Kalajan kierroksen ja Vuori-Kalajan kotalaavun avajaiset Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Joku lienee tilannut Etelä-Konneveden kansallispuistoon kesäkuun tähänastisista upeimmaksi päiväksi kymppikelit, sillä niin oli taivas ja vesi sinistä ja luonto vihreää, järven pinta peilityyni ja tuuli maltillinen. Korennot lentelivät matalalla veden päällä ja sammakonpoikaset lämmittelivät rantakallioilla juuri pinnan alla kirkasvetisten Vuori-Kalajan syleilyssä.

Viidestoista päivä oli osuva valinta vastikään viime silaukset saaneiden Vuori-Kalajan kotalaavun ja niin sanotun Kalajan Kierroksen reitin avajaisiin. Suuntasin itse Rautalammille päin jo hyvissä ajoin ja jätin autoni parkkiin Törmälään, josta pääsee vaivattomasti kävellenkin Vuori-Kalajalle, vaikka 1,5 kilometrin päässä onkin myös iso parkki.

Maalaiselämän tuntua niittyleinikkien reunustamalla metsätiellä.

Maalaiselämän tuntua niittyleinikkien reunustamalla metsätiellä.

Muita kulkijoita ei vielä aamukymmenen jälkeen näkynytkään, vaikka parkkipaikalla jo muutama auto olikin. Joku retkeilijä oli jo aiemmin lähtenyt reitille, mutta ketään ei tullut perästä eikä vastaan vielä siinä vaiheessa. Minulla oli hyvin aikaa pysähdellä ja kuvailla sekä tarkastella, mitä uutta puistoon on kevään käyntini jälkeen saatu.

Ja onhan sinne saatu. Hienot opasviitat, maalimerkinnät reitille ja ehkä hikisimpänä urakkana mursketta polulle aina parkkipaikalta laavulle saakka. Ja mursketta on muuten laitettu sillä periaatteella, että laavulle pääsee nyt myös lastenvaunuilla ja jopa pyörätuolilla. Pyörätuolilla liikkuvat saavat kuulemma noutaa Törmälästä huoltotien portin avaimet, joilla esimerkiksi taksi pääsee aivan laavun lähelle.

Murskekestävöinti helpottaa ja mukavoittaa liikkumista sekä suojaa kenttäkerrosta kulumiselta.

Murskekestävöinti helpottaa ja mukavoittaa liikkumista sekä suojaa kenttäkerrosta kulumiselta.

Kovin ovat ihan perusjututkin parantuneet sitten viime käynnin, mutta näinhän sen pitää ollakin. Viime vuonna Etelä-Konneveden kansallispuiston kävijämäärä oli puistonjohtaja Tuula Peltosen mukaan noin 15 000, ja tälle vuodelle kasvua – jopa merkittävääkin – on odotettavissa.

Uutta ovat myös kaksikieliset opastaulut, joiden sisältö on mietitty huolella.

Uutta ovat myös kaksikieliset opastaulut, joiden sisältö on mietitty huolella.

Opasteet ovat oikein hyvin luettavissa, sillä niissä on sopivasti kontrastia valkoisen tekstipohjan ja tumman puun kesken. Niitä onkin helppo seurata ja ne näkyvät hyvin monenlaisessa valaistuksessa.

Kalajan parkkipaikalta Vuori-Kalajalle ei olekaan kuin noin kilometrin kävely, ja paikassa, jossa polku yhdistyy huoltotiehen, on niin ikään asianmukainen opaste.

Kalajan parkkipaikalta Vuori-Kalajalle ei olekaan kuin noin kilometrin kävely, ja paikassa, jossa polku yhdistyy huoltotiehen, on niin ikään asianmukainen opaste.

Pittoreskin Vuori-Kalajan rantaan johdattivat erittäin tukevat ja asiallisesti valmistetut pitkospuut, ja vaikka osa vanhoista pitkoksista olikin vielä siinä ja siinä vaihtamatta uusiin, suurimmalta osaltaan kokonaisuus vaikutti erittäin hyvältä.

Luonnossa liikkuminenhan on elämys monelle aistille, ja sen lisäksi, että tyyni lammenpinta peilasi taivaan sielua, nenään kantautui selkeä tervan tuoksu. Vielä siinä vaiheessa en osannut sanoa, mistä se tuli, mutta asia selvisi pian, kun saavuin laavulle.

Laavun kattohan se oli tervattu! Jopa näytti kauniilta – ja tuoksui huumaavalta!

Laavun kattohan se oli tervattu! Jopa näytti kauniilta – ja tuoksui huumaavalta!

Laavullakaan ei tungosta vielä ollut, mutta pian sinne saapui muun muassa Metsähallituksen erikoissuunnittelija Maija Mikkola kantaen raskasta laatikkoa, jossa oli osa avajaisiin varatuista eväistä. Maijan kanssa ehdimme vaihtaa muutaman sanan ennen kuin muutakin järjestelyväkeä alkoi saapua.

Tohinaa piisasi, ja kahvien sekä makkaranpaiston valmistelussa oli mukana porukkaa riittävästi. Tulet saatiin nopeasti niin uuteen, vanhan laavun sijoille rakennettuun tulipaikkaan kuin kotalaavuunkin. Uusi tulipaikka oli kestävän betonirenkaan sisään rakennettu.

Tässä kelpaa paistaa makkaraa ja keittää kahvia, sekä istuskella muutenkin.

Tässä kelpaa paistaa makkaraa ja keittää kahvia, sekä istuskella muutenkin.

Kellon lähestyessä puolta päivää kaikki alkoi olla valmista; kahvi kiehui, makkarat paistuivat ja muutama retkeilijäkin oli jo tullut aamupatikointinsa jälkeen paikalle. Esimerkiksi muiden muassa jututtamani lievestuoreelainen pariskunta sanoi saapuneensa laavulle sattumalta tietämättä avajaisista.

Ensimmäisiä vieraita tuli jo puoli kahdentoista aikoihin.

Ensimmäisiä vieraita tuli jo puoli kahdentoista aikoihin.

Piakkoin pitkospuita pitkin alkoi valua enemmänkin vieraita, ja näytti siltä, että tulossa oli niin sanotusti tupa täyteen. Omissa joukoissaan paikalle marssivat myös loput Metsähallituksen väestä puistonjohtaja etunenässä, Konneveden ja Rautalammin kuntien ykkösjehut Juha Jokitalo ja Risto Niemelä, muuta kunnan- ja matkailuväkeä sekä tietysti tavan kuntalaisia.

Mukava nähdä iloisella mielellä liikkeellä olevia ihmisiä.

Mukava nähdä iloisella mielellä liikkeellä olevia ihmisiä.

Sisällä kotalaavussa touhusi makkaranpaistossa Metsähallituksen suunnittelija Arto Pummila, paistaen paikallisen Juonolan tilan herkullisia makkaroita, ja mausteetkin olivat kuulemma alueelta kotoisin. Makkarahan on aina se ykkösvetonaula monessa yleisötapahtumassa.

Aurinko paistoi, ja Arto myös.

Aurinko paistoi, ja Arto myös.

Mutta oli tarjolla myös tikkupullaa, jonka taikinan koostumus oli tarjoilupuolen omalta osaltaan hoitaneen Törmälän isännän Matti Variksen mielestä juuri sopivanlainen. Lapsethan tykkäävät kovasti paistaa nuotiolla tikkupullaa, joten se oli hyvä idea ottaa tarjoiluun mukaan.

Käsi ylös, kuka tykkää tikkupullasta!

Käsi ylös, kuka tykkää tikkupullasta!

H-hetki koittaa

Metsähallituksen puistonjohtaja Tuula Peltonen avasi avajaiset toivottamalla kaikki tervetulleiksi ja muun muassa kertomalla kuluneen kevään töistä kansallispuistossa ja kehui ripeätä työtahtia paikkojen valmiiksi saattamisessa.

Peltonen esitteli myös kylttiä, joka kertoo, että Vuori-Kalajan rakentamista on tuettu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta, ja että kyltti tulee selkeälle paikalle laavun yhteyteen.

Peltonen esitteli myös kylttiä, joka kertoo, että Vuori-Kalajan rakentamista on tuettu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta, ja että kyltti tulee selkeälle paikalle laavun yhteyteen.

