Ohikiitäviä hetkiä pinnan alla: 10 vedenalaismuistoa Suomen vesistä Kökarista Utsjoelle

Koska näinä aikoina on erityisen mukava muistella menneitä retkiä ja haaveilla tulevasta, palasin vedenalaisten kuvamuistojeni pariin ja ajattelin jakaa kymmenen muistoa myös teille. Kesinä 20152016 opettelin viettämään pidempiä aikoja vedessä, ja seuraavina kesinä olen alkanut enemmän ja enemmän myös kuvata veden alla. Kalustoni on todella kevyt: uimapuku, lasit, snorkkeli sekä kamera. Kameravaihtoehtoja minulla on kaksi: aluksi kuvasin pelkästään Olympus Tough TG5-kameralla, mutta viime kesän puolivälissä hankin vedenalaiskuvauksen mahdollistavan pussin, jotta sain myös suosikkikamerani – Fujifilm XT100:n – vietyä pinnan alle.

Alla muistelen kuvin ja sanoin kymmenen erilaista kohdetta, joissa viimeisen vuoden aikana olen saanut liikkua ja valokuvata vedenalaista maailmaa.

Ounasjoki

Ounasjoki on minulle rakkain pohjoisen virta ja siellä tulee vietettyä paljon aikaa jäidenlähdöstä uuteen jäätymiseen. Nämä kuvat ovat viime kesältä, muuan erityisen lämpimältä päivältä. Osuin löytämään joesta pienen törmän hienoa hiekkaa, jonka vehreät kasvit näyttivät upeilta auringon paistaessa. Kyseisessä kohdassa virta oli lempeä, eikä paljoakaan tarvinnut potkiskella pysyäkseen paikoillaan. Vietin paikassa hyvän tovin kelluen ja nauttien vedestä sekä upeasta maisemasta – pinnan yläpuolinen maailma unohtui. Kaverina minulla oli pikkuruisia kaloja, uskoakseni ne olivat mutuja.

Ruoppajärvi, Kittilä

Ruoppajärvi oli viime kesän löytö ja samalla yksi hienoimmista, mutta myös haastavin vesi, johon tuli pulahdettua. Veteen mennessäni upposin vyötäröä myöten järven pohjassa olevaan kasvihöttöön, mikä tuntui todella ällöttävältä. Järven maisema oli kuitenkin upea, ja aika kului siellä kuin siivillä, vaikka vesi oli todella raikasta. Paras hetki oli hauen kohtaaminen – kala ei pelännyt minua, vaan tuijotimme toisiamme hyvän tovin. Korvani ohi uinut fisu tosin pelästytti minut aluksi aika kovin, mutta sen jälkeen nautin kohtaamisesta todella paljon.

Hietajärvi, Enontekiö

Hietajärvestä tuli kestosuosikki heti ensimmäisellä käyntikerralla. Turkoosi järvi tunturimetsien keskellä valkoisine hiekkarantoineen on paikka, jossa ensi kesänä aion käydä hyvällä ajalla monta kertaa. Kävin täällä viime kesänä ensimmäisen kerran jo kesäkuun alussa ja vesi oli kylmää. Hienot näköalat veivät kuitenkin mennessään, ja vedessä tuli vietettyä hyvä tovi aikaa. Toivottavasti ensi kesänä kohtaisin täällä myös kaloja!

Saivojärvi, Kolari

Saivojärvi on helposti saavutettava, kirkas ja kaunis pieni järvi tien vieressä. Järven läheltä kääntyy Pakasaivolle johtava tie. Saivojärvellä en ole törmännyt kaloihin, mutta ensi kesänä aion yrittää kyllä uudelleen.

Sulaoja, Utsjoki

Sulaojaan en ole pulahtanut koskaan, vaan nämä kuvat on otettu laiturilta niin, että laskin vain käden ja kameran veteen. Olen joskus laiturilta käsin nähnyt täällä suuria kaloja, mutta tällä kertaa (syyskuussa 2020) he eivät harmi kyllä osuneet kuviin. Sulaojan kirkkaus on hämmästyttävää, mittasuhteita ei kuvista oikein erota, mutta vastaranta oli kauempana kuin miltä se kuvissa näyttää. Silti siellä olevat kivet ja kaatuneet puut näkyvät kirkkaasti.

Syväjärvi, Kittilä

Syväjärvelle on tullut palattua jo niin monta kertaa, etten edes muista. Laiturilta on mukava laskeutua kirkkaaseen veteen, ja vaikka pohja on ehkä tympeän kivinen ja tomuinen eikä siten maisemaltaan kovin kaunis, täällä saa lähes aina ahvenia seurakseen, ja siksi paikka on ehdottomasti yksi suosikkini. Kerran sain uida ahvenparven keskellä ja kaloja oli kymmeniä, ellei satoja.

Ahvenjoki, Sodankylä

Edellisen kotini takapihalla virtasi pieni, Vaalajärveen laskeva Ahvenjoki. Hellekesänä 2018 vietin joessa aikaa joka päivä moneen otteeseen ja pitkiä aikoja. Matalahko joki virtasi kovasti, joten minun oli pidettävä kiinni pohjasta ja kivistä saadakseni rauhassa katsella joen elämää. Ja elämää siellä toden totta riitti, ahvenet tulivat minua ihmettelemään joka kerta. Ne jopa parveilivat kehoni suojissa, hakien ilmeisesti jonkinlaista suojaa virralta kylkieni vierestä. Nämä ihanat veikkoset jättivät lähtemättömän jäljen sydämeen!

Immelkaltio, Kittilä

Leviltä löytyvä Immelkaltio on niin pieni, ettei siihen mahtuisi – eikä tekisi mielikään – mennä uimaan. Minun on kuitenkin tehnyt mieli käydä kuvaamassa lähdettä, viimeisen kerran lumien jo tultua. Lähteen pinnan alla vallitsevan rauhan voi aistia kuvista, eikä viereisen autotien ja Levin hälinästä ole tietoakaan.

Kultalähde, Salo

Kultalähde Salon Kiikalassa on uskomattoman kirkasvetinen ja kaunis paikka. Kultalähteessä ei saa uida, joten nämäkin kuvat on otettu rannalta käsin. Kuvat on otettu talvella, mutta toivon, että ensi kesänä pääsen palaamaan paikalle aurinkoisena päivänä! Olen nähnyt Kultalähteessä muljuavan myös isoja kaloja ja olisi mahtava saada joskus selville, että millaisia eväkkäitä siellä asuu. Vai onkohan kyