Kanavuoren, eli Vaajakosken pauhujen juuresta nousevan jyrkänteen ja kukkulan tuntee jokainen Jyväskylän asukki. Kanavuori on sen sortin kukkula, että jokaisella paikallisella pikku viikarilla on siitä versio, kuinka siellä aikoinaan leikkineet penskat ovat joutuneet vuoren nielemiksi. Harvemmat tietävät siitä, mikä peto liikkuu vuoren juurella ja vielä harvemmat miltä vuoren jyrkänteen laidalla tuntuu ja miltä siellä näyttää. […]
Käväsin virkistysreissulla Konneveden maisemissa. Olen aina ihaillut ysitietä Suonenjoelta Jyväskylään ajaessa Rautalammin kivikkoisia vuoria. Nyt tuli tilaisuus tutustua niihin lähempää. Sain kutsun saunomaan Konneveden rannalle. Tapani mukaan tulostin alueen kartan – aina pitää olla kartalla minne nyt meneekin – ja ehdotin isännälle että käytäskö tutkimassa kartalla jököttävät parit vuoret. Valitsimme kohteeksi Keulatniemellä sijaitsevan Keulatmäen, jossa […]
Vietän rattoisaa syyspäivää tallustelemalla Runoilijan polkua Multialla, nyt jo hyvin lähellä keskisuomalaisesta luonnosta suurta innoitusta saaneen runoilija Einari Vuorelan kotitaloa. Pieni puuviitta houkuttaa kääntymään Runoilijan polulta sivuun: Luola 1 km. Käyn kuitenkin ensin kääntymässä runoilijan pihapiirissä ja pysähdyn vasta sieltä palattuani kyltin ääreen. Kyllä vai ei? No, aina sitä sen verran voi poiketa, etenkin näin […]
Marraskuisen lähiretkeni tavoitteena oli päästä käymään Loukkuvuorella ja löytää sieltä niin sanottu lippaluola. Loukkuvuoria on Suomessa useita, ja niitä on esitelty Retkipaikalla joitakin aiemmin. Tämä kyseinen kohde on Äänekoskella Keski-Suomessa. Reissulla mukana oli opiskelukaverini ja muutenkin miellyttävä mies Janne Mäkelä. Otimme suunnan kohti Äänekosken Suolahtea. Loukkuvuoren lähelle pääsee ajamalla Sumiaistentieltä Syvälahdentielle joko Iso-Jurvo-järven kohdalta tai […]
Läksinpä töitten jälkeen kohti etelää. Suuntana oli Rosinmäki Joroisissa. Jätin auton mäen pohjoispuolelle hiekkakuopalle ja läksin tarpomaan hirvien jyrsimää ryteikköä kohti mäen huippua – sellaset 300 metriä. Ensin löysin matalan kolon. Aukosta lähti kallion alle rakonen, joka oli täyttynyt maa-aineksella. Toinen syvempi reikä löytyi 4 metrin päästä. Reiällä oli kokoa 1.5-2 m ja syvyyttä kainaloon. […]
’Mikä ihmeen Julunkivi ja missä se on’ minulta välillä kysytään. No, minäpä kerron. Ajelet Lohikoskelle päin ja poikkeat sopivasta kohdin itään. Viimeiset parikymmentä ajokilometriä metsän keskellä on jo seikkailua, koska ympäröivä maasto on vaihtelevaa ja vettä vilahtaa siellä täällä. Autolle löytyy lopulta hyvä parkki metsäajotien levikkeeltä, Julunkivenlammen itäpuolelta. Jos tulet talvella, niin viimeisellä parin kilometrin […]
Konnevedeltä löytyy myös tämä erikoinen paikka, jolla ei kartoissa ole nimeä, vaan ainoastaan merkintä kivestä. Itse satuin eksymään paikalle täysin sattumalta joitakin vuosia sitten sienireissulla. Paremman nimen puutteessa aloin kutsua sitä Peikon Pesäksi, koska se ainakin jälkikasvun mielestä on tosi jännittävä nimi, eikä se omastakaan mielestä hassumpi ole. Nyt lokakuussa kävin siellä uudestaan. Oikeasti kyse […]
Nyt syksyn taittuessa talveksi on hyvä palata vielä hetkeksi toukokuun lempeän valon maalaamiin tunnelmiin. Toukokuussa vierailimme Jussin kanssa Ahvenanmaan keväässä. Monesta upeasta paikasta olemmekin jo tarinat kertoneet, mutta yksi saariston maineikkaimmista luonnonnähtävyyksistä on vielä juttuaan vailla. Korjataan tuo epäkohta nyt ja käydään katsomassa millainen paikka on Djupviksgrottan. Djupviksgrottan löytyy Getavuoren kupeesta luontopolun varrelta. Itse polun […]
Kuvittele olevasi kiertävä kulkukauppias itärajan takaa 1800-luvulla. Sinulla on mukanasi kaikenlaista tavaraa; etenkin laukkuja, mutta myös kankaita, nappeja, kuppeja ja niin edelleen. Kuvittele sitten lähes tiettömät, laajat metsämaat ja metsien suojaamat kivikot ja kalliot. Mietit kiivaasti, mihin saisit osan kauppatavaroistasi talteen ja turvaan, ettet joutuisi kaikkea mukanasi kuskaamaan etkä mahdollisesti ryöväreille luovuttamaan. Satutkin yhtäkkiä paikkaan, […]
Varhaisin muistikuvani Perkkoonmäestä juontaa kauas menneisyyteen. Isäni puhui useasti Kustavintien varressa sijaitsevasta simpukkamaaesiintymästä, jota oli aikanaan käynyt ihastelemassa. Tuolloin oma geologian kiinnostukseni lähinnä rajoittui siihen, miten pitkälle sain Vehmaan punaisen graniitiinpalan heittämällä pomppimaan pitkin vedenpintaa. Aika kuitenkin vieri ja jotain kotoa opittua alkoi tarttua vähitellen matkaani. Huomasin, kuinka salakavalasti kivien tuijottamisesta alkoi muodostumaan myös itselleni […]