Mitä elektronisia laitteita ottaisin mukaan retkelle?

Retkeilijän reppuun on tarjolla nykyään monenlaista elektroniikkaa. Laitteita onkin hyvä kokeilla erilaisissa olosuhteissa, jotta niiden todellinen toimivuus ja rajoitukset hahmottuvat ennen kovaa käyttöä.

Elämme median valtakautta, ja elektronisten laitteiden läsnäolo on meille yhtä luonnollista kuin päällämme olevat vaatteet. Meidät on totutettu imemään uutta teknologiaa ja olemaan saatavilla 24/7. Nettikauppojen elektroniikkatarjonta on loputonta, ja houkutus niiden ostamiseen suuri. Tuotteita kaupataan viekkain sanakääntein sekä houkuttelevin kuvin myös meille retkeilijöille. Miten sitä on ennen osattukaan olla metsässä ilman elektroniikkaa? Vai ollaanko, ja tarvitaanko mukaan kaiken maailman vempeleitä? Itse olen ollut tekniikkafriikki mm. työni takia kymmeniä vuosia ja päässyt tutustumaan monenlaiseen teknologiaan. Olen myös oivaltanut sen, että kaikkia leluja ei tarvitse kantaa mukana metsässä.

Tämä artikkeli on kaksiosainen, joista tässä ensimmäisessä kerron yleisiä asioita elektroniikan käytöstä maastossa. Toisessa osassa pohdin syvemmin elektroniikkalaitteiden ominaisuuksia. Artikkeleiden lähestymistapa on tarkoituksella yleisesti elektroniikka, koska itse laitteista on netissä lukuisia testejä ja vertailuja.

Mitä mukaan päiväretkelle?

Älypuhelimesta on tullut meille uusi kaveri, ja ainakin se lähtee monella mukaan. Tieto siitä, että olet aina saatavilla, tieto siitä, että löydät sen avulla heti vastauksen kaikkiin kysymyksiin tai vain tunne laitteen ja sovellusten hivelystä pitää ajatukset toistuvasti tässä kaverissa. Juuri siksi toivoisin meidän osaavan irrottautua tästä tavasta metsässä, aivan yhtä suurella intensiteetillä kuin innostumme lähtemään sinne retkelle. Turvallisuusnäkökohdasta ajatellen on selvää, että puhelin on mukana repussa. Kun se älykaveri kuitenkin tulee mukaan, niin tässä vinkkini sen kanssa retkeilyyn:

  • Retken suunnittelu ja tavaroiden kerääminen on mukavaa puuhaa. Se vie ajatukset tulevaan teemaan. Sohvalla voi unelmoida älypuhelimen kanssa ja tutustua tulevaan maastoon Retkipaikan mobiilisovelluksella. Samalla voi selata alueen muita mielenkiintoisia kohteita ja merkata niitä suosikeiksi.
  • Lataa älykaverin akku täyteen viimeistään matkalla, koska tositilanteen sattuessa virtaa saattaa mennä hyvinkin paljon. Älä siis laske mielessäsi retken pituutta ja suhteuta sitä akun virtakapasiteettiin. Todennäköisesti metsässä on kotiympäristöösi nähden heikommat yhteydet, ja puhelin voi kuluttaa virtaa moninkertaisesti.
  • Sammuta puhelimen kaikki ylimääräiset datayhteydet. Uutisvirrat, somet, säätilat, muistutukset, sähköpostit jne. Laitteessa on kymmeniä toimintoja, jotka kyselevät päivityksiä itsekseen ja kuluttavat vaivihkaa virtaa. Tutustu siis luuriisi ennakkoon tai pyydä opastusta vaikka tutulta teininörtiltä. Perehtymällä laitteen virransäästöominaisuuksiin, riittää virta kevyesti viikonloppuretkenkin yli. Jos tulee tarve postailla asioita maastossa: Ota kuvat > kirjoita tekstit > kytke vasta sitten sovelluksen datasiirto päälle. Lopuksi yhteydet taas pois. Toimintojen päälle- ja poiskytkentä on nopeaa ja helppoa, kun ne vain opettelee.
  • Puhelimen lentokonetila on mainio ominaisuus, ja suosittelen lämpimästi sen käyttöä. Tarkoittaa sitä, että laitteen kaikki radioyhteydet estetään. Näitä yhteyksiä ovat puhelut, tekstiviestit, WLAN eli WiFi ja Bluetooth. Lentokonetilassa on silti mahdollista kytkeä päälle esimerkiksi Bluetooth vaikkapa sykevyötä tai muita laitteita varten. Valokuvia voi lentokonetilassa ottaa normaalisti, ja kuviin tallentuu tarvittaessa GPS-satelliittipaikannustieto. Offline-tyyppiset karttasovellukset toimivat myös lentokonetilassa.

