Joku lienee tilannut Etelä-Konneveden kansallispuistoon kesäkuun tähänastisista upeimmaksi päiväksi kymppikelit, sillä niin oli taivas ja vesi sinistä ja luonto vihreää, järven pinta peilityyni ja tuuli maltillinen. Korennot lentelivät matalalla veden päällä ja sammakonpoikaset lämmittelivät rantakallioilla juuri pinnan alla kirkasvetisten Vuori-Kalajan syleilyssä. Viidestoista päivä oli osuva valinta vastikään viime silaukset saaneiden Vuori-Kalajan kotalaavun ja niin sanotun […]