Lueskelin illalla ”Puiden kansa” kirjaa, jossa kerrottiin karsikkopuista – vainajien muistoksi karsituista ja lovetuista puista. Loveen tai pilkkaan voitiin kirjoittaa vainajan nimikirjaimet ja syntymä/kuolinaika. Muistelin Leppävirran vastarannalla ihmetelleeni muutama vuos sitten erästä vanhaa mäntyä, joka oli lovettu ja kaiverrettu. Etsin kuvaa – muistelen sen kuvanneeni, mutten löytänyt… Piti lähtee uuvelleen katsastamaan se. Löysin männyn hetken etsiskelyn jälkeen […]