Toinen retkelle mukaan otettava elektroninen laite on taskulamppu. Jos löytyy vaikka mielenkiintoinen luola, ilta yllättää tai tarvitaan merkinantoa, niin taskulamppu on korvaamaton apu. Oikeastaan muita elektronisia laitteita ei metsässä normaalisti tarvita.

Omilla retkilläni on yleensä mukana perinteinen kartta ja kompassi. Kartasta on helppo hahmottaa koko alue ja kiva katsella yksityiskohtia. Metsässä ollessa yksi tärkeimmistä asioista mielestäni onkin se, ettei joku elektroninen laite pärise turhista asioista, ja voin keskittyä itse retkeilyyn ja luonnonrauhaan!

Entäpä vaellukselle tai talvella? 

  • No se puhelin lähtee mukaan ainakin. ´Vanha nokialainen´ on edelleen kova juttu keveytensä ja kestävyytensä ansiosta. Älyominaisuuksien puuttumisen takia se vie virtaa vain puhelujen ja tekstiviestien verran. Joihinkin malleihin saa lisäksi ulkopuolisen tehokkaamman antennin, vaikkakin antennien saatavuus ja teho on oma juttunsa. Koska kiusaus normipuhelimen käyttöön on vähäistä, niin ajatukset pysyvät paremmin vaelluksen teemassa.
  • Taskulampuksi valitsen normaalitehoisen ja kolhuja kestävän version. Muovi kestää siinä missä alumiinikin, ja on lämpimämpi. Kunhan käyttökytkin ja paristojen kosketuspinnat ovat kunnollista tekoa. Lampun valaisualueeksi riittää yleensä viitisen metriä, ja ikuinen LED-poltin vie vähemmän virtaa kuin halogeenipoltin. Suurempi valoteho on harvoin perusteltua. Lisäteho vie luonnollisesti enemmän virtaa, ja lampun paino ja/tai koko lisääntyvät. AA-kokoiselle virtalähteelle suunniteltu virtapesä on suositeltavaa muun muassa varavirran käytön kannalta.
  • GPS on mainio laite, mutta ei välttämätön. Kun olet eri mieltä kartan kanssa, niin GPS:llä saat tarkistettua aina tarkan sijainnin. Laitteeseen voi tallentaa ennakkoon pisteitä, ja merkittyyn kohteeseen kulkeminen onnistuu suuntanuolen avulla. Tieto koti- tai loppupisteistä ja oikeasta suunnasta voivat rauhoittaa kulkijan mieltä. Hädän tullen laitteessa näkyvät koordinaatit auttavat hätäkeskuslaitosta paremmin kuin selitys sijainnista, tyyliin ’Kirvijärven pohjoispään kolmas tervaskanto´. Jos käytät GPS:n sijasta älypuhelinta, niin lataa siihen 112 Suomi -sovellus.  

Muita elektronisia vempaimia

  • Valo- ja videokuvaukseen suosittelen edelleen oikeaa kameraa. Kuvaukseen käytettävän ajan ja vaivan suon oikealle kameralle, jonka käyttöergonomia, optiikka ja tekniikka on suunniteltu kuvaamiseen. Kuvien laatukin on yleensä parempi kuin älypuhelimella otettu. Kameralla onnistuu videokuvaus, materiaali tallentuu aina erilliselle muistikortille ja rungon pohjassa on kierre kaikenlaisia jalustoja varten. Enemmän videoivat varustautuvat action-kameralla, jonka rakenne kestää kolhuja ja sadetta, sekä siinä on pitkä videokuvausaika. Action-kameroissa ei ole kuitenkaan samanlaisia zoomausominaisuuksia kuin tavallisessa (video)kamerassa. Kameran pudotan myöskin mieluummin luolaan tai lampeen kuin älypuhelimen.
  • Pidemmillä vaelluksilla, polkujen ulkopuolella erämaassa, otan lisäksi mukaan pienen taskuradion, jolla kuuntelen säätiedotuksia.
  • Todella vaativissa olosuhteissa, tai kun puhelinyhteys on välttämätöntä, voi vuokrata satelliittipuhelimen. Tosipaikan tullen kalliit puheluhinnat ovat sivuseikka.
  • Älykellot ja aktiivisuusrannekkeet kannattaa suosiolla jättää kotikontujen lenkkipoluille. Harva lähtee maastoon hakemaan kilometrejä, ja näiden laitteiden akun kestoaika voi olla hyvinkin lyhyt.
  • Jos tekee retkiltään blogia, niin vanha kunnon muistivihko on hyvä tuki. Mikä onkaan mukavampaa kuin istua hetkeksi mättäälle, tuoksutella raikasta ilmaa, kuulostella hiljaisuutta ja fiilistellä kuin Havukka-ahon ajattelija konsanaan. Vihkossa riittää virta, ja avainsanoista voi kotona laventaa itse kertomuksen. Samalla tulee elettyä retki uudelleen. Älypuhelimissa on ääninauhuri, jota voi käyttää, kunhan vaan virta riittää. Nauhuri on kätevä lisä myös videokuvaajille, koska äänen taltiointi kuluttaa vähemmän virtaa kuin videokuvaus. Lisä-äänityksessä äänimaailmakin on samanlainen kuin kuvaustilanteessa.

