”Olkoonkin kuoleman tuntu, se on viimeinen muisto siitä, että jotain vielä hetki sitten eli.”
Lokakuu. Paljaiden jalkojen alla tuntuu mätänevien koivunlehtien kylmä ja pehmeä matto. Silmien edessä kohoaa koivumetsä kuin luuranko: valkoisia runkoja loputtomasti, kurkottavat korkeuksiin harmaasta maasta. Vain ylimpien latvojen jo ruskeiksi muuttuneet lehdet leijailevat tuulenpuuskissa alas metsään kuin ensilumi. Kuolleiden lehtien sade pitää helisevää ääntä, tuuli soittelee paljaiksi jääneitä mustia oksia. Vyötärölle yltävä horsmien niitty on kuollut […]