Kapea tie oli vetänyt valkoisen jääpeiton ylleen ja uinui sen alla talviunta muusta maailmasta välittämättä. Niin kauas kuin korva kantoi, ei mistään kuulunut mitään. Tien ympärillä kohosivat lumipenkat ja koskematon hanki, josta kynttiläkuuset kurkottelivat kohti aamupäivän purppuraiseksi värjäytynyttä taivaankantta. Mutta yhdessä kohdassa ei ollut hanki koskematon – se kertoi, että siitä oli joku kulkenut muutamaa […]
Suomen Ladun ideoima tapahtuma Nuku yö ulkona järjestettiin 17. syyskuuta 2016, ja siihenhän täytyi ehdottomasti osallistua. Samalla tulisi kuitattua retkiyöhaasteesta syksykin pois. Muutamaa viikkoa ennen tapahtumaa mietimme parin kaveruksen kanssa mihin suuntaisimme. Kysyimme myös Facebookin riippumattoryhmässä kiinnostuneita mukaan retkeilemään ja samalla kertomaan mahdollisia vaihtoehtoja paikasta. Muutama ilmoittautuikin mukaan, ja eräs ehdotetuista paikoista oli valinnan kohteeksi […]
Sanoisinko, että nyt tuli tehtyä semmoinen retki, että niin kaukana en ole koskaan ennen käynyt. Nimittäin noin 1 500 valovuoden päässä ns. Orionin kaasusumussa. No, jos rehellisiä ollaan, en tietenkään mennyt sinne fyysisesti, vaan Ritchey-Chrétien RC16 -teleskoopin välityksellä. Tosin verrattuna siihen, että olisin katsellut kaasusumun kuvaa jostakin tiedelehdestä, nyt pääsin näkemään sen omin silmin ”livenä” […]
Kirpeä pakkasyö on sellainen, että se vetää puoleensa yhtä voimakkaasti kun työntää luotaan. Tekisi mieli jäädä sisälle värjöttelemään lämpimän viltin alle, mutta kuitenkin yhtälailla kaivaa vaatekaapista villakerrastot ja lähteä kurkistamaan kylmään katsomaan pakkasen pysäyttämää luontoa. Tällä kertaa leveysasteet olivat sen verran puolellani, että mahdollisuudet revontulien näkemiseen olivat hyvät, joten toiveikkuus johdatti ulos. Revontulia ei tänä yönä […]
Tammikuun kolmannella viikolla pakkanen kiristyi pitkän lauhan jakson jälkeen ja talvi pääsi vihdoin alkamaan kunnolla. Maan varjo näkyi siniharmaana vyöhykkeena auringonnousun vastaisella taivaanrannalla useana kylmänä ja kirkkaana aamuna. Maan varjon yläpuolinen punertava alue on nimeltään vastarusko. Näiden värillisten alueiden raja ei ole terävä, koska ilmakehänkään raja ei ole terävä. Vyöhykkeet ovat kuitenkin selvästi erotettavissa toisistaan. […]
Helmikuu pisti viimeisinä päivinään parastaan. Pitkän pilvisen jakson viimein väistyttyä kiipesi aurinko jo niin korkealle, että se sai hanget palamaan pakkasen yöllä kiristyessä. Olivatpahan sekä aamu että yö poikkeuksellisen kauniit usvan ja valon leikkiessä. Pitihän tuota kauneutta lähiretkeillä kotipihassa heti silmien avautumisesta siihen asti, kun kiristyvä yöpakkanen passitti takaisin sisätiloihin.
Olkoonkin luonto täynnä toinen toistaan vaikuttavampia paikkoja, niin niitäkin suurempi elämys on yksi ainoa oikea hetki. Eilenkin paikka, joka päivällä olisi likimain ruma, hakkuuaukean reuna, sai pimeydestä viitan ja kuusta kruunun. Lopputulos oli kokonaisvaltaisen hieno hetki. Katsella saunan jälkeen koivujen tummia hahmoja, kiitäviä pilviä, kuun valossa kimeltäviä jääkiteitä ja kuunnella sitä, kun ei ole yhtään […]