Ligatne – historiallinen kylä satumaisen kauniin luonnon keskellä

Yhteistyössä Investment and Development Agency of Latvia

Latvialaisen Ligatnen kylän kadut ja puisto huokuvat historiaa, ja myös alueen luonto on äärimmäisen kaunista. Vierailin paikan päällä loppuvuonna, jolloin puut olivat jo pudottaneet lehtensä. Tämä ei harmittanut minua lainkaan, sillä maisemat kukkulan rinteiltä ja puiston poluilta avautuivat näin entistä pidemmälle. 

Gaujan kansallispuiston alueella sijaitseva Ligatnen kylä on reilun 70 kilometrin eli noin tunnin ajomatkan päässä Riian keskustasta, ja poikkeaa Viron ja Puolan suuntaan kulkevalta A2-moottoritieltä vain viitisen minuutin ajomatkan verran. Siguldasta ajomatkaa on parisenkymmentä minuuttia. Myös julkisilla on mahdollista matkustaa Ligatneen. Tällöin kannattaa tulla Riiasta tai Siguldasta ensin bussilla tai junalla Ligatnen eteläpuolella sijaitsevaan Augsligatneen, jossa täytyy vaihtaa Fabrikan suuntaan liikennöivään bussiyhteyteen. Myös Tallinasta on mahdollista hypätä Augsligatneen kulkevan junan kyytiin.

Latviassa oli siirrytty talviaikaan noin viikkoa aiemmin, mikä tarkoitti, että päivät hämärtyivät jo neljän aikoihin. Meillä oli vielä jonkin verran päivänvaloa jäljellä, joten valitsimme reilun tunnin mittaisen reitin historiallista kylää kiertävillä poluilla. Vastapäivään kylän ympäri kiertävä reittimme kiemurteli joen varrella ja kukkuloiden rinteillä sekä ohitti mm. vanhoja asuintaloja, sairaalan ja paperitehtaan. Ligatnen kylän nimi onkin lähes 200 vuoden ajan liitetty alueella toimineeseen paperitehtaaseen.

Puistoaluetta ja nähtävyyksiä

Jätimme auton turisti-infokeskuksen – josta muuten löytyy aukioloaikoina ilmainen wc ja suomenkielisiä opasteita – lähettyville, ja lähdimme kävelylle puistoon. Kadun varressa seisoi vanhoja puutaloja, joissa paikalliset ovat eläneet kommuunityylistä elämää viettäen ison osan elämästään joko paperitehtaalla tai kotona arjen askareissa. Oppaani lupasivat, että voisimme kävelyn jälkeen kysyä infokeskuksesta, pääsisimmekö vilkaisemaan erään asuintalon sisälle. Vähenevän päivänvalon vuoksi suuntasimme kuitenkin ensin puiston puolelle.

Ensimmäisenä reitin varrella – käytännössä vielä kylän ytimessä – tuli vastaan Lustuzis-niminen kallio. Suositulla nähtävyydellä on myös ollut käyttötarkoitus, sillä hiekkakiveen on ollut helppo louhia kellareita, joita on käytetty elintarvikkeiden säilömiseen. Kesäisin kallio piti elintarvikkeet viileinä, kun taas talvella kallio esti perunoita jäätymästä. Lustuzis on myös alueen ainoa kallio, johon kellareita on kaivettu peräti kahteen eri tasoon.

Ligatne-joki

Kylän läpi virtaava, 31 kilometrin mittainen Ligatne-joki on yksi Latvian nopeimmin virtaavista joista. Joen alkupää on 206 metriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Ligatnen kylässä joki virtaa enää 17 metriä merenpinnan yläpuolella. Ei siis mikään ihme, että Ligatnen kylä on valikoitunut sopivaksi paikaksi paperitehtaalle.

Pitkospuita ja portaita

Tasaisen puisto-osuuden jälkeen reittimme nousee kukkulan rinteelle. Maasto on helppokulkuista, ja viimeisen päälle rakennetut pitkospuut ja portaikot auttavat vaikeimpien paikkojen yli. Aivan esteetön ei valitsemamme reitti ollut, mutta jo kylän kaduilla riittää nähtävää.

Vähän matkaa rinnettä noustuamme aukeaa vakuuttava näkymä kylän ylle. Viereisellä kukkulalla näkyy vanhoja puutaloja ja oppaani kertovat, että Latviassa on tapana nimetä alueita kukkuloiksi, vaikka kyseessä ei edes olisi kukkula. Maa on kuulemma täynnä koulukukkuloita, sairaalakukkuloita ynnä muita kukkuloita, kukkulan korkeudesta riippumatta.

Perunakellareita ja näköalatasanne

Kukkulan rinteellä tulee vastaan lisää kellareita, ja uteliaisuus vie voiton. Laitamme puhelimistamme salamavalot päälle ja kumarrumme kellarien pimeyteen. Jo muutaman askeleen jälkeen havahdumme siihen, kuinka lämmin kellarissa on. Ulkolämpötila tähän aikaan vuodesta oli jo lähempänä nollaa, mutta kallion uumenissa lämpötila oli reilusti plussan puolella.

Kellarin keskellä kulkee käytävä, jonka molemmille puolille on louhittu perhekohtaisia, ovilla lukittuja kellareita. Lukkoja tai ovia ei enää ollut, mutta erään kellarin hyllyillä oli edelleen muutama lasipurnukka, joiden sisältö oli jotain todella epämääräistä. Oppaani rohkaisivat maistamaan, mutta kiitin ystävällisesti ja jätin väliin. Itse eivät tulleet edes metriä lähemmäksi pistävän hajun takia. 

Ikimuistoisen hajuelämyksen kokeneina hapuilimme takaisin kohti päivänvaloa ja raitista ilmaa. Siellä pitkospuut jatkuivat rinteen suuntaisesti, kunnes polku haarautui. Suuntasimme risteyksestä ylös näköalatasanteelle, sillä nousu vaikutti kohtalaisen vaivattomalta, ja halusin nähdä Ligatnen kylän lintuperspektiivistä.

Lähimpänä näköalatasannetta alapuolellamme häämötti vanhoja raunioita, ja suoraan alapuolellamme virtasi Ligatne-joki. Olimme juuri sopivan kaukana kaikista autoteistä, että edes liikenteen äänet eivät kantautuneet tänne.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Koska Ligatne-joen varrelle on rakennettu useita patoja, jotka estävät kalojen nousun jokea ylös, on näiden yhteyteen haluttu rakentaa erilliset rännit. Näitä pitkin kalojen on mahdollista nousta patojen ohi.

Eräs reitin hienoimmista paikoista oli, kun laskeuduimme näköalatasanteelta alas rinteen juurelle. Peilityynen joen rannalla nimittäin häämötti lisää kallioon kaivettujen kellareiden oviaukkoja. Todennäköisesti vedenpinta on ajansaatossa noussut katkaisten kulkuyhteyden, mutta silti ajatus soutamisesta kellarin ovelle tuntuu kiehtovalta. Ei ehkä käytännöllistä, mutta silti.

Sairaala ja hautausmaa

Sivuutimme nyt lähempää rauniot, jotka olimme nähneet näköalatasanteelta, ja jatkoimme matkaa vastapäätä häämöttäneelle kukkulalle. Puolivälissä rinnettä oli tien vasemmalla puolella vuonna 1897 valmistunut punatiilinen sairaala. Hieman erikoisen ja tavallaan surullisen paikasta teki kuitenkin se, että tien oikealle puolelle, sairaalaa vastapäätä, oli perustettu hautausmaa.

Idyllinen asuinalue

Mäen päällä saavuimme idylliselle asutusalueelle. Puiset rivitalot ovat edelleen asuttuja, ja oppaani kertoivat, että viimeisen viiden vuoden sisällä asuntojen hinnat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Alue muistutti hieman jopa Vanhaa Porvoota.

Myös oppaiden katseet kiersivät lumoutuneena rivitalojen pihoilla. Toinen oppaista huomasikin eräässä ovessa latviankielisen kyltin, ja hetkeä myöhemmin olimme asunnon sisällä esittäytymässä paikalliselle käsityöläiselle. Hän oli paikalla yksin, mutta kertoi vetävänsä työpajoja lapsille ja nuorille. Työpajoissa oli mahdollista askarrella kaikenlaista savikupeista kangasnukkeihin. Vain mielikuvitus oli rajana. Askartelumateriaaleina oli käytännössä vain kierrätysmateriaaleja, kuten sanomalehtiä, muovipusseja ja vanhoja vaatteita. Ihailtavaa, miten kauniita töitä on mahdollista tehdä materiaaleista, jotka yleensä päätyvät oitis käytön jälkeen kierrätykseen.

Paperitehdas

Iltapäivä oli jo hämärtymään päin ja suuntasimme takaisin kylän keskustaa ja autoamme kohti. Matkalla tänne ohitimme vielä kuuluisan, vuonna 1816 toimintansa aloittaneen paperitehtaan ohi. Baltian vanhimpiin ja merkittävimpiin paperinvalmistajiin lukeutuva tehdas lopetti toimintansa vasta vuonna 2014. Lähes kahdensadan vuoden ajan täällä valmistettiin paperia muun muassa kouluille, taiteilijoille, pakkauksiin ja erityistarpeisiin. Tehdas oli toiminnassa yötä päivää, mikä tarkoitti kolmivuorotyötä tehtaan työntekijöille.

Paperitehtaaseen on mahdollista päästä tutustumaan lähemmin ilmottautumalla ohjatulle kierrokselle. Hinnat ja kierrosten ajankohdat kannattaa tarkistaa etukäteen Ligatnen turisti-infosta.

Elämä paperitehdaskylässä

Olimme tuleet takaisin auton luo, mutta halusimme vielä kysyä turisti-infosta mahdollisuutta käydä tutustumassa rivitalon museokohteeksi restauroituun asuntoon. Saimme asunnon avaimen lainaan ja pääsimme kokemaan, millaista kotielämä 1800- ja 1900-luvujen Ligatnessa on ollut. 24-neliöinen huone oli kalustettu kyläläisten lahjoituksilla aikakauden mukaiseksi. Astuimme sisään, tai siis käytännössä suoraan keittiöön. Puuhella vei suurimman osan tilasta, ja työskentelytilaa on ollut enintään yhdelle. Olohuone taas jakautui väliverholla myös makuuhuoneeksi.

Olohuoneen nurkkaan oli asennettu opetuskäyttöä varten nykyaikainen televisio, josta lähti pyörimään lyhyt sen ajan elämästä kertova video. Saman katon alla on saattanut asua esimerkiksi viisihenkinen perhe, jolloin tunnelma on ollut varsin tiivis. Omaa vessaa ei ole ollut, vaan naapurustolla on ollut käytössä yhteinen ulkohuussi. Polttopuuta haettiin ulkovarastosta, ja puun käyttöä oli säännösteltävä, sillä puiden oli riitettävä aina tietyksi aikaa. Pyykinpesu on ollut harvinaista, sillä prosessi kesti aina useamman päivän liotuksesta pesuun ja huuhteluun. Kuuma kylpy- ja pesuvesi taas höyrysti koko asunnon, sillä erillistä pesuhuonetta ei ollut, vaan olohuoneeseen usein tuotiin iso amme, jossa kaikki sitten peseytyivät vuorollaan.

Ahtaista oloista ja niukasta elämästä huolimatta videolla esiintynyt kyläläinen kertoi ihmisten olleen onnellisia ja tyytyväisiä oloihinsa. Nykyajan yleellisyyksiin tottuneelle sen ajan elämä saattaa kuulostaa kurjalta, mutta kuten oppaideni kanssa juttelin, ei onnellisuus ole suoranaisesti varallisuudesta riippuvaista, jos lainkaan.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Muutaman tunnin kierros Ligatnen paperitehdaskylässä oli kaiken kaikkiaan ikimuistoinen kokemus. Alueen pitkä historia ja kaunis luonto yhdistyvät tavalla, johon en ole muualla törmännyt. Ei mikään ihme, että Ligatnen kylä on valittu Latvian parhaaksi turistikohteeksi vuonna 2011. Tänne on päästävä vielä uudestaan.

Lue lisää

Visit Ligatne

Gaujan kansallispuistossa Latviassa, Retkipaikka.fi

Vierailu ihmeellisessä Vienkoču-puistossa, Retkipaikka.fi

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.