Metsässä saan yhteyden luontoon ja elämään. Tunnistan ja löydän itseni, vaikken kaikkia metsässä kasvavia vielä nimeltä tunne. Mereen unohdan huoleni ja heikkouteni. Sielu ja sydän kaipaavat luonnon helmaan, mutta tiedot ja taidot ovat vielä enempi kaupunkilaisen.

Haluaisin osata kertoa siitä, kuinka olemme kaikki eliöt täällä yhdessä. Vuorovaikutusten omituisessa vyyhdissä kenellä tahansa voi olla jokin omituinen, hetkittäin kenties tärkeäkin tehtävänsä.

Jokaisella on varaa empatiaan ja kohtuuteen. Kaikki voivat ponnistaa omista lähtökohdistaan, haastaa itsensä ja kannustaa muita. Vähintäänkin välttäisimme turhan kärsimyksen aiheuttamista. Jos ystävällisyys ei aina luonnistu, niin olisi edes oikeudenmukaisuuteen taipuva, tämän lyhyen matkan ajan. Voimalla tummapaahtoisen kahvin!