Luolat ja lohkareet ovat läpi vuosituhanteisen perinteen nousseet usein pyhien paikkojen asemaan. Osansa tässä ketjussa on myös Nummi-Pusulasta löytyvällä, kauniilla kallioalueella seisovalla lohkareella. Tarina kertoo, että paimenet olivat aikanaan kokoontuneet sen luo suojaan sateelta ja pitämään kirkonmenojaan. Vielä kun paikka löytyy kartalta enemmän kuin helposti, oli retki sinne tosiasia. Siinä missä tie haarautuu viimeisen kerran […]
Olimme saaneet vihiä luolasta, jonka piti olla mitoiltaan tyypillistä suomalaista koloa selkeästi suurempi. Pituutta kerrottiin olevan siinä kahdeksan metriä, leveyttä viitisen ja korkeutta parisen metriä. Sijainti osoitti kiinnostavan nimiselle seudulle, Nummi-Pusulan Lintukiimaan. Karttaa tutkittuamme päädyimme lähestymään kohdetta pohjoisen kautta, hyppäsimme peltihevon satulaan ja kohta laukkasimme kohti Someroa. Tuttuun tapaan tie vaihtui pienemmäksi ja pienemmänsi. Päällyste […]
Kukko, jos sellainen olisi ollut, olisi tuskin ehättänyt vetää henkeä aamukiekaisunsa jälkeen, kun Retkipaikan pieni, mutta sitäkin sisukkaampi retkikunta otti kurssin kohti pohjoista Vihtiä ja siellä kohonnutta Konian vuorta. Ennakkotietojen mukaan siellä piti odotaa paitsi yksi Vihdin korkeimmista huipuista ja komeimmista näköaloista, myös erikoisen jääkauden synnyttämän muodostelman. Näin aluetta kuvataan Ympäristöministeriön sivulla: ”Konianvuori on Vihdin […]
– Nukuin viime yön saaressa, joka on järvessä, joka on saaressa, joka on meressä. – Ai häh, selitä uudestaan, pyysi kummityttö. – Tässä meressä on saari, jossa on järvi, jossa on saari, jossa oli viime yönä teltta, jossa oli makuupussi, jossa oli Janne. Kyseessä on Pentala, saari Espoonlahden edustalla. Vinkin paikan olemassaoloon sain syksyllä 2011 […]
Kauaa ei ole siitä, kun Sipoonkorpea vaadittiin kansallispuistoksi. Alue oli pitänyt pintansa, säilynyt asuttamattomana ja yhtenäisenä, eteläisenä erämaana. Vaikka Sipoossa on tullut liikuttua pitkin ja poikin erinäisten luolien perässä, on itse Sipoonkorven alue säilyttänyt salaisuutensa allekirjoittaneelta. Nyt oli aika korjata tämä epäkohta. Oppaaksi oli lupautunut aikanaan suunnistajana kunnostautunut Rolf Törrönnen, jolle maastot olivat sattuneesta syystä […]
Reissun oli alkujaan tarkoitus suuntautua Vihdin pohjoisosista löytyvälle Rokokalliolle tutkimaan sieltä löytyviä luolia. Koska vahvasti luolamaiseen muodostelmaan nimensä puolesta viittaava Mustakellari sattui matkan varrelle, päätin koukuta ensin tarkastamaan sen, ja sitä myöten myös katsomassa, mitä kaikkea Pääkslahden luontopolulla olisi tarjottavanaan. Koska allekirjoittaneella on krooninen taipumus kulkea omia polkujaan, sai auto jäädä parkkiin jo siihen, missä […]
Talven pitkinä iltoina karttoja tutkiskelellessä huomio kiinnittyi Karkalintien alkupäässä sijainneeseen Pietarinluolan luonnonsuojelualueeseen. Sen nimi kun piti sisällään ilmiselvän vihjeen siitä, että kohteessa odottaisi jotain mielenkiintoista. Niinpä eräs toukokuun lopun helteinen sunnuntaipäivä oli aika ottaa tarkemmin selville, mitä alue piti sisällään. Lähestyminen sujui helposti ja pian pieni tie kiemursi kahden jyrkän rinteen välissä tiheän kuusikon ja […]
Tammisaaressa, tarkemmin Riilahdessa ja Storön saaressa, on Suomen oloihin nähden komea rakokiviluola. Alue on paikallisen kartanon mailla, joten alueelle menemiseen vaaditaan tilalta lupa, jos on liikkeellä esimerkiksi autolla. Kävelyä tieltä kertyy suuntaan muuten helposti 5 kilometriä. Maasto itse paikalla on hyvinkin vaikeakulkuista, eli askeleensa kannattaa valita tarkoin ja samoin säävaraus ottaa huomioon. Mieleen tulee Kolin […]
Olin huristaa luolamäen ohi, sikäli vaatimattomalta kumpare näytti maantieltä käsin. Uskoin kuitenkin navigaattoria, parkkeerasin tienposkeen peltoaukean reunaan ja lähdin lompsimaan suuntimavälineistön osoittamaan suuntaan. Lammen rannan saavutettuani korkeusero ympäröivään maastoon kävi jo paremmin ilmi. En tarkalleen tiennyt, mitä etsiä, sillä kohteen nimi oli ainoa luolaan viittaava fakta. Toistaalta se saattoi tarkoittaa myös louhikkoa, joten olin varautunut […]
Lähellä näyttävää Hyypiänmäen lippaluolaa odottaa ilmeisesti muinaisten maanjäristysten ja jääkauden synnyttämä rakoluola, jota kutsutaan Pirunkellariksi. Paikka on todella vaikeasti lähestyttävä isosta lohkareikosta johtuen. Lisäksi lohkareikosta löytyy useita lohkareluolia, joten itse Pirunkellarin tunnistamisessa on omat haasteensa. Yhdessä tosin odotti ikävä löytö. Hämmästyttävää oli löytää roskapussi paikasta, jonne sen tuntekeminen jo itsessään vaatii niin paljon viitseliäisyyttä, että […]