Lempoonkirkko ja -kellari, Nummi-Pusula

Nummi-Pusulan pohjoisissa osissa sijaitsee kolmekin luonnonnähtävyyttä, joita jollain etuliitteellä varustetulla kirkko-nimikkeellä kutsutaan. Niinpä näiden tutkiminen tuntui luontevalta osuttaa yhdelle selkeästi teemoitetulle reissulle. Vaikka alunperin mielessä oli aloittaa kiertäminen juuri päinvastaisessa järjestyksessä, onnistuin ajatuksissani kuitenkin kurvailemaan sellaiselle reitille, että Lempoonkirkko olikin yllättäen ensimmäisenä osuva sen varrelle.

Lempoonkirkko on siitä vekkuli kohde, että kartalta sille näyttää olevan luonteva lähestymisreitti niin etelästä kuin pohjoisesta. Kotvasen pähkäiltyäni valitsin näistä eteläisen ja kurvailin Hyrkkölän nimismiehenkiharaista tietä kohti pienempää risteystä. Jossain kotvaa olin jo pysähtyä kävelläkseni lyhimmän reitin suoraan metsän halki. Onnistuin kuitenkin hillitsemään itseni ja ajamaan pikkuteitä erään laitumen laitaan, jossa totesin etenkin sateisena päivänä olevan sen verran mutaa ja suuria lätälöitä, että pidempi kävely tuntui jumiin jäämisen riskiä houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Siinä puolisentoista kilometriä patikoituani olin viimein aukean laidassa. Sen toisella puolelle kohosi jyrkkä rinne, jonka keskimmäisessä jyrkänteessä, sen pohjoisreunalla, piti olevan määränpääni. Välissä oli vain suuri oja äyräitään myöten täynnä vettä ja ryteikköinen, tiheä taimikko. Ojan pystyi ylittämään, mutta ryteikön läpi oli vain käveltävä.

Jyrkänteen reunalle päästyäni edessä avautui näkymä, joka ylitti odotukset. Siinä missä muualla pystyjyrkän seinämän juurella oli lohkareita, oli yhdessä kohtaa valtava kivipaasi, joka kohosi ylväässä yksinäisyydessään kohti taivaita kuin torni. Syystäkin oli tämä mykistävän komea paikka saanut myös komean nimen.

Tästä innostuneena kompuroin sateen kastelemia lohkareita pitkin lähemmäs ja muistin samalla myös maininnan, että aivan läheltä pitäisi löytyä myös luola, Lempoonkellari. Kivitornin ja jyrkänteen välistä löytyikin lupaava suuaukko, josta avautu noin kolme metriä pitkä käytävä, korkeutta siitä 1,5 ja leveyttä metristä puoleen. Itsenäisenä muodostelmana en luolaksi lähtisi kutsumaan, mutta näin komean kokonaisuuden osana on nimitys aivan oikeutettu. Koska kivet olivat vaarallisen liukkaita ja olin liikkeellä yksin, jätin muiden mahdollisten luolien etsimisen seuraavalla kerralle ja otin kurssini kohti Kaksisten Pirunkirkkoa.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6715282 E 328159

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.