Aamupäivän aurinko kuivattaa kasteista heinikkoa. Tunnen kuinka ilmassa on jo syksyn tuntua. Maan, kasvien ja puiden tuoksu on erilaista kuin alkukesällä. Luonto on vielä hetken vehreää, joten tänään on vuorossa retkipäivä. Polun mittainen päivä luonnossa ilman aikataulua tai vekottimia. Päiväksi on luvattu lämmintä ilmaa, ja päätänkin koukata ensin lähteen kautta. Hiekka elää, kun sen alta […]
Artikkeli: M. Lehteinen Eräretkeilijä on ehtinyt nähdä melko monia polkuja ja maisemia, mutta Kaihuanvaaran alue Rovaniemellä yllätti. Luontohan vain on ja kauneus katsojan silmissä, mutta tällainen metsä imee ihmisen sisäänsä. Elämyksellinen pala Suomea kaikkien nautittavaksi. Alueen lähelle ei pääse julkisilla. Tulosuuntana on paras ajella lännestä Kaarnijärventien kautta. Loppumatkan hiekkatie on ihan ok ja pientareilla opastuksia. […]
Retkeilijän reppuun on tarjolla nykyään monenlaista elektroniikkaa. Laitteita onkin hyvä kokeilla erilaisissa olosuhteissa, jotta niiden todellinen toimivuus ja rajoitukset hahmottuvat ennen kovaa käyttöä. Elämme median valtakautta, ja elektronisten laitteiden läsnäolo on meille yhtä luonnollista kuin päällämme olevat vaatteet. Meidät on totutettu imemään uutta teknologiaa ja olemaan saatavilla 24/7. Nettikauppojen elektroniikkatarjonta on loputonta, ja houkutus niiden […]
? Paikka kartalla ⚫⚫⚪ Keskivaikea reitti Retkelle on kiva lähteä, vaikka suunniteltu kohde olisi pienellä alueella. Metrien ahmimisen sijaan on paljon elämyksellisempää ahmia paikan yksityiskohtia, esimerkiksi muotoja, värejä, eläimiä, kasveja ja vuodenajan vaihtelun ilmiöitä. Rakovuoret on paikka, jossa riittää sopivasti tutkimista yhden retken tarpeiksi. Autolla paikallisteitä mutkitellen viimeiset pari kilometriä on metsäajotietä, ja tie päättyy […]
’Mikä ihmeen Julunkivi ja missä se on’ minulta välillä kysytään. No, minäpä kerron. Ajelet Lohikoskelle päin ja poikkeat sopivasta kohdin itään. Viimeiset parikymmentä ajokilometriä metsän keskellä on jo seikkailua, koska ympäröivä maasto on vaihtelevaa ja vettä vilahtaa siellä täällä. Autolle löytyy lopulta hyvä parkki metsäajotien levikkeeltä, Julunkivenlammen itäpuolelta. Jos tulet talvella, niin viimeisellä parin kilometrin […]
Vuonna 1721 piirretyn idän ja lännen välisen rajaviivan kohdille sijoittuu yksi Suomen suurimmista siirtolohkareista. Vaikuttavan kokoinen kivi, joka kätkee sisäänsä monta tarinaa. Reilut sata vuotta myöhemmin se oli kuitenkin vähällä päätyä räjäytettäväksi. Nimittäin lähelle rakennettava Saimaan kanava oli Suomen ensimmäinen louhintaprojekti, jossa käytettiin ruutia ja pengerkiviä tarvittiin paljon. Sormuskiven ylevän jykevä olemus lienee kuitenkin herättänyt […]
Parkitan autoni hiekkatien reunaan ja poikkean pohjoiseen johtavalle polunpätkälle. Ihalanjärvi on jo tässä kohtaa kaventunut hitaasti virtaavaksi erämaajoeksi. Vesi liplattaa kivikossa, kunnes pujahtaa tierummun läpi. Palaan tielle ja kuulen, kuinka ääni muuttuu kohinaksi samalla kun uoma kapenee. Vehreä lehto reunustaa kosken yläjuoksua ja näky on aivan kuin satumaan portilta. Myllärin rakennuksessa näkyy vielä osia kivijalasta. […]
Vuonna 1793 rakennettua Kärnäkosken linnoitusta vartioivat lampaat. Menestyksekäs kenraali Aleksandr Suvorov rakennutti linnoituksen osana Karjalan alueen puolustamisjärjestelmää. Bastionirakenteisen linnoituksen rakennustöihin osallistui 1400 miestä ja muurit kätkivät sisäänsä jopa 55 tuliasemaa. Suvorovin uroteot ovat tutustumisen arvoista luettavaa. Mutta palataanpa lampaisiin. 1980-luvulla aloitettiin valtion tukemana linnoituksen kunnostusoperaatio. Luonnontilassa oleva alue niitettiin, puut kaadettiin ja päästettiin lampaat töihin. Lampaat […]
Vinkki! Kummakiven reittiä on hiljattain paranneltu merkittävästi. Lue 24.10.2019 julkaistu juttu Kummakivestä täältä. (Toim. huom.) Etelä-Karjalan mielenkiintoisista retkikohteista puhuttaessa nousee silloin tällöin esille sana Kummakivi. Mystinen Kummakivi, josta lähes jokainen on kuullut puhuttavan, mutta vain harva on nähnyt sen, saatika tietää missä se on. Minulla on tuosta kivestä hyvin kaukainen muisto, mutta kuitenkin sen verran […]
Ajelin perinteistä mökkitietä komean kuusimetsän keskellä. Kuskinpuoleisesta ikkunasta vilahteli aina vaan jyrkkenevä mäki, joka muuttui lopulta rikkonaiseksi kallioseinämäksi. Kun tien poskessa tönötti puinen luola-viitta, niin kurvasin auton parkkiin. Kävelin polkua 20 metriä ja ura veikin yhtäkkiä ylöspäin. Vaikuttava rikkonaisen pystysuora seinämä esti retkeilijän kulun, mutta oli houkutellut selvästi kiipeilijöitä, koska kallioon oli hakattu rautalenkkejä. Rohkeimmille […]