Artikkelit

Revontulten salaisuus, osa 3: Missä ja milloin? Taivaisen näytelmän ennustamisen haasteet

Revontulet ovat haluttu luonnon valonäytelmä, jonka perässä matkataan tuhansia kilometrejä. Minne niitä kannattaa matkustaa katsomaan ja milloin voimme luottaa siihen, että tulossa on revontuliyö? Nykyään tiedämme, että revontuli-ilmiö saa alkunsa Auringosta kulkeutuneista hiukkasista. Nämä aurinkotuuleksi kutsutut varautuneet hiukkaset kulkeutuvat avaruuden läpi ja kohtaavat Maata ympäröivän magnetosfäärin. Koska aurinkotuulen hiukkaset ovat sähköisesti varautuneita, ne ajautuvat magnetosfääriä […]

Nykarlebyn suojeltu hiekkaranta, Storsand

Tehdessäni juttua Fäbodan hiekkarannoista Pietarsaaressa, joku vinkkasi minulle Nykarlebyn Storsandin olevan kaunis paikka. Muutenkin länsirannikon hiekkarannat elävöittävät muinaisen merenpohjan lakeuksia. Jos särkät kiinnostavat enemmänkin, voi 8-tietä ajellessa tehdä varsinaisen hiekkarantamaratonin. Järjestyksessä etelästä pohjoiseen: Porin Yyteri, Vaasan Hietasaari, Nykarlebyn Storsand, Pietarsaaren Fäboda, Kokkolan Vattajanniemi, Kalajoen Hiekkasärkät, Hailuodon Marjaniemi sekä Oulun Nallikari ovat kaikki näkemisen arvoisia paikkoja ja jokaisessa […]

Huikeat halot Savon taivaalla

Klo 9 aikaan piti kiivetä katolle seuraamaan ja kuvaamaan huikeeta halonäytelmää Savon taivaalla. Auringon ympärillä oli useita valokaaria ja haloja. Suurin niistä ei mahtunut kuvaan ees fisulinssillä. Klo 10:30 oli ympyrä pienentynyt auringon noustessa niin, että se mahtui juuri ja juuri kennolle. Sitten se menikin jo pilveen… Halonäytelmä julkaistu alunperin Leppävirtaa-blogissa.

Halonäytelmä

Aamulla Ylä-Savossa satoi räntää vaakatasossa. Huomasin netistä, että Etelä- ja Länsi-Suomen taivaalla oli meneillään huikea halonäytelmä. Ryhdyin odottamaan. Sade taukosi viimein ja taivas alkoi seljetä kahden maissa iltapäivällä. Vilkaisin ikkunasta ja huomasin pilvien lomasta pilkottavan vaalean horisonttirenkaan. Kameran kainaloon ja pihalle. Näytelmä oli hätkähdyttävä. Halot olivat häikäisevän kirkkaita, aivan kuin aurinko olisi paistanut monessa paikassa […]

Pakkassumua

Helmikuu pisti viimeisinä päivinään parastaan. Pitkän pilvisen jakson viimein väistyttyä kiipesi aurinko jo niin korkealle, että se sai hanget palamaan pakkasen yöllä kiristyessä. Olivatpahan sekä aamu että yö poikkeuksellisen kauniit usvan ja valon leikkiessä. Pitihän tuota kauneutta lähiretkeillä kotipihassa heti silmien avautumisesta siihen asti, kun kiristyvä yöpakkanen passitti takaisin sisätiloihin.