Jättölän koulun kuppikivi, tai oikeammin kuppikallio kuuluu siihen joukkoon kohteita, jotka olen yhyttänyt museoviraston mainion rekisterin kautta. Paikka oli ollut tiedossa jo jonkun aikaa, kun sen tarkastamiseen löytyi viimein sopiva rako menneenä kesänä. Päivä on pilvinen, mutta lämmin. Retkeilypäiväksi mitä parhain. Vielä paremmaksi sen teki aamuinen ajankohta. Olimme liikkeellä jo kun valtaosa muusta kansasta yritti […]
Luontopolun alussa Aulangon ulkoilumaja, uimaranta ja kaunis kota. Selkään liimautuvassa repussa tarpeeksi vettä, sillä helleaalto ylsi tännekin. 1930 perustettu Aulangon luonnonsuojelualue on jokaiselle hämeenlinnalaiselle tuttu paikka ja ylpeyden aihe – eikä ihme, sillä suomalaisen kansallismaiseman tiedetään ihastuttaneen ihmisiä ja inspiroineen etenkin taiteilijoita jo yli sadan vuoden ajan. Ulkolumajalta lähtevä Aulangonjärven reitti kaartaa oikealle. Saniaisten ja puna-apiloiden kirpeän makea […]
Kesäkuun lopulla tuli tehtyä retkuilureissu Laukaan Saraakalliolle – Suomen laajimmalle kalliomaalausseinämälle, jos vaatimattomaksi heittäytyy. Arvellaanpa Saraakallion kalliomaalausten nimittäin olevan koko Fennoskandian suurimman. Tarkalleen ottaen kalliomaalauskenttiä on Saraakalliolla peräti kaksi. Näisä suurempi, Saraakallio I sijaitsee jyrkässä kalliossa ja Saraakallio II edellisestä 230 metriä eteläkaakkoon. Laukaan keskusta näkyy Saraaveen vastarannalla. Kallioseinämää pääsee katsomaan varsin helposti, mutta monien […]
Keskellä metsän rauhaa kohoava kallio on Vihdin toiseksi korkein paikka. Sen erikoisuutena on koko jyrkänteen mitan jatkuvien vaaka- ja pystyrakojen verkosto ja niissä kiinni olevien lohkareiden väliin muodostuneet luolat. Paikassa riittää tutkittavaa koko päiväksi. Ensimmäiselle reissulle lähtiessäni en tiennyt mitä odottaa. Kartta kertoi viimeisen tieksi kutsuttavan osuuden tarjoavan kaksi lähestymisvaihtoehtoa, kumpikin yksityisteitä, joten auton sijaan […]
Talvella käydessäni Riihirannan Orpokivellä päätin palata ottamaan selvää Papinkalliosta (kartta). Viikolla läksin aamulenkille Kukkomäelle. Leppävirta-kirjassa on tarina, jonka mukaan pappi olisi tipahtanut hevosen selästä matkalla Riihirannasta Moninmäelle ja kuollut vammoihinsa. Tapauksen muistoksi olisi tapahtumapaikalle tehty pakanallinen karsikko – hakattu kiveen tapahtuman vuosiluku. Kirjassa ei kerrota kiven tarkempaa paikkaa ja kartallakin paikkaa on mahoton tarkentaa. No, suuntasin […]
Tien 13 eteläpuolella, kuutisen kilometriä Kangasniemeltä Mikkeliin päin, sijaitsee Etelä-Hiisilampi. Paikka on mainio pienen retken kohde lapsille ja luonnonystäville. Auton saa helposti jätettyä sivutien varteen, ja lyhyen metsäpolun päässä on lammen ranta. Aivan polun lähelle jää myös rakkakivikkoinen aukea, sekä pieniä soita ja metsälampia, joiden rannalla kasvaa huumaavasti tuoksuvaa suopursua. Kesäiltaisin lammikot raikuvat sammakoiden kurnutuksesta […]
Kakkisensalo on vielä suhkot erämaata ja suhkot lähellä asutusta. Siellä saa olla ihan rauhassa. Olen käynyt järvillä kalassa muutaman kerran ja ajellut muuten vaan läpi pitkin huonokuntoisia mehtäautoteitä. Palailin mökiltä läpi salon ja tutkin mitä mehtäautoteien varsilta löytyy. Piipahdin Hoikkalammen laavulla makkaralla – tai kotahan tuo oli. Kattelin siinä karttaa ja huomasin että olin lähellä […]
Päijät-Hämeen maakunnan pohjoisosassa, Lahden ja Jyväskylän välissä sijaitseva Hartola julistautui vuonna 1987 kunnanvaltuuston päätöksellä leikkimielisesti Suomen ainoaksi kuningaskunnaksi. Ruotsin kuningas Kustaa III oli nimennyt pitäjän kruununprinssi Kustaa Aadolfin mukaan ja tehnyt siitä itsenäisen kirkkoherrakunnan 31. elokuuta 1784. Kunnan historia ulottuu kuitenkin paljon kauemmas, sillä alueella on asuttu yhtäjaksoisesti ainakin rautakaudelta, noin 800-luvulta alkaen. Rautakautisesta asutuksesta […]
Vantaalla Länsimetsän suojelualueen viiden hehtaarin laajennusosassa sijaitsee mielenkiintoisen muotoinen pieni kalliokumpare, Sokeritoppakallio. Kun vihdoin sain itseäni niskasta kiinni ja pyöräilin paikan päälle yllätyin kallion erikoisuudesta, se on paljon korkeampi kuin kuvittelin. Kohde tosin tulee oikeuksiinsa vain itse, livenä nähtynä. Kalliolle on tieltä matkaa 200 metriä ja ulkomuodosta johtuen sitä ei voi seikoittaa muihin alueen kallioihin. […]
Kovin usein ei tule vastaan yhtä mielenkiintoisia kalliomuodostelmia kuin Lahden Kivistönmäessä, jossa olen maaliskuun aikana käynyt pariin otteeseen tutkimassa vesitornin ja kerrostalojen katveeseen kätkeytyviä luolia. Seikkailu alkaa Kiveriönkadulta ylös rinteeseen kääntyvältä Juustilankadulta, jonka päässä on lähes vesitornin juurella pienehkö pysäköintialue. Matkaa tänne on Lahden keskustasta linnuntietä vain kilometrin verran. Suurinpiirtein pohjoiseen päin lähtevältä kävelyreitiltä erkanee […]