Kaarniaispolku sijaitsee Nuuksion eteläisimmässä reunassa, Veikkolan taajaman läheisyydessä. Se on suunniteltu Metsähallituksen ja Veikkolan koulun yhteistyönä. Muutaman kilometrin polulla on monenlaista maisemaa ja elinympäristöä – se on oivallinen iltakävelyreitti tai rastipisteisiin tutustuttaessa vaikkapa koko perheen luontoretkikohde!
Hannusmetsä on pieni symppis metsäalue Länsiväylän ja Hannusjärven välissä. Metsiköllä on kokoa vajaat 50 hehtaaria ja alueelle mahtuu kaksi melko teräväpiirteistä kalliota sekä useita erilaisia metsätyyppejä ja jopa pieniä suoalueitakin! Jännittävä keidas lähellä pääkaupungin sykettä. Lähdetäänpä tutustumaan!
Koppelonkierros on ilman muuta Repoveden rengasreittien parhaimmistoa. Ketunlenkin tavoin täälläkin ollaan vesistön läheisyydessä suuren osan aikaa – reitillä on kauniita siltoja ja hienoja taukopaikkoja. Reitillä voi tutustua myös Repoveden metsien uittohistoriaan. Lähes luonnontilaisia metsiä riittää, niissä voi bongata reitin nimikkoeläimen, metsonaaraan eli koppelon.
Tätä oli Luontopolkumieheltä toivottu. Retkeilyviikonloppu Repovedellä, matkaan lähdimme neljän kaveruksen porukalla. Repovesi on hyvin tunnettu Etelä-Suomessa ja siitä on tainnut tulla pääkaupunkiseutulaisten suosikkikohde heti Nuuksion ja Sipoonkorven jälkeen. Oli tosiaan aika tutustua sen parhaisiin kävelyreitteihin.
Uutela on yksi Helsingin parhaista ulkoilupuistoista. Meri ympäröi sitä kolmelta suunnalta ja sen luontoon kuuluukin esimerkiksi merenrantaniittyjä ja laguunilahtia. Uutelan luontopolkuun tutustuessa saa monenlaisia elämyksiä, yhtäällä tuntee olevansa Suomi-filmin maisemissa – toisaalla voi kulkea lähes luonnontilaisessa metsässä tai bongata rantakalliolta valtavia rahtilaivoja tai kauniita merilintuja.
Pääkslahden luontopolku tarjoaa kävijälle paljon: havumetsää, kalliota ja järvimaisemaa. Reitin varrella on myös hiidenkirnu ja kertakaikkiaan upeat kaksi taukopaikkaa – hauskannimiset Puumanni ja Rysätarha. Puumannin nimi juontuu Bomanin perheen torpasta, jonka jännittävää ja hieman traagistakin historiaa voi lukea reitin opaslehtisestä.
Hepokönkään suojelualue vesiputouksineen on Kainuussa, Puolangalla. Hepoköngäs on yksi Suomen korkeimmista luonnonvaraisista vesiputouksista ja se on oiva käyntikohde, jonne vie myös esteetön polku. Hepokönkään lähistöllä kulkee muutama eri polku, Luontopolkumies tutustui putoukselle menevään reittiin.
Ukko-Luoston huipulle voi kulkea joko portaita tai vaellusluontopolkua pitkin. 575 rappusta vievät huipulle ja komealle näköalapaikalle – ja vaellusluontopolun varrella on miellyttävä taukopaikka, Tikkalaavu.
Luulampi on todennäköisesti ollut jo kivikautinen asuinpaikka. Maasto on sopivan kumpuilevaa peuranpyyntiin – ja niin myös mukavaan patikkaretkeen. Halutessaan Luulammen rengasreitin yhteyteen voi vielä liittää nousun Kiilopään huipulle, melkein 550 metrin korkeuteen. Vaativa, mutta palkitseva reitti!
Urho Kekkosen kansallispuisto on Suomen toiseksi suurin kansallispuisto. Käveltävää ja vaellettavia reittejä riittäisi kuukausiksi. Tankavaarassakin on kolme eri mittaista luontopolkua, joista Kuukkelilenkki on se pisin – nousten aina Pikku-Tankavaaran huipulle asti. Nousun päältä on vaikuttavat maisemat Sompion luonnonpuistoon ja Nattastuntureille.