Yhteiskäyttöautolla saaristoon: Kuusiston piispanlinnan raunio houkuttaa tutkimaan sokkeloitaan ja lennättämään mielikuvitusta!
Kaupallisessa yhteistyössä Aimo Share
Kuusiston piispanlinnan raunio sijaitsee Turun naapurikunnassa Kaarinassa, Kuusiston saarella. Kuusisto on järjestyksessään ensimmäinen saari, kun lähdetään kulkemaan Saariston Rengastietä. Kuusiston piispanlinna oli 1400-luvulla hulppeudessaan aikaansa edellä ja oikea katolinen palatsi. Sen kohtaloksi päätyi kuningas Kustaa Vaasan määräys purkaa linna uskonpuhdistuksen jälkeen vuonna 1528, vain hetkeä myöhemmin, kun Ruotsi oli vallannut paikan tanskalaisilta.
Reitti 700 m/suunta, invapysäköinti raunioiden vieressä
P-alue kartalla
Wc (kesäkautena)
Kesäkahvila, piknik-pöytiä
Paikallinen julkinen liikenne eli Föli kulkee Kuusistoon arkipäivisin koululaisvuoroilla, eli aamupäivällä ja iltapäivällä. Me pääsimme kuitenkin kokeilemaan näppärää Aimo Sharen yhteiskäyttöautoa, joten aikatauluihin tuijottelun sijasta taitoimme matkan Turun Kupittaalta Kaarinan Kuusistoon vartissa, ja pelkällä sähköllä!
Turussa on useampikin mahdollinen lähtöpaikka yhteiskäyttöautolle, Kupittaan lisäksi ainakin Louhi ja Skanssi. Kupittaa on siitä kätevä, että paikalle voi saapua kauempaakin junalla ja jatkaa siitä sitten sähköauton voimin minne mieli tekee ja omat aikataulut sallivat.
Yhteiskäyttöauto odotti meitä sievästi latauksessa. Auton käyttöönotto tapahtuu puhelimen tai mobiililaitteen kautta aimosharing.fi-sivustolta. Aluksi kovasti yritin suorittaa toimintoa läppärillä, kunnes hoksasin tarttua puhelimeen. Noh, tällainen vähemmänkin tekniikkaan suuntautunut seikkailija sai auton hienosti käyttöön ja tuntui vinkeältä, kun ovet avautuvat ja sulkeutuvat puhelimen kautta – ilman avainta! Oli helpotus tietää, etten voi edes vahingossa hukata avaimia.
Ennen matkaan lähtöä tarkistimme ohjeiden mukaisesti, ettei autossa ollut edellisten käyttäjien jäljiltä mitään vinksallaan. Näin ei saa kontolleen edellisen käyttäjän mahdollisia kolttosia. Autossa oli myös ohje sähköauton käyttöön aina siitä lähtien, kuinka latauskaapeli irrotetaan ja käsijarru saadaan pois päältä. Tämä oli meille ensikertalaisille varsin hyödyllistä.
Sitten ei muuta kuin matkaan! Kaarinan kautta pienen matkaa Rengastietä, ja kohta olimmekin jo kauniilla rauhaisalla maaseudulla.
Kuusistoon saapuminen on helppoa, sillä reitti on yksinkertainen. Olisin ehkä kuitenkin kaivannut hieman lisää tienvarsiopasteita luomaan uskoa, että idyllisen ja kapean maalaistien päässä todella on etsimämme kohde.
Pysäköintialue löytyi tien vasemmalta puolelta, näin syksyllä pitkänä huojuvan niityn vierestä. Tilaa alueella oli meille runsaasti, ja heti pysäköintialueen viereen pystytetty opastaulu kertoi alueen reitistä. Linnanraunioille pääsee kävellen joko Kappelinmäen luontopolkua pitkin, tai sitten Linnanrauniontietä kävellen. Kappelinmäen luontopolusta retkikaverini Jonna kirjoitti erillisen esittelynsä!