Lisävirran kantaminen ja tuottaminen maastossa

Tärkein kysymys itselleen on: Tarvitsenko lisävirtaa, miksi ja minkä verran? Saatamme viilata muiden varusteiden painosta satoja grammoja, mutta korvata sen mukavuussyistä elektroniikalla. Melontaretkillä ei ole niin nuukaa mitä säkkiin nakkaa, mutta reppu ja reissumies tietää, miltä paino tuntuu hartioissa.

Ennen lisävirtalaitteen ostoa on hyvä lueskella nettilästä muiden käyttäjien kokemuksia. Itselleen on helppo perustella vempainten ostoa, mutta nuku vielä yön yli. Kun olet ostamassa lisävirtalaitetta, niin samalla kannattaa tutustua yleisimpiin laitemalleihin ja niiden liitinratkaisuihin. Tietokoneista tuttu USB-liitäntä ja AA-kokoiset akut/paristot ovat kansainvälisiä standardeja ja niihin kannattaa nojautua. Laitteessa saattaa olla lisätoimintoja, kuten LED-valaisin. Mukavia juttuja, jos vain tarvitsee. Näistä kerron tarkemmin artikkelin toisessa osassa.

Kannettu virta

..ei ahkiossa pysy, vai oliko se kannettu vesi kaivossa. Näin se kuitenkin on, eli nykyisten laitteiden akut kestävät huonosti kylmää. Lämmitettäessä akkua esimerkiksi kehonlämmöllä, se palautuu vain osittain, ja tämä tulisi ottaa huomioon alle +10ºC keleillä. Sama ongelma vaivaa myös ladattavia varavirtalaitteita, vaikka olisivat tyhjänpanttina rinkassa. Tässä yhteydessä mainittakoon, että normaali paristo kestää paremmin kylmää ja palautuu paremmin kuin ladattava akku. Varavirran riittävyyden saat selville vain käytännön testeillä. Ei valmistajan mainostekstien perusteella.

Entä minkälainen murkula pitäisi olla esimerkiksi älypuhelimelle? Selvitä ensin puhelinmallisi akun kapasiteetti. Minun iPhonessani se on 2700 mAh. Kerro sitten lukema kahdella > Eli n. 5400 mAh:n varavirtapaketilla saat kesällä puhelimeen n. 80% lisävirtaa ja syysretkillä n. 50%. Loput menee harakoille. Samalla kaavalla voit laskea suurempien murkuloiden tuoton. Yksi hyvä vaihtoehto on hankkia tuollainen 2 x kapasiteettinen ja toinen vähän isompi murkula. Ennen maastoutumista voi päättää kumman ottaa mukaan. Sillä toisella voi antaa laitteelleen vielä viimeiset virtatäydennykset ja täyttää sitä taas reissun jälkeen.

Virran tuottamien luonnonvoimien avulla

Tämä on erittäin kiehtova asia, mutta joudun valitettavasti ampumaan unelmilta heti siivet. Sähkön tuottotavoista yleisimmät ovat aurinko, tuuli ja vesi. Reppureissajalle ja fillaristille mikään näistä ei ole vielä paino-/tehohyödyllistä. Ahkiota vetävälle tai kanoottia melovalle on tilanne parempi. 

Meillä Suomessa auringonvalon määrä on aina arvoitus. Yleensä kuitenkin huono. Pilviä seilaa taivaalla hyvinkin usein, ja viistosti paistava auringonvalo suodattuu mm. ilmakehän epäpuhtauksien johdosta. Tilanne näyttää meidän silmiimme valoisalta, mutta rasvainen ja naarmuinen aurinkopaneeli voi olla toista mieltä. Paneelin tulisikin olla vähintään A4-arkin kokoinen, kun ladataan matkapuhelinta tai AA-kokoisia akkukennoja. Pienemmillä paneeleillakin voi sitkutella, mutta menee suhraamiseksi. Kannattaa taas kysyä itseltään, että haluaako askarrella herkästi hajoavan paneelin kanssa, kun ilmoista ei ole takuita. Itse olen kantanut paneelia rinkan päällä, kahdella kuminauhalla kiinnitettynä about aurinkoon osoittaen. Jos kuljen aurinkoon päin, niin paneeli on saanut olla suojapussissaan tai olkaviilekkeessä samalla kuminauhapatentilla.

Tuulivoimaan perustuvia keveitä piengeneraattoreita on markkinoilla vähän, ja meidän ilmastomme soveltuu tähänkin energiantuottotapaan melko huonosti. Kunnon tuulella on kuitenkin mahdollista saada hyvin energiaa purkkiin. Kohderyhmänä ovat muun muassa merimelonnan harrastajat.

Veden virtaukseen perustuvaa piengeneraattoria voi hyödyntää esimerkiksi meloessa. Vielä paremmin toimii joessa, kun voi samalla itse istuskella leirinuotiolla. Näissäkin laitteissa on painoa sen verran, että ovat jalkapatikassa kulkevalle liian painavia. Tekniikassa on paljon potentiaalia ja toivonkin lähivuosina näkeväni vesigeneraattoreista uusia versioita.

Tässä oli yleisesti elektroniikan käytöstä maastossa. Retkeilijä pärjää siis edelleen hyvin vähäisillä laitteilla. Yhteydet kotiväkeen, paikallisiin toimijoihin tai viranomaisiin onnistuvat varmimmin, kun ladattu puhelin ja taskulamppu ovat repussa. Ne antavat kulkijalle rentoutta ja turvaa. Luonnonolosuhteemme vaihtelevat kosteasta kylmään ja kuumaan, mikä asettaa todellisia haasteita elektroniikan toimivuudelle. Jo yksistään älypuhelinten herkkä kosketusnäyttö ja kosteudenkesto ovat koetuksella. Uusia laitteita keksitään koko ajan lisää ja retkeilyn kasvava suosio haastaa laitevalmistajat kehittelemään aina vaan parempia tuotteita. Tässä vielä muutama vempele.

  • GPS-paikannin on laite, joka lähettää sijainnistasi signaalia ja kotiväki voi seurata kulkua tietokoneeltaan 
  • Risukeitin, jossa elektroninen lisäpuhallin tehostaa liekin palamista
  • Täysin vedenpitävä kotelo parantaa iskunkestävyyttä ja otetuntumaa
  • Polttokenno. Hmmm… Pitää vielä odotella kymmenen vuotta..
Jossain vaiheessa voi huomata, että arjen ajatukset ovatkin vaihtuneet luonnonhetkistä nauttimiseen ?

2 replies
  1. NorP
    NorP says:

    Vaelluksilla itsellä mukaan lähtee puhelin, varavirta ja otsalamppu. Nyt uutukaisena kevään reissulle myös GPS. Aktiivisuusrannekekkin on, toimii kellona, mutta se on vielä pohdinnassa, että vaihtuuko toisenlaiseen rannekelloon..

    Päiväretkillä mukana on nyt ollut gps, koska syksyllä ostin ja nyt koekäyttöjä. Puhelinkin tietysti on, mutta äänettömällä

    Kamera on tietysti aina mukana, onse sitten päiväretkillä pokkari tai puhelin ja vaelluksilla järkkäri, mutta aina mukana.

    Vastaa
    • Lehteinen
      Lehteinen says:

      Hyvä setti. Otsalamppu on hyvä kaveri jos valoa tarvitaan kulkiessa tai pidempiaikaisempaan valaisuun. Itselläni on ranteessa aina Tissot T-Touch -kello, jonka paristo kestää parisen vuotta. Kello on kallis, mutta kompassi, ilmapuntari jne. ovat hyvä apu maastossa.
      Mukavia retkiä ja valokuvauksellisia hetkiä sinulle!

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.