Tafonimetsän taikaa – tafoneja ja luolia Haukiniemessä, Savonlinna

Maastokartalla olin huomannut mielenkiintoisen töppyrän, jossa näytti olevan sopivasti sekä sykkyräisiä korkeusviivoja, että louhikoita ja lohkareita: tämä voisi olla hieno kivimäki! Paikka on Savonlinnan Haukiniemessä, hieman Laukunkankaan lakkautetun nikkelikaivoksen luoteispuolella. Karttamerkit eivät tunnetusti kerro lohkareiden kokoa, mutta tiesin ainakin yhden kohtalaisen ison lohkareen sijaitsevan lähimaastossa: Karhukiven (Luolaluettelo MI 174, Suomen luolat s. 373). Toiveikkaana lähdin katsomaan, miltä paikka näyttää luonnossa.

Välittömästi metsätien vieressä alkoi mäen kaakkoisrinteessä komea louhikko, joka ylitti odotukset jo heti. Rinteessä lohkareet ovat noin viiden metrin kokoisia, mutta mäen päällä, tasaisella lakiosuudella seisoo vielä isompia järkäleitä. Pieniä ja vähän tilavampia onkaloita ja pikkuluolia, sekä hienoja rakoja ja muita rapautumisjälkiä löytyy näiden hienojen kivien yhtydessä.

Mäen luoteispuolella, kosteikon vieressä ja pienen kohouman päällä, on suuri ja upea siirtolohkare löytänyt paikansa. Lohkare on hieman kallellaan pienempien lohkareiden varassa, ja näin on päässyt muodostumaan iso ja hämärä luola. Mutta yllätys on vielä suurempi, kun luolan keskellä seisoo jotain, mitä tähän mennessä ei ole tullut vastaan: tafonikivi!

Lohkareen lounaissivu on mahtava julkisivu ja pääsisäänkäynti ihmeelliseen luolaan. Karttalinkki 688500 N 590525 E

Lohkare, joka kätkee tämän luolan, on 11 x 7 x 7 metriä, ja luola on käytännössä koko kiven alla. Luolan pääosa on noin 8 x 7 -metrinen huone, jonka korkeus on 0,5–1,5 metriä. Luolan suu on hieman korkeampi.

Eteläsivulla, pääoven vieressä, on pienempi onkalo, joka on yhteydessä tähän huoneeseen. Tässä kohdassa lohkare on voimakkaasti pysty- ja vaakasuunnassa rakoillut, mutta silti jotenkuten pysynyt kasassa. Luola onkin ikään kuin kaksikerroksinen, vaikka toinen kerros ei kovin suuri ole.

Luolassa on yksi iso sisäänkäynti lounaiskulmassa ja sen lisäksi kolme pienempää aukkoa muihin ilmansuuntiin, muun muassa itäsivulla on noin 4 metriä korkea pystyrako, joka liittyy siis pieneen yläkertaan.

Luolassa on (epävirallinen) nuotiopaikka ja jokunen istuinpuu. Kymmenen metriä luolan länsipuolella on pienempi lohkare, jonka alla on noin 4 x 3 x 1 metrin kokoinen luola.


Luolan keskellä seisoo noin 1,5 x 1 -metrinen tafonikivi, jossa on useita koloja; syvin niistä on noin 30 cm.

Tafoni eli rapautumisonkalo syntyy, kun eroosio kuluttaa pehmeän kiviaineksen pois ympäröivästä, kovemmasta kiviaineksesta.

Luolan etu-osassa, hieman erillään olevassa onkalossa, on pienempi kivi, jossa on myös erikoisia koloja. Tafonialkuja näkyy muutenkin useassa kohdassa, kuten etuaukon yläpuolen seinässä.

Joskus olin lukenut (viite 1), että Suomessa on noin 300 tafonia noin 50 eri paikassa, ja että ne yleensä esiintyvät rykelmissä. Päätin siis paluumatkalla hieman tarkemmin katsella eteen sattuvia lohkareita.

Mäen tasaisella lakiosuudella komistelee kolme suurta lohkaretta. Yksi niistä antaa sijaa pienelle luolalle, toinen on hienosti haljennut. Mutta yksi jäteistä tarjoaa viistoisen kylkensä vieressä suojaa hienolle tafonikivelle.

Kivi on reilut 1,5 metriä korkea ja siinä on molemmilla sivulla tafoneja.

Kaunein niistä näyttää ylhäältä katsottuna ihan tavalliseltä reiältä, mutta alhaaltapäin näkyy sen hieno, kiven sisään laajeneva kennomainen rakenne.


Kartta

Myös kaakkoisrinteessä on erään lohkareen vieressä noin metrin kokoinen kivi, jossa on yksi ”kissan mentävä” tafonireikä maata vasten.

Kartta

Lohkareita, joissa on eri asteisia tafonin alkuja tai muita erikoisia rapautumisjälkiä, näkyy pitkin metsää.

En tiedä, onko nämä Haukiniemen tafonit jo laskettu mukaan y.m. lukuihin, vai ovatko kenties ”uusia”. Luulen, että sieltä löytyy lisää, kun harjaantuneempi lähtee kunnolla katsomaan paikat. Oli miten oli, kiehtovia ja ja hauskoja muodostelmia nämä tafonit.

Näin se on jälleen todettava, että totuus on siellä ulkona. Ihan oman kunnan metsistä voi löytää mitä vaan, kun muistaa pitää silmät auki!

Alue ei ole retkeilyaluetta vaan yksityinen metsä. Mäen päällä kiemurtelee aivan uusi metsätien pohja, joka ei näy kartalla. Tällä hetkellä paikassa on vielä hieno seikkailumetsän tunnelma, mutta näyttää siltä, että jotain metsätöitä siellä kohta puuhastellaan.

Viite: Suomenluonto.fi

Juttu julkaistu alkuperäisessä asussaan Itä-Savon luolat -blogissa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.