Entries by Antti Huttunen

Djurstenenberg, Sipoo

Korvestaan tunnetun Sipoon alueelta löytyy myös puolentusinaa mainittavan kokoista luolaa ja tukku muita luonnonnähtävyyksiä lohkareista hiidenkirnuihin. Koska Sipoonkorvessa ja sen kirnuissa tuli jo kesällä samoiltua kaikin puolin mainio reissu, olivat tällä kertaa määränpäänä luolat ja toistaiseksi tuntemattomat, kartalle merkatut luonnonmuistomerkit. Niin viimein valkeni odotettu sunnuntaiaamu. Hätäisen aamiaisen jälkeen heitin repun ja saappaat auton kyytiin. Viimehetkellä […]

Retkiltä kuultua, osa 19

Saa nähdä, millaisen talven tästä tekee. Merkit ovat melkoisen vahvat sen puolesta, että Etelä-Suomessa mennään aika niukkojen lumien merkeissä. Tokkopa pysyviä tuleekaan. Lounais-Suomesta tuli viestiä, että siellä olisi nähty uutta suppilovahvero ja kantarellikasvustoa. Vastaavasta todiste löytyy myös Syksy Männiköllä -blogista. Muualla sienirintamalla on niikseen hiljaista, että sieniblogina kunnostautunut Pro Mustarousku kävi sauvakävelyllä rospuuttokelissä. Seita on […]

Kuvia mieluisimmista metsistä

”Paikalla on aivan erityinen merkitys minulle ja tunnen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut kasvaa niin ihanassa paikassa. Näin vanhempana ja vuosia ulkomailla asuneena sitä huomaa ajatusten useinkin liitelevän kotometsissä. Siellä on monet kerrat lapsina leikitty, käyty sienessä, marjassa, jahdissa ja lenkillä. Myös muihin luontokappaleisiin törmääminen luonnossa on aina jännittävä kokemus. Hirven näkeminen lenkkipolulla on varsin […]

Retkiltä kuultua, osa 18

Etelässäkin nähtiin jo lunta, tosin talomme pihaan sitä riittä vain sentin verran. Sen sijaan Pohjois-Savossa sai tarpoa jo ihan kelpo kinoksessa vuoden aikaan suhteutettuna. Tässä sitä tulee. Yksinkertainen ja ihastuttava idea on Marraskuun kuvat. Ei ole sellaista vuodenaikaa tai säätilaa, josta ei olisi kauneutta löydettävissä, jos sen vain osaa nähdä. Jostain syystä viikon varrelle on […]

Muikkuverkoilla

Niin tuli taas kerran se aika vuodesta, että tiesi järvessä uivan kutumuikkua. Pyyntivesilläni se ajoittuu aina tähän loka-marraskuun taitteeseen. Tänä vuonna meni ehkä vähän pitkäkisikin vaan minkäs teet, aikataulut kun ovat aina monen muuttujan summa. Sen verran suurta herkkua muikku ja muikun mäti ovat, että pakkohan sitä oli verkkopuuhiin ryhtyä pettymyksenkin uhalla. Niinpä suuntasimme kohti […]

Rämäkkävuoren luola ja louhikko, Rautalampi

Päiväohjelma otti ja muuttui yllättäen sellaiseksi, että käytössä oli parituntinen, jonkun sopivan kohteen parissa. Sen piti siis olla sijaintiini nähden kohtuullisen ajomatkan päässä ja lisähaasteena vieläpä sellainen, että autolle palaisi tarvittaessa nopeasti. Nämä rajoitteet mielessäni avasin kartan ja aloin etsiä sopivaa kohdetta. Muutaman kerran kaikki tutut seudut lävitse silmäiltyäni muistin menneenä keväänä lukeneeni ohimennen maininnan […]

Retkiltä kuultua, osa 17

Marraskuu aloi melkoisen talvisesti. Onneksi säiden herra hellitti sen verran, että muikun ja siian pyyntiin pääsi onnea kokeilemaan. Aamu sitten näyttää. Sitä odotellessa lyhyt kävely läpi retkeilyblogien viikon parhaan annin. ”Yön pakkanen on koristellut maiseman huurrekuorrutuksella. Metsäpolun varrella koivunoksat kimaltelevat valkoisena ja havupuut hillitynharmaata hopeaa”. Näitä tunnelmia on kuvannut Seita. Nilsiä tunnetaan Tahkovuoresta, mutta jos […]

Katajavuoren luolat, Suonenjoki

Seikkailijan pahin vihollinen on aika – tai tarkemmin ottaen sen niukkuus. Milloin se pakottaa lopettamaan reissut kesken, milloin estää ne kokonaan. Laittaapa se toiset hosumaan turhaan ja siitä ei yleensä seuraa kuin harmia. Vaan tuota vihulaista lähdin tänään uhmaamaan. Iltapäivä oli ehtinyt vierähtämään turhan pitkälle lähtöä ajatelleen sen tultua viimein mahdolliseksi. Kaiken kruunuksi taivas puski räntää […]

Gruvbölebergetin lippaluola, Kirkkonummi

Lokakuun alkupuolella otin kurssin kohti Kirkkonummea, jossa piti olla mainittava lippaluola. Jonkun tovin arvoin lähestymisreittiä, mutta päätyin kokeilemaan onneani etelän suunnasta. Pienen aprikoinnin jälkeen onnistuin lopulta löytämään kohtuullisen kävelymatkan päästä upottomattoman parkkipaikan, jossa auto ei ollut kenenkään tiellä. Oli aika jalkautua. Muutaman sata metriä orastavan syysvehnän keskellä kulkenutta uraa patikoituani eteen tuli varsin vankkarakenteinen viljelyä […]