Kukuljärven kierros on vaikuttava syysretkikohde Loviisassa – näin satumaisia tunnelmia se tarjoaa

Kaupallisessa yhteistyössä Elinvoimaa Kaakkois-Suomeen matkailuyhteistyöllä -hanke

Uudenmaan ja Kymenlaakson rajalla, Loviisan läheisyydessä sijaitseva Kukuljärven kierros kuljettaa retkeilijän kumpuileville kallioharjuille, tupasvillan koristamille soille ja Kukuljärven suojelluille rannoille. Reitin varrella käydään myös idyllisellä Strömforsin ruukilla, jonka historia ulottuu aina 1600-loppuun saakka. Ympyrän muotoinen reitti on noin 11 kilometriä pitkä ja korkeuserot ovat paikoin jyrkkiä, joten sen kulkijalle on luvassa myös liikunnallista haastetta.

Lähtöpiste kartalla (Puistokuja 1, Loviisa)

Rengasreitti 11 km

Kaksi laavua

Kuulostaa lupaavalta alkusyksyiselle päiväretkelle! Olen retkiautossa nukutun yön jäljiltä hyvissä ajoin liikkeellä juuri kun aurinko on kipuamassa puiden yläpuolelle. Reitin varrella on kaksi laavua, joten pakkaan reppuun kameran lisäksi myös nuotioeväät.

Reitin virallinen lähtöpaikka sijaitsee ruukin urheilukeskuksen läheisyydessä, ja sen vieressä on runsaasti ilmaista parkkitilaa myös retkeilijöille.

Polku sukeltaa aluksi rehevään lehtimetsään, jossa kuuluu yllättävän paljon pikkulintujen laulua vielä näin syyskuun alussa. Olisiko tämä ollut joskus ennen laidunmaata? Pian lehto loppuu ja polku levenee. Tästä onkin kyltin mukaan kulkenut ennen kapearaiteinen rautatie, jota pitkin ruukilta on kuljetettu sahatavaraa myyntiin markkinoille. Tästä risteyskohdasta voi kääntyä läheiselle Stromförsin Ruukille, mutta jatkan matkaa kierrosta eteenpäin.

*Kylteissä kerrotaan alueen mielenkiintoisesta historiasta.*

Lyhyen metsätaipaleen jälkeen saavun viileässä ilmassa höyryävän joen rantaan. Joki on yksi Kymijoen etelähaaroista. Ollaan vain muutaman kilometrin päässä merestä! Joki virtaa rauhallisesti ja näyttää erittäin melottavalta, eli tänne on tultava myöhemmin uudestaan kanootin kanssa.

Ensimmäinen laavu on sijoitettu sopivasti aamuauringon valaisemaan niemekkeeseen viihtyisälle paikalle. Tässä on mukava seurailla kalojen hyppelyä, ja mieli tekisi tehdä jo tulet. Päätän säästää kuitenkin eväät suunnilleen reitin puolivälissä olevalla Kukuljärven laavulle.

Nyt maisema muuttuu, kun edessä kohoaa mäkisempää maastoa. Polku nousee ylös kallioiselle harjulle, ja villapaidan saa heittää viimeistään tässä vaiheessa reppuun. Lehtipuut vaihtuvat puolukkamättäisiin ja käppyrämäntyihin. Onpas täällä eri näköistä kuin alhaalla!

Alas laaksoon aukeaa välillä hienoja näkymiä, kun aurinko valaisee metsää usvan läpi. Kallioinen ja kapea polku puikkelehtii kivien ja mäntyjen välissä, ja se on hauskaa kuljettavaa.

*Reitti on hyvin opastettu punaisilla kylteillä.*

*Näkymä seuraavalle harjulle ennakoi nousua.*

Kohta mennäänkin takaisin alaspäin, ja nenään alkaa tulvia suopursun tuoksua. Täällähän on suo! Tai räme, niin kuin kyltissä sanotaan. Kyltti kertoo myös, että mannerjään muotoilemien harjujen väliin jäänyt laakso kerää niin paljon sadevettä, että edes pari vuosikymmentä sitten tehty ojitus ei ole muuttanut rämesuota talousmetsäksi. Täällä viihtyvätkin hyvin tutut suokasvit, kuten rahkasammal, karpalo, lakka ja suopursu.

Kuten edelliseltä harjulta saattoi nähdä, reitti nousee taas seuraavalle harjulle. Nousu on tällä kertaa jyrkempi, ja rappusten viereen on laitettu köysi nousua helpottamaan. Jyhkeiden kallioiden ja kivikkojen jälkeen harjun päällä on taukopaikka, jossa tasailen hetken hengitystä ja katselen maisemia pohjoisen suuntaan.

Pienen etureisijumpan ja köysiradan jälkeen laskeudutaan vihdoin Kukuljärven rantaan. Paksuista puunrungoista, kaatuneista keloista ja rikkaasta aluskasvillisuudesta huomaa, että alue on suojeltu.

Polku seurailee rantaviivaa, ja kallioisille kohdille on laitettu pitkoksia kulkua helpottamaan. Korkeilta rantakallioilta aukeaa hyvin näkymiä järvelle.

Rannan luonto vaihtelee synkästä satumetsästä kallioiseen mäntymetsään. Järveä ympäröivät joka puolelta jyrkkäpiirteiset harjut, ja kohta vastaan tuleva laavu onkin rakennettu hiukan ylemmäksi rinteeseen. Rinteitä ylös-alas kavutessa on jo ehtinyt tulla nälkä, ja tässä on hyvä paikka lämmitellä eväitä.

Koko reitti on ollut hyvin viitoitettu kirkkaan punaisilla kylteillä. Seuraavaksi lähdetään opastuksen mukaan jatkamaan matkaa kohti Huuhkajavuorta, eli kuulostaa siltä, että nousua on taas luvassa.

Polku on paikoin hankalakulkuista kaatuneiden puiden vuoksi, vaikka jyrkimpiin kohtiin on tehty rappuset. Huuhkajavuori on aiempiin nyppylöihin verrattuna taas hiukan erilainen luonnoltaan, sillä täällä kasvaa enemmän lehtipuita ja polulle osuu monia lohkareisia kallioita.

Laskeudun Huuhkajavuorelta helpompaa polkua alas hiekkatielle, joka kuljettaa muutaman minuutin kävelymatkan jälkeen takaisin lähtöpaikalle. Aamukahvit ovat vielä juomatta, joten päätän lähteä katsomaan Strömforsin ruukkikylää, josta pitäisi löytyä muiden palveluiden lisäksi myös kahvila. Se löytyykin heti, ja kahvia saa nauttia todella idyllisessä miljöössä punaisten ruukkirakennusten piirtyessä lammen pintaan.