Puheenvuoron saivat myös Rautalammin kunnanjohtaja Risto Niemelä ja Konneveden kunnanjohtaja Juha Jokitalo, Metsähallituksen erikoissuunnittelijat Raimo Itkonen, suojelubiologi Panu Kuokkanen sekä erikoissuunnittelija Rami Tuominiemi.

Sen jälkeen sana oli vapaa, ja vapaassa sanassa muisteltiin muun muassa aikaa 1970-luvulla, jolloin Kalajanvuoren ympäristöön vasta alettiin miettiä ja toteuttaa aluksi hyvin vaatimattomia polkuja. Niistä ajoista on tultu reippaasti eteenpäin.

"Kävijämäärät kasvakoon!" toivotettiin kunnanjohtaja Niemelän puistonjohtaja Peltoselle ojentamassa lahjassa.

”Kävijämäärät kasvakoon!” toivotettiin kunnanjohtaja Niemelän puistonjohtaja Peltoselle ojentamassa lahjassa.

Puheiden lomassa makkarat ja tikkupulla tekivät mainiosti kauppansa, kun väkeä tuli vähän kerrassaan aina vain lisää. Kahvinkeiton parissa urakoi rautalampelainen Pekka Hintikka, joka vielä aiemmin oli antanut meikäläiselle tarkistuskupin, että onko kahvi hyvää.

Olihan se kahvi hyvää! Heitinkin, eikös erämiehet ole sanoneet, että "jos pannussa puukko seisoo, niin poroja on tarpeeksi".

Olihan se kahvi hyvää! Heitinkin, eikös erämiehet ole sanoneet, että ”jos pannussa puukko seisoo, niin poroja on tarpeeksi”.

Ihmiset nauttivat olostaan ja aurinkoisesta säästä silminnähden, ja oli mukava seurailla, kuinka niin nuoret kuin vanhat olivat tulleet juhlistamaan laavun ja reitin avajaisia. Jututin naapurikunnasta Hankasalmelta tulleita retkeläisiä, joille kansallispuiston maisemat olivat jo ennestään tuttuja.

Matti Tuovinen, Virpi Kaalikoski sekä pikkumiehet Vilppu ja Emil

Matti Tuovinen, Virpi Kaalikoski sekä pikkumiehet Vilppu ja Emil

Kalajan Kierros

Puheenvuorot venähtivät hieman yli suunnitellun 13.30, jolloin oli tarkoitus käynnistää opastettu kierros Kalajanvuorelle, eli Kalajan Kierros. Matkaan lähtikin hyvänkokoinen joukko ihmisiä, ja osa jäi vain nautiskelemaan laavulle säästä ja tarjoiluista – tai sitten itse mukaan ottamistaan eväistä. Molemmat vaihtoehdot hyviä.

Avajaiset houkuttelivat myös muita bloggaajia ja heidän ystäviään.

Avajaiset houkuttelivat myös muita bloggaajia ja heidän ystäviään.

Vastarannan siikana päätin tehdä taktisen vedon ja lähteä kiertämään Kalajan Kierrosta vastapäivään, mikä on täysin ok, ja myös polveni pitävät siitä kiertosuunnasta enemmän. Samalla saatoin kuvata muita kulkijoita välillä edestäkin päin, eikä aina selästä. Uudet pitkospuut lähtivät johdattelemaan minua kohti Kalajanvuorta, mutta se onkin sitten taas toinen juttu.

Pitkoksilla kävely ei maistu puulta.

Pitkoksilla kävely ei maistu puulta.

Kalajan Kierroksesta on muuten ihan tuore juttu Retkipaikassa, ja se kannattaa myös käydä lukaisemassa, jos on jäänyt vielä rästiin. Karaistuneemmille kiertäjille puistosta löytyy lisäksi niin sanottu Kolmen Vuoren Vaellus, joka ei jätä kylmäksi maisemiltaan eikä vaativuudeltaan. Sen kiertämistä varten tarvitaan vielä tätä kirjoitettaessa opasteidenkin kehotuksen mukaan hyvä kartta ja kompassi.

Kartta. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 6939325, E 484687.

 

 

2 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.