Sallan Rupakivi on maailma pienoiskoossa

Savinajoessa tukevasti seisova Rupakivi on hyvin, hyvin erikoinen saari. Kiven juurella on aivan pikkuruinen metsä, ja huipullakin kasvaa pieni puu. Saaren suojaisalla puolella on pieni hiekkarantakin, ja korkeana kohoava kallio ottaa vastaan joen virtauksen.

Totta puhuen Rupakivi näyttää paikalta, jossa voisin kuvitella jonkun Muumilaakson hahmon elävän. Huipulta voisi tähystellä maisemia, ja kallion rinteellä voisi pieni otus vaikka evästää. Metsässä voisi nukkua suojaisasti, ja rannalla voisi kalastaa tai kuumana kesäpäivänä polskia joen aalloissa.

Joen tumma vesi virtaa saaren ympärillä luoden tunnelmallista solinaa ja pitäen vieraat loitolla.

rupakivi-1-6

Matka Rupakivelle ei ole ihan kaikkein helpoin. Savilammen parkkipaikalta kivelle on noin neljän kilometrin kävely. Taival sisältää jyrkkiä mäkiä ylös ja alas.

Matka kuuluu Karhunkierrokseen ja mekin saimme taipaleen aikana tavata monia ulkomaalaisia vaeltajia. Maisemat reitillä ovat kauniit sekä metsän keskellä että hieman avarammilla paikoilla. Tunnelmallinen metsä lienee ruska-aikaan kauneimmillaan, kun vihreä ja keltainen täyttävät maailman täyteläisillä sävyillään.

rupakivi-1

Ylämäet tuovat punan kulkijoiden poskille ja saavat hikikarpalot ilmestymään ohimoille. Mäkien hyvä puoli on kuitenkin se, että ne tarjoavat upeat näkymät.

Savinajoki. Karhunkierros on merkitty oranssein maalimerkein.

Savinajoki. Karhunkierros on merkitty oranssein maalimerkein.

Hieman ennen Rupakiveä ylitimme pienen metsäjoen, jossa täytimme kuksamme vedellä ja pidimme juomatauon. Pian joen jälkeen tulimme laavupaikalle, mutta jatkoimme suoraan eteenpäin kohti Rupakiveä. Kivelle on laavulta vielä 600 metriä matkaa.

Rupakiven näköalapaikka on ylhäällä. Harmi vain, että ainakaan lehtien vielä ollessa puissa, ei kivi näy paikalta laisinkaan. Kiveä laskeudutaan katsomaan alas, joen rannan tuntumaan.

Ensimmäinen vilaus kivestä.

Ensimmäinen vilaus kivestä.

Alas vievät portaat ovat varsin extremet ollakseen osana muutoin niin kunnolliseksi tehtyä Karhunkierrosta. Osa portaista on lahonnut, osassa porrasväli on muuten vain puolisen metriä korkea.

Alas viettävä maa ja korkeat, osittain lahot ja vinot askelmat tekevät laskeutumisesta jännittävää.

Portaikon alapäässä Rupakiveä pääsee lopultakin tarkastelemaan kunnolla. Kiven kerrotaan olevan viisi metriä korkea, mutta omasta mielestäni se totisesti näyttää korkeammalta.

Kiven tummat ja vaaleanpunertavat sävyt saavat minut miettimään, millaisessa myllerryksessä on tuokin kivipilari olemassaolonsa aikana ollut. Ensin on kai kivimassa möyriytynyt kuumuudessa tietynlaiseksi, sitten ovat toisenlaiset voimat kuluttaneet sitä niin, että Rupakivi on jäänyt kököttämään irrallisen näköisenä keskelle jokea.

Nyt sen elämä näyttää olevan hyvin seesteistä ja rauhaisaa omana pikku saarenaan. Se muodostaa oman maailmansa ja kertoo oman tarinansa maankamaramme historiasta.

rupakivi-1-5

Jos kivellä asuukin joku, on hänellä hienot maisemat.

Jos kivellä asuukin joku, on hänellä hienot maisemat.

Tuollaista eroosion jäljiltä jäänyttä kivipilaria kutsutaan muuten raukiksi. Todella outo nimi, raukki. Ei sovi yhtään ainakaan Rupakivelle. Rupakivi näyttää ylväältä ja mystiseltä, voimakkaalta ja persoonalliselta.

Sen näkeminen tuo hymyn huulille.

Lepäilin portaiden alapäässä hetken ja tutkailin saarta silmilläni sen verran, kuin se siitä käsin oli mahdollista. Mietin, minkä näköinen hahmo saarella voisi elää. Joku pörröinen pieni peikko varmaan.

Vedin rauhassa henkeä ennen kuin lähdin kapuamaan jyrkkää seinämää takaisin ylös. Välillä piti käyttää neliraajataktiikkaa, ja yksi puinen askel irtosikin jalkani alla. Niin huonossa kunnossa portaat eivät kuitenkaan ole, etteikö niitä pitkin kannattaisi laskeutua alas komeaa Rupakiveä ihmettelemään.

Kartta. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7371896, E 597589.

2 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.