Ohikiitäviä hetkiä pinnan alla: 10 vedenalaismuistoa Suomen vesistä Kökarista Utsjoelle
Koska näinä aikoina on erityisen mukava muistella menneitä retkiä ja haaveilla tulevasta, palasin vedenalaisten kuvamuistojeni pariin ja ajattelin jakaa kymmenen muistoa myös teille. Kesinä 2015–2016 opettelin viettämään pidempiä aikoja vedessä, ja seuraavina kesinä olen alkanut enemmän ja enemmän myös kuvata veden alla. Kalustoni on todella kevyt: uimapuku, lasit, snorkkeli sekä kamera. Kameravaihtoehtoja minulla on kaksi: aluksi kuvasin pelkästään Olympus Tough TG5-kameralla, mutta viime kesän puolivälissä hankin vedenalaiskuvauksen mahdollistavan pussin, jotta sain myös suosikkikamerani – Fujifilm XT100:n – vietyä pinnan alle.
Alla muistelen kuvin ja sanoin kymmenen erilaista kohdetta, joissa viimeisen vuoden aikana olen saanut liikkua ja valokuvata vedenalaista maailmaa.
Ounasjoki
Ounasjoki on minulle rakkain pohjoisen virta ja siellä tulee vietettyä paljon aikaa jäidenlähdöstä uuteen jäätymiseen. Nämä kuvat ovat viime kesältä, muuan erityisen lämpimältä päivältä. Osuin löytämään joesta pienen törmän hienoa hiekkaa, jonka vehreät kasvit näyttivät upeilta auringon paistaessa. Kyseisessä kohdassa virta oli lempeä, eikä paljoakaan tarvinnut potkiskella pysyäkseen paikoillaan. Vietin paikassa hyvän tovin kelluen ja nauttien vedestä sekä upeasta maisemasta – pinnan yläpuolinen maailma unohtui. Kaverina minulla oli pikkuruisia kaloja, uskoakseni ne olivat mutuja.
Ruoppajärvi, Kittilä
Ruoppajärvi oli viime kesän löytö ja samalla yksi hienoimmista, mutta myös haastavin vesi, johon tuli pulahdettua. Veteen mennessäni upposin vyötäröä myöten järven pohjassa olevaan kasvihöttöön, mikä tuntui todella ällöttävältä. Järven maisema oli kuitenkin upea, ja aika kului siellä kuin siivillä, vaikka vesi oli todella raikasta. Paras hetki oli hauen kohtaaminen – kala ei pelännyt minua, vaan tuijotimme toisiamme hyvän tovin. Korvani ohi uinut fisu tosin pelästytti minut aluksi aika kovin, mutta sen jälkeen nautin kohtaamisesta todella paljon.
Hietajärvi, Enontekiö
Hietajärvestä tuli kestosuosikki heti ensimmäisellä käyntikerralla. Turkoosi järvi tunturimetsien keskellä valkoisine hiekkarantoineen on paikka, jossa ensi kesänä aion käydä hyvällä ajalla monta kertaa. Kävin täällä viime kesänä ensimmäisen kerran jo kesäkuun alussa ja vesi oli kylmää. Hienot näköalat veivät kuitenkin mennessään, ja vedessä tuli vietettyä hyvä tovi aikaa. Toivottavasti ensi kesänä kohtaisin täällä myös kaloja!
Saivojärvi on helposti saavutettava, kirkas ja kaunis pieni järvi tien vieressä. Järven läheltä kääntyy Pakasaivolle johtava tie. Saivojärvellä en ole törmännyt kaloihin, mutta ensi kesänä aion yrittää kyllä uudelleen. Sulaojaan en ole pulahtanut koskaan, vaan nämä kuvat on otettu laiturilta niin, että laskin vain käden ja kameran veteen. Olen joskus laiturilta käsin nähnyt täällä suuria kaloja, mutta tällä kertaa (syyskuussa 2020) he eivät harmi kyllä osuneet kuviin. Sulaojan kirkkaus on hämmästyttävää, mittasuhteita ei kuvista oikein erota, mutta vastaranta oli kauempana kuin miltä se kuvissa näyttää. Silti siellä olevat kivet ja kaatuneet puut näkyvät kirkkaasti. Syväjärvelle on tullut palattua jo niin monta kertaa, etten edes muista. Laiturilta on mukava laskeutua kirkkaaseen veteen, ja vaikka pohja on ehkä tympeän kivinen ja tomuinen eikä siten maisemaltaan kovin kaunis, täällä saa lähes aina ahvenia seurakseen, ja siksi paikka on ehdottomasti yksi suosikkini. Kerran sain uida ahvenparven keskellä ja kaloja oli kymmeniä, ellei satoja. Edellisen kotini takapihalla virtasi pieni, Vaalajärveen laskeva Ahvenjoki. Hellekesänä 2018 vietin joessa aikaa joka päivä moneen otteeseen ja pitkiä aikoja. Matalahko joki virtasi kovasti, joten minun oli pidettävä kiinni pohjasta ja kivistä saadakseni rauhassa katsella joen elämää. Ja elämää siellä toden totta riitti, ahvenet tulivat minua ihmettelemään joka kerta. Ne jopa parveilivat kehoni suojissa, hakien ilmeisesti jonkinlaista suojaa virralta kylkieni vierestä. Nämä ihanat veikkoset jättivät lähtemättömän jäljen sydämeen! Leviltä löytyvä Immelkaltio on niin pieni, ettei siihen mahtuisi – eikä tekisi mielikään – mennä uimaan. Minun on kuitenkin tehnyt mieli käydä kuvaamassa lähdettä, viimeisen kerran lumien jo tultua. Lähteen pinnan alla vallitsevan rauhan voi aistia kuvista, eikä viereisen autotien ja Levin hälinästä ole tietoakaan. Kultalähde Salon Kiikalassa on uskomattoman kirkasvetinen ja kaunis paikka. Kultalähteessä ei saa uida, joten nämäkin kuvat on otettu rannalta käsin. Kuvat on otettu talvella, mutta toivon, että ensi kesänä pääsen palaamaan paikalle aurinkoisena päivänä! Olen nähnyt Kultalähteessä muljuavan myös isoja kaloja ja olisi mahtava saada joskus selville, että millaisia eväkkäitä siellä asuu. Vai onkohan kyseessä sittenkin joku pyhän lähteen haltia?Saivojärvi, Kolari
Sulaoja, Utsjoki
Syväjärvi, Kittilä
Ahvenjoki, Sodankylä
Immelkaltio, Kittilä
Kultalähde, Salo
Heramaanjärvi ja ihan Tampereen Kaukajärvi on paikoin varsin kirkas ?.
Kiitos vinkeistä Katriina! Laitan nimet muistiin 🙂 Terkuin, Jonna
Todella taianomaisia kuvia. Blogisi on ollut oikea löytö.
Kiitos paljon Niina, ihana kuulla että kuvista ja blogista on ollut iloa 🙂
-Jonna