Artikkelit

Luonnon päivän retki Osmankivelle, Leppävirta

Luonnon päivänä pit ”Sukeltaa talveen”. No, läksin extempporee ilma sen kummosempia reittiharkintoja kohen Osmajärveä. Päätin olla sukeltamatta, vaan kävellä vetten päällä Leppävirran yhelle kuuluisimmalle tarinapaikalle – Osmankivelle. Sana osma, osmo, ozmut tarkoittaa pientä karhua tai ahmaa. Kyseessä on siis Ahmajärvi ja Ahmakivi. Tätä selitettä ei löyvykään kiveen liittyvistä tarinoista. Kattelin karttaa, että lyhin matka olis […]

Mannuistenvuori – Mynämäki

Varsinais-Suomessa Mynämäessä sijaitsee Mannuistenvuori, joka on varsinainen kuntien risteys. Sen huippu ja pohjoisosat kuuluvat Mynämäen kunnan Mietoisiin, länsi- ja eteläosat Maskuun. Itäosa kuulunee Lemulle. Reitti vuoren laelle kulkee vanhan muinaisrannan poikki. Ajoittain kivikasoissa astellessa tulee tunne, kun kävelisi vanhojen muinaishautojen päällä, sillä osa kivikasoista muistuttaa etäisesti toisaalla lähialueella näkemiäni hautaröykkiöitä. Puolimatkassa rinnettä vastaan tulee vanha […]

Pallivaha – Suomen ehkä tunnetuin lohkare on vanha rajakivi, Turku

Turun Pallin kaupunginalueella sijaitsee kenties Turun ja maamme tunnetuimpia rajakiviä Pallivaha. Kiven humoristiseltakin kuulostava nimi juontuu lounaissuomalaisesta murteesta ja tarkoittaa “pallo(raja)kiveä”. Rajakiven historia ulottuu vuoteen 1697, tuolloin kuninkaallinen maanmittari Magnus Bergman merkiksi karttaan Kärsämäen kylässä sijaitsevan siirtolohkareen rajakiveksi verotuksellista syistä. Rintamiestalon kokoinen jääkauden mukanaan kuljettama siirtolohkare on luokiteltu nykyään luonnonmuistomerkiksi ja siksi se onkin saanut […]

Kolmen valtakunnan rajalla – rajankäynnin muistomerkki Kilpisjärvellä

Kolmen valtakunnan rajapyykki on Ruotsin pohjoisin ja Manner-Suomen läntisin piste. Se päätettiin pystyttää vuonna 1886 ja saatiin pystyyn 1897, vaikka Ruotsi ei suostunut tähän. Se hyväksyi Norjan vastaisen rajan vasta 1901. Jäiden runtelema rajapyykki betonoitiin 1926. Sen tekivät norjalaiset, mutta kustannukset jaettiin kolmen valtakunnan kesken. Paikalla on hieman kulunut rakentajien muistolaatta, jossa mainitaanainakin yksi suomalainen, […]

Matelkiven hakkaukset – Orkomäki, Leppävirta

Tuossa talavella sain kopastua Leppävirran kirjaston muuton poistomyynnistä mukkaan Leppävirran kirjan (toim. Osmo Rinta-Tassi, kust. Leppävirran kunta, painettu Sisälähetysseuran Raamattutalon kirjapaino, Pieksämäki 1967). Siellä on oma lukunsa Paikannimitarinoista ja nimien kansanselityksistä. Luvusta bongasin pari mielenkiintoista Matelkiven kuvaa Orkomäestä. Kilautin Orkomäen alkuasukkaalle ja tiedustelin tieskö hän kiven. Nimi ol outo mutta tuossa lähellä pellolla on iso […]

Ropovaha, Turku

Harvoin on mikään luontokohde tuottanut itselleni niin paljoa luettuja kirjametrejä, harmaita hiuksia ja metsässä käveltyjä huteja, kuin aivan kotinurkillani piileskelevä wanha rajakivi Ropovaha. Turkuhan on tunnettu kaupunki monista rajakivistään, joista kuuluisin lienee Pallivaha. Pallivahan humoristiselta kalskahtava nimi juontuu suomalais-virolaisesta isoa irtokiveä tarkoittavasta sanasta vaha ja ruotsalaisesta alkuosasta pall: joka yksinkertaisesti on vain koroke, penger tai jakkara. […]