Auto parkkiin, pikkureppu selkään ja humpsis vain, kun hujautimme metsäpolkua pitkin rantaniityn reunaan, jonka takana siinsi lehtipuiden suojaama niemennokka. Ensi kesänä (2024) tälle niitylle pääsevät kuulemamme mukaan lampaat kesätöihin. Tällä kertaa saimme kuitenkin kulkea aution ja seesteisen vainion halki kohti raunioita.
Kuusiston piispanlinnan rauniot ovat mahtavan kompakti ja vierailijaystävällinen kohde monenlaisille kävijöille. Alueella ei ole mitään ylimääräistä, vaan siellä voi aivan rauhassa keskittyä tutkimaan tätä ihmeellistä kulttuurihistoriallista kohdetta. Jotenkin tuntuu, että näillä raunioilla ei ole lainkaan samaa statusta kuin muilla aikansa kohteilla, kuten Turun linnalla tai Raaseporin linnalla. Onko vain hapertunut seinämateriaali syynä tähän?
Itse olin vallan innoissani saadessani aivan vapaasti tutkia linnan pohjapiirustusta 3D-maailmassa ja ihmetellä sen holvikaaria, kulkuväyliä ja ei-minnekään-johtavia portaita.
Huomautettakoon tässä kohtaa, että kohde on kulttuurihistoriallisesti arvokas, joten sen turmeleminen, muureilla kiipeily ja kaikenlainen riekkuminen on tietysti kielletty. Mutta kaikenlainen historian nuuhkiminen on silti erittäin sallittua!
Rauniot ovat tosiaan rauniot. Kattoa ei ole, mutta seiniä on siellä täällä enemmän ja vähemmän korkeina kohtina. Huoneiden kivijalat ovat edelleen enimmäkseen olemassa, ja opastauluista saa hyvin vinkkiä siitä, mitkä linnan toiminnot ovat missäkin huoneessa olleet. Ja siis voitteko uskoa, että piispanlinna on ollut aikansa ehdoton asuntomessukohde, koska täällä on mahdollisesti ollut Suomen ensimmäinen sisävessa! Vesivessasta ei tietenkään edelleenkään ole kyse, vaan arvon piispalle on vain tehty oma hyyskä linnan sisätiloihin, koska eihän arvovaltainen henkilö nyt voi asioilleen juosta pihan perälle. Tietenkään.
Linnanraunioissa kuljetaan siis taivasalla ja maalattialla. Vihreä ruohomatto raunioiden keskellä houkuttelee pitämään piknikkiä, ja itseäni mietityttää myös ajatus mahdollisesta valokuvausretkestä joskus kirkkaana yönä. Alueelle on vapaa ja maksuton pääsy, joten tänne voisi hyvin tulla ihastelemaan Linnunrataa. Tiedä sitten mitenkä paljon luoteen suunnalla olevat Kaarinan ja Turun kaupungit häiritsevät näkymää valosaasteellaan.
Raunoihin on rakennettu muutamia tutkimista helpottavia rakenteita, kuten pari katselulavaa ja portaat alas rantaan raunion pohjoispäädystä. Ilahduttavana ja täysin käsittämättömänä palvelurakenteena on alueen reunalla sijaitseva vesivessa! Ehkäpä tämä piispan aloittama ylellisten vessojen trendi jatkuu näillä main edelleen? Olipa syy mikä tahansa, vieraileva retkeilijä kiittää – myös käsienpesumahdollisuudesta! – ja muistaa pitää paikoista siistiä huolta. Metsähallitus kertoo luontoon.fi-sivuilla, että wc suljetaan talvikaudeksi.
Raunioiden ulkopuolella on viihtyisä maisema ja seesteinen tunnelma. Raunoita kiertää kapeahko sorapolku, joten entistä linnaa voi ihailla kaikista ilmansuunnista. Raunioiden pohjoispuolella on laituri, joten kohteeseen voi hyvin saapua myös meriteitse. Ainakin pienemmällä paatilla tai meloen.
Linnan länsipuolella on useampi piknik-pöytä, joten eväitään pääsee mutustelemaan lehtipuiden varjoon raunioiden välittömään läheisyyteen.
Alueella olevassa keltaisessa pikku puutalossa toimii Kuusiston piispanlinnan vierailukeskus ja kahvila, jotka ovat auki kesäisin (tai tilauksesta). Kun kesäkahvila ei ole auki, on varminta pakata mukaan omat eväät ja antaa oman mielikuvituksen kuljettaa ympäri ämpäri entisen linnan rauniohuoneita.
Kuusiston piispanlinnan rauniot ovat kiinnostava, vaivaton ja vähän erilainen retkeilykohde hyvin lähellä Turkua. Alueella ei ole tulentekopaikkaa, eikä siellä ole lupaa yöpyä, edes laiturissa, joten kohdetta voi hyvin suositella helpoksi ilta- tai aamupäivän retkikohteeksi.
Rauniolta takaisin pysäköintialueelle voi palata jälleen Kappelinmäen luontoreittiä pitkin, samalla piipahtaen Kappelinmäen päällä – sieltä on hieno näköala. Hyväjalkaisille suosittelen tätä vaihtoehtoa lämpimästi! Jos taas olet liikkeellä vaikkapa lastenrattaiden kanssa, on Linnanrauniontien 700 metrin matka parempi vaihtoehto. Ajoradalla tulee aina kävellä varoen, etenkin kun juuri tämä kyseinen tie suurine jalopuineen saa huokailemaan ihastuksesta, ja katse hakeutuu herkästi ihan minne sattuu.
Retken jälkeen oli taas näppärää avata auton ovet tutusti puhelimen kanssa verkkosivun kautta, ja sähköistetty matka suuntasi takaisin kohti Turkua. Pysähdyimme vielä pikaisesti kävelemään Kuusiston pikkuisen ja suloisen kirkkomaan ympäri, kun se osui reitinvarrelle niin sopivasti.
Meille oli kätevää saapua yhteiskäyttöautolla, sillä täyssähköauton lataus kesti ihan loistavasti tällaisen ajomatkan, ja itse asiassa kantamaa jäi reissun jälkeenkin vielä muutaman sata kilometriä. Sähköauto-ummikkona en siis joutunut hätäilemään latausasioiden kanssa lainkaan.
Tämä oli ensimmäinen kokeiluni yhteiskäyttöautosta ja kaikenkaikkiaan jäi hyvin positiivinen fiilis! Yhteiskäyttöautossa on kaikki autoilun hyvä ominaisuudet, kuten aikatauluttomuus, oman porukan kanssa liikkuminen ja tavaroitakin saa tarvittaessa mukaan reilusti. Aimo Sharen autot ovat vielä kaikki täysin sähköisiä, joten siitä plussaa. Palauttaessamme auton saimme vielä raportoida puhelimeen hymy- tai mutrunaaman kera sen, miten siistiin kuntoon auto jäi.
Ensi kerralla uskaltaudun ehkä lähtemään jo pidemmälle ja kokeilemaan latauspalveluita sun muita. Retkeilyssä miellän itseni jo hyvinkin kokeneeksi, mutta sähköautoilla seikkailussa olen aivan keltanokka. Tai ehkä tämän retken jälkeen vähän vähemmän keltainen?
Lue lisää
Kuusiston linnan historia Luontoon.fi:ssä
Miksi syyskesä on paras aika nauttia Kolista? Ja miten se sujuu ilman omaa autoa?
Kuulostipa tuo yhteisauto kätevältä. Meillä sinällään ei tarvetta sille ole, kun on oma auto. Olen kuitenkin aivan varma, että tulevaisuudessa lisääntyvät entisestään. Kuusiston Piispanlinnan rauniot ovat tosiaan rauniot, vähän tulee vastaava kohde Kajaanista mieleen. Kiinnostavia kohteita silti kumpainenkin, vielä kun olisi opastus saatavilla.