmen parkkialueelle ja nostimme rinkat selkäämme. Ilta alkoi jo hämärtää, mutta meillä oli edessämme vielä pieni taival.

Oli kaunista. Aivan tyyntä. Taivaskin lähes pilvetön.

Perillä Määkijän rannassa meitä odotti tilava kota ja oma tulipaikka. Sekä kauniit maisemat. Viereiselle nuotiopaikalle oli kerääntynyt jo useampi telttaseurue, mutta me saimme tällä kertaa paistaa iltapalamme täysin omassa rauhassamme, laittaa kaminaankin tulen ja levittää petimme puisille penkeille.

Oi että, miten hienoa.

Aamulla kohti Katajavuorta

Ja oi että sitä kauneutta, joka levittäytyi eteemme aamulla herätessämme. Aurinko alkoi nousta puurajan takaa ja järven yllä leijaili kiehtova sumu.

Siinä sitä kelpasi nähdä lasten ilo ja keitellä aamupuuroa.

Edessämme olisi kokonainen päivä kansallispuistossa.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme kulkumme kohti Katajavuorta.

Jos remontissa oleva Lapinsalmen riippusilta olisi jo ehtinyt valmistua, olisimme varmasti kiertäneet suositun Ketunlenkin, mutta nyt poimimme kartasta hienon näköalapaikan ja valitsimme poluista mieleisemme, reilun viiden kilometrin mittaisen kokonaisuuden. (Kokonaismatkaksemme tuli loppujen lopuksi kuitenkin noin 7 km.)

Lapinsalmen pysäköintialueelta ja Ketunlossilta johtaa Määkijään leveä, sorastettu ura, jota pitkin todennäköisesti työntäisi helposti vaikka lastenrattaita. Sen sijaan kuljettaessa Määkijästä kohti Kapiaveden tulipaikkaa saa taituroida hyvinkin kapeilla ja kivikkoisilla poluilla. Ja lisäksi sivuta erittäin vaikuttavia jyrkänteitä!

Maisemat ovat kauniita ja ympäristö jylhää. Meillä lapset hihkuivat kallionkoloissa ja koettelivat vanhempiensa hermoja kiipeillessään toinen toistaan näyttävämmille tasanteille…

Kapiaveden tulipaikalla ihastelimme puitteita, hyödynsimme huussia ja jatkoimme pian kohti entisen/tulevan riippusillan kupeessa sijaitsevaa taukoaluetta. Täältä löytyi muiden fasiliteettien ohella mm. useita pöytäryhmiä sekä katettu tulipaikkakota.

Salmelta Katajavuorelle kulkee ihastuttavan kapea polku ja matkaa tulee alle kilometri. Lähestyttäessä Katajavuorta pääsee myös juoksemaan pienen pätkän pitkospuita sekä kapuamaan valtavan pitkät portaat. Ylhäällä maisemat ovat ehdottomasti jokaisen askelman arvoiset!

Me jatkoimme näköalatasanteelta matkaamme Katajajärven rantaan ja täältä edelleen isompaa tietä takaisin Määkijään.

Leppoisaa oleilua

Oli lounaan aika.

Olin koonnut kotona valmiiksi kookkaisiin foliovuokiin esikeitettyjä perunoita, lämminsavulohta, paprikaa, porkkanaa, öljyä ja mm. timjamia. (Viileä syysilma säilytti ruuat hyvinä.) Nämä laatikot oli helppo nostaa tulille ja napsia niiden lämmetessä alkupalaksi valmiiksi pestyjä ja pilkottuja kasviksia. Jälkiruuaksi paistoimme vielä omalla, yksityisellä tulipaikallamme lättyjä.

Loppupäivä meillä oli aikaa olla vaan.

Lapset kehittivät kodan pihapiiriin mitä moninaisimpia leikkejään. Oli kauppaa ja pizzeriaa. Oli piiloleikkiä ja monenlaisia kivirakennelmia. Oli majaleikkiä ja mm. kaarnalaivojen vuolemista.

Aika meni siivillä. Siinä sitä kelpasi istuskella ja nauttia luonnonrauhasta. Ja pikkuhiljaa alkaa jo rauhassa valmistella helppoa illallista, eli keitellä spagettia ja paistaa tähän lisukkeeksi mm. ilmakuivattua kinkkua.

(Olen todennut lasten kanssa toimivaksi sen, että kaikkea ei keitetä/paisteta samassa padassa, sillä itse en halua tinkiä mauista, mutta on erittäin haastavaa löytää sellaisia kombinaatioita, jotka kelpaisivat samalla myös kaikille lapsillemme. Näin ollen nytkin yksi söi spagettinsa pelkän ketsupin ja tomaattien kanssa, kun taas toiset ottivat mukaan kinkkua ja osa vielä parmesaania. Ja aikuisille sain koota annoksiin mukaan myös mm. pestoa, rucolan versoja ja kotona valmiiksi paahdettuja pinjansiemeniä.)

Illan päätimme vaahtokarkkeihin. 🙂

Vielä toinen yö

Toinenkin yö oli täynnä kauniita unia.

Mutta aamulla oli aika kerätä tavaramme kasaan ja siivota kota seuraavia käyttäjiä varten. Kiitos Määkijä!

Rinkat selässä tarvoimme pienessä tihkusateessa kohti Ketunlossia. Oi, että miten hieno retki. Ehdoton suositus!

Lisätietoja Repoveden kansallispuistosta ja Määkijän kodan vuokraamisesta saa Tervarummun sivuilta.

Tietoja, kartat yms. Repoveden kansallispuistosta löytyy myös Luontoon.fi-sivustolta.

Lisää kuvia löydät oman blogini puolelta: outdoorfamily.fi/kota-repoveden-kansallispuisto.

Meidän muista yön yli -retkistämme voit lukea esimerkiksi seuraavista jutuista:

Lue myös:

Retkipaikan tarinat Repovedeltä sekä vinkit kansallispuistoon

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *