Kainuu on Suomen hienoimpia seutuja. Luonto on Kainuussa suurta, on vaaroja ja järviä, metsiäkin, juuri sopivasti tilaa ajatusten vaeltaa. Luontomatkailijalle Kainuu tarjoaa monipuolisia kohteita, ja vielä löytyy paikkoja ja reittejä, joilla ei tarvitse ruuhkassa rämpiä. Silti maakunnan luonto tarjoaa elämyksiä, joita varten moni matkustaa satoja kilometrejä pohjoisemmaksi. Lisäksi kainuulaiset ovat varsin mukavia ja huumorintajuisia ihmisiä. […]
Aurinko, kohtuullisen lämmin syyssää, tyyntä, Hossa… Mikä puuttuu? No kanootti tietenkin. Läksimme isäni kanssa Iso-Valkeaiselle tutustumaan taianomaisen kirkkaisiin vesiin. Saimme inkkarikanootin, pelastusliivit ja melat Hossan luontokeskukselta ja suuntasimme peräkärryn kanssa järven pohjoisrantaa kohti. Parkkeerasimme auton veneenlaskupaikan tuntumaan, nostimme kanootin rantaan ja hyppäsimme kyytiin. Tunnelma oli erittäin kesäinen, mikä antoi oman rauhallisen lisänsä melonnalle. Suuntasimme rannalta […]
Pilven läpi hohtavan valkoisen auringon siluetti oli terävä. Taivaan liikkeistä eläen oli maisema välillä purppura, välillä sininen, välillä keltainen. Unarintiellä oli mutkia ja mäkiä, ja niiden laitamilla valtavasti poroja siellä täällä. Porojen turvista tuprusi höyryä, kun eläimet viettivät sunnuntaipäivää pakkasessa seisoskellen ja makoillen. Olimme menossa selvittämään eräänlaista mysteeriä. Hankittuani Lapin kartan pari vuotta sitten ja tutkiskeltuani […]
Eräänä syyskuun viikonloppuna matkailimme emännän nuoruusmaisemissa Kiimingissä ja Oulussa. Ajelimme Ylikiimingistä kohen Kiiminkiä, kun emäntä vinkkasi, että käyväänpä kurkkaamassa Koitelinkosket. Emännällä loksahti suu auki, kun saavuimme suurelle asfaltoidulle parkkipaikalle. Hänen viime käynnillä 80-luvulla paikalla oli vain pieni sorainen parkki. Koitelinkoskea on rakennettu 1950-luvulta lähtien virkistyspaikaksi. Nykyiset hyvin varustellut retkeilypalvelut rakennettiin vuosina 2008–2009 TE- ja Ympäristökeskuksen rahoituksella. Alueelta […]
Helleristninger. Niin pitkä ja hankala sana, että sain sen vain vaivoin luettua ennen kuin ajoimme kyltistä jo ohi. Sen ohessa oli hannunvaakuna. Mitä kummaa siellä mahtaisi olla? Paikka jäi vaivaamaan mieltäni, joten palasimme sinne seuraavana päivänä tutkimaan tilannetta tarkemmin. Kävi ilmi, että aivan tien vieressä, vuoren ja meren välissä tromssalaisen Kvaløyan saarella, oli vuosituhansia vanhoja […]
Tunnen hengitykseni kiihtyvän. Edessä oleva polku kiemurtelee puiden välissä ja tekee välillä jyrkkiä ja syviä mutkia. Käännän päätäni ihaillakseni maisemia, mutta silmät eivät ehdi katsoa järvelle kuin sekunnin ajan, ennen kuin vauhti ja epätasainen maasto pakottavat katseeni takaisin eteenpäin… Maastopyöräily on oiva tapa tutustua Hossan metsä- ja järvimaisemiin. Harjuja ja kukkuloita halkovia polkuja on lukemattomia. […]
Taskulampun valossa etsin lämpömittarin pientä sinistä viivaa. Poloinen on mennyt yön aikana ujosti kyykkyyn. Lämmitän itseni hereille kuumalla kahvilla, pukeudun pyöreäksi, raavin sitkeän jään tuulilasista ja toivon ehtiväni Nilsiän Pisanmäelle ennen aurinkoa. Vasta vuosien Tahkovuorella reissaamisen jälkeen tajuan, että lähistöltä löytyy kaunis Lastukoski ja aivan sen kupeesta upea Pisavuori. Miten olen voinut tämän ohittaa? Paikkahan […]
Auto kolisi epäilyttävän monipuolisesti pomppuillessamme eteenpäin ohuen jääpanssarin saanutta kapeaa Pyhäjärventietä. Hämärä sovitteli jo peittoaan maiseman ylle kellon ollessa puoli neljä. Olimme liian myöhään liikkeellä, ajattelin, mutta mitäpä tuosta. Ei kai sitä valoa aina tarvita, johan sitä on ihan nokko saatu kun Lapin kesä on juuri takana. Käänsin radiota kovemmalle ja olin niin kuin mitään […]
Muistan lapsuudestani rauniot, jotka näkyivät auton ikkunasta. Vaikka se oli vain ohimenevä vilahdus, niin paikka syöpyi pysyvästi muistoihin. Vaikka paikka tuli vastaan uudestaan ja uudestaan kirjallisissa lähteissä, niin jostain syistä reittini ei vaan ollut koskaan viedäkseen niiden luo. Kunnes sitten menneenä kesänä puoliksi sattumalta. Oli tyyni ilta ja mentiin kesäkuun alkupuolta. Kello oli iltakymmenen paremmalla […]
Taannoiselta ruskaretkeltä palatessani hain Kemistä matkaseurakseni Helenan, joka oli ollut sukuloimassa siskonsa tykönä. Hänen vihjeestään koukkasimme Iin Wanhaan Haminaan, josta en ennen ollut edes tietoinen. Iin Wanha Hamina on ollut jo 1300-luvulla satama ja markkina-alue. Haminasta tuli 1500-luvulla Kustaa Vaasan määräyksestä Kemin, Tornion ja Oulun rinnalle virallinen kauppapaikka. Haminassa asui vakinaisesti kymmeniä kauppiaita, mutta markkina-aikoihin […]