Savinajoessa tukevasti seisova Rupakivi on hyvin, hyvin erikoinen saari. Kiven juurella on aivan pikkuruinen metsä, ja huipullakin kasvaa pieni puu. Saaren suojaisalla puolella on pieni hiekkarantakin, ja korkeana kohoava kallio ottaa vastaan joen virtauksen. Totta puhuen Rupakivi näyttää paikalta, jossa voisin kuvitella jonkun Muumilaakson hahmon elävän. Huipulta voisi tähystellä maisemia, ja kallion rinteellä voisi pieni […]
Elokuu vaihtui syyskuuksi ja kesäloma alkoi olla lopuillaan. Olimme ehtineet kiertää jo Saariselän tuntureita ja Kemijärven lähimaastoja koirien kanssa, mutta vielä mieli hinkui retkelle ennen pakollista kotiinpaluuta. Pieni koiranpentumme oli urheasti jaksanut reissun rasitukset saaden tarpeeksi lepopäiviä lyhyiden retkipäivien lomaan. Yksi kohde koluttaisiin vielä sen kanssa, sitten pakkaisimme kimpsut ja kampsut ja suuntaisimme kohti etelää. […]
Tänä kesänä avattiin suurelle yleisölle armeijasaarena tunnettu Rankin linnakesaari Suomenlahdella, Kymenlaaksossa. Saari on ollut suljettuna vuosisadan verran, mutta saaren portit avautuivat turismille Ismo Rädyn Kotkan Saaret Oy:n ostaessa sen Senaatti-Kiinteistöiltä tammikuussa 2015. Ja pitihän saarella päästä käymään. Ihan vaan jo nähdäkseen, olisiko Kotka Rankissa sitä legendaarista ohutta yläpilveä ilmassa. Rankkiin pääsee joko omalla veneellä tai […]
Äänekosken kunnan Sumiaisissa, ja siellä tarkemmin Syvälahden Ukonvuorella, asusteli ennen muinoin kukas muu kuin Piru, jonka väitettiin pelottelevan etenkin naisimmeisiä. Ette kai luulleet, että viittaisin tuossa otsikossa itseeni? Pirulla oli Ukonvuoren kupeessa oma pesänsä, josta se sitten lähti salolle pelottelureissuilleen. Vaikka kristinuskoa yritettiin ajaa Suomeen miekankin voimalla jo 1100-luvulta alkaen, pakanallisia uskomuksia riitti kyllä hyvän […]
Ensimmäistä kertaa ikinä päätin lähteä katsastamaan paikkaa pelkän nimen perusteella. Vinkeä syystuuli puhalsi Kittilän mailla ja mannuilla niin, että hiuksetkin olivat lentää päästä. Oli aika vetää jalkaan syysjalkineet, valita päälle lämpimät vaatteet ja kiskaista ponnari tiukalle. Linnuntietä Taka-Puksuvaaralle on kotioveltamme alle kuusi kilometriä, autotietä reilut kymmenen. Leviltä matkan taittaa reilussa puolessa tunnissa Ounasjoentietä pitkin. Ajoimme […]
Elokuinen lomareissumme Saariselältä jatkui kohti taivaan tulien Kemijärveä, josta on vuosien saatossa tullut meidän vakituinen lomapaikkamme. Kaupungista on helppo suunnata oikeastaan mihin päin Lappia tahansa ja itse Kemijärvikin tarjoaa upeat puitteet retkeilyyn. Pentukoiramme ensimmäinen pohjoisen seikkailu siis jatkui. Mietimme kivoja lähiretkeilypaikkoja, ja kun yhtenä päivänä oli hieno aurinkoinen ilma, päätimme lähteä ihailemaan Kemijärveä ylhäältä päin. […]
Petservaaran huipulla Sallassa on siitä erikoinen näkötorni, ettei sinne johda varsinaista retkeilyreittiä. Kelkkareitti tornille on olemassa, ja talvisin paikalla kuulemma käykin kelkkailevia kansalaisia suhteellisen ahkeraan. Me matkasimme tornille ruskan hehkussa. Jätimme auton niin likelle tornia kuin mahdollista (kartta), mutta kävelymatkaa kertyi silti ehkä reiluksi tunniksi. Ylämäkeen kulkiessaan sitä helposti unohtaa katseensa maankamaraan, kun asettelee askeliaan […]
Syksyinen aurinko lämmittää vielä lempeästi Hangon Casinon edustalla. Kävelen puiden varjossa hiekkatietä pitkin kohden Plagenin uimarantaa, mutta metsäpolut houkuttelevatkin pujahtamaan Puistovuorille. On hyvä päästä hetkeksi puiden keskelle ja tähyämään sitten merenrantakallioiden yllä kauas tuuliselle avomerelle. Pieniä polkuja on lukuisia, mutta yhtenä vaihtoehtona on kävellä puolentoista kilometrin pituinen ”rakkauden polku”. Sen varrella näkee luonnon muovaamia teoksia, […]
Se on tuo pirulainen ollut vikkelä kaveri. Pirun asuinpaikkoja kun löytyy sieltä täältä Suomesta, ja moni niistä on jopa varsin hyvin tunnettu jo vanhan kansan tarinoissa. Tarinoista lähtöisin lienee myös Äänekosken Sumiaisissa, Jylhänvuori-nimisen nyppylän kuppeessa oleva Pirunpesä. Jylhänvuori oli käyntikohteena mielessäni jo muistaakseni viime vuoden puolella, mutta syystä tai kolmannesta en päässyt kyseisessä paikassa käymään ennen kuin […]
Koloveden kansallispuiston jylhät kalliorannat eivät unohdu kun ne kerran näkee. Korkeimmat kalliot kohoavat pystysuorina kymmenien metrien korkeuteen järven pinnasta. Paikoin maisemasta tulee mieleen Ahvenanmaan saaristo. Koloveden kirkas vesi ja hyvin huolletut leiripaikat kutsuvat retkeilemään melomalla tai soutamalla. Moottoriveneily kansallispuistossa on kielletty. Kävin veljeni kanssa syksyisen melontareissun Kolovedellä 7.–8. syyskuuta. Aloitimme matkamme Kirkkorannan vesillelaskupaikalta ja kiersimme […]