Pohjankurun hylätyt rautatietunnelit Raaseporissa

Vanhoja retkikuvia järjestellessäni löysin kuvia paikasta, josta olen unohtanut kertoa. Tämä paikka on monellakin tapaa jo niin kuvauksellinen ja samalla niin kiehtova, että ansaitsee oman tarinansa. Vielä kun huomioidaan paikan historia, on käsissä se kuuluisa hiomaton timantti.

Itseäni on aina kiehtonut se miten luonto ottaa takaisin ihmisen kerran siltä valtaaman alueen, ja pyrkii hävittämään ihmisen jättämät arvet. Pohjankurusta löytyy paikka, jossa tätä voi seurata paraatipaikalta. Yhdessä ja samassa kallioseinämässä on vieretysten kolme rautatietunnelia. Niistä yksi on täysin hylätty. Toisen käyttötarkoituskin lienee jo jäänyt unholaan, vaikka pitää yhä sisällään teollisuusraiteen. Vain keskimmäinen halki kulkee päivittäin junia.

Tunnelien aikakausi alkoi Suomen rautateillä vuonna 1898, kun Pohjankurun aseman itäpuolelle Turku-Karjaa-väliselle rataosalle valmistui 153 metriä pitkä tunneli. Tunnelin louhinta aloitettin vuonna 1886. Vuoden 1899 helmikuussa sitten avattiin maamme ensimmäinen rautatietunneli väliaikaiselle liikenteelle, Pohjan pitäjän Skurun aseman vierellä. Toinen näistä hylätyistä tunneleista on siis tuo Suomen ensimmäinen virallinen rautatietunneli. Sitä aiemmin Helsingin Kaivopuistossa on sijainnut katettu tunneli, mutta siitä ei ole jäänyt mitään jälkiä nykysukupolville ihmeteltäväksi.

pohjankuru

Miksi tunneli aikanaan louhittiin juuri tuohon kohtaan? Tärkein suu lienee Mustion ja Fiskarsin jokisuiden väliin jäävä kallioniemeke, jonka kiertäminen ei onnistunut sallitun raideleveyden puitteissa. Toinen tekijä lienee alueella ollut satama tai pikemminkin lastauspaikka. Siksi Skurussa voi vieläkin nähdä tavarajunia.

Alueen uudemman, nyt hylätyn tunnelin kautta on vuosina 1964-1990 kulkenut Turun ja Karjaan välinen liikenne, mutta uuden tunnelin myötä se poistettiin kokonaan käytöstä.

Pohjankurussa lähellä Skurubackkenia sijaisee pitkänomainen luonnonsuojelualue, jonka halki kulkee hiekkatie. Itse jätimme auton niille tietoin, jossa tie tekee pitkän ja jyrkänmäen jälkeen loivahkon mutkan. Auton sai, jos oikein muistan, välttävästi tien sivuun ennen oikealla näkyviä teollisuushalleja.

Mutkan kohdalta lähtee polku metsään, jonka varrella on rakennusten kivijalkoja. Saattaa olla, että polku veisi kallioalueen harjalle, jonka alle kaikki kolme rautatietunnellia kätkeytyy, koska ainakin kartan mukaan mäen päällä pitäisi oleman muinaishauta ja varmasti komeat näkymät ympäröivään vesistöön. Itse emme valitettavasti asiaa lähteneet todentamaan, koska tarkoituksemme oli lähinnä tutustua tuolloin vuonna 1963 valmistuneeseen tunneliin. Pian metsänlaidassa alkoi näkyä jotain hyvin tuttua, mutta epätyypillisessä paikassa. Ratakiskot lojuivat mutkalla metsänlaidassa, mutta samalla ne tavallaan johdattivat meitä kohti tunnelin suuaukkoa.

pohjankuru-2

Tuolta suunnasta saavuttaessa tunnelin suuaukko näytti vaatimattomalta, mutta selvästi se samalla kun kutsui pimeään syleilyynsä. Ratakiskot oli viety aikoja sitten tunnelista. Lieköhän juuri niitä joihin aiemmin törmäsimme? Siellä täällä lolui erinäistä romua, muutama lintukin taisi lehahtaa alati pimenevässsä tunnelissa ohitsemme. Oli tullut aika sytyttää otsalappuihin valo, sillä tunnelin toistapäätä ei vieläkään näkynyt. Rappaus oli halkeillut katosta ja seinistä sieltä täältä ja vesipisaroiden ääni sekoittui askeleihimme, kun talsimme karkealla kivirouheella.

pohjankuru-4

Paikka olisi varmasti täysin toisenkaltainen talvella, kun tuolloin keväällä. Olin aiemmin tutustunut Hajalassa sijaitsevaan hylättyyn rautatietunneliin ja talvisin ainakin sinne tahtoo muodostua kenties komeimpia jäämuodostumia, mitä itse tiedän missään. Lopulta kaukana alkoi siintää valoa ja samalla katse ei voinut olla huomioimatta vanhoja sähkölaitteita, jotka roikkuivat sekaisin kaapeistaan. Aavemaista sanoisin jopa, siis aivan erilainen tunnelma, kun esimerkiksi luonnon muovaamissa luolastoissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Piipahdin vielä katsomassa tunnelin toista suuaukkoa, joka lienee se paraatiovi, sillä tämän aukon ympärille oli muurattu ja rapapattu ajanhengen mukaiset raamit. Vuosiluku 1963 keskeisesti ylimpänä muistuttamasta tästä hankkeesta, joka nyt sai arvokkaasti rapistua hylättynä, kun palvelusvuodet olivat täyttyneet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Poistuimme samaista reittiä takaisin mistä olimme saapuneet nyt vain hieman vaiteliaampina, kuin tullessamme. Paikka oli tainut tehdä meihin kaikkiin lähtemättömän jäljen.

pohjankuru-12

pohjankuru-13

pohjankuru-15

Tunnelin suuaukolle on hakattu vuosiluvut 1896-1898. Jos miettii mitä kaikkea tunneli on nähnyt ja kokenut, ei voi kun hiljentyä, mutta nyt aika on lopullisesti pysähtynyt sen suuaukolle.

Retkikohteena tämä tunneli on hieman toisenlainen kokemus kuin perinteinen luontoretkeily. Lamppu on välttämätön matkassa ja kameran kanssa suosittelen jalustan mukaan ottamista. Ohitse lehahtavia lintuja ja lepakoita ei kannata pelästyä. Lasten kanssa ei paikalle kannata tulla, sillä yksi raiteista on edelleen käytössä. Jos menette, olkaa varovaisia ja käyttäkää harkintaa.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6666990 E 308625

1 reply
  1. Silver Lining
    Silver Lining says:

    Jälkimmäinen eli tuo 1989 valmistunut tunneli on edelleen käytössä! Sitä pitkin kuljetetaan laivoilla Skurun satamaan toimitettavaa harjarautaa Celsa Steel Oy:lle, näkemäsi vaunut olivat nimenomaan näitä kuljetusvaunuja eivätkä missään nimessä hylättyjä! En suosittele kenellekään tunneliin menoa, taitaapa tuo olla laissakin kiellettyä mennä liikennöityyn junatunneliin!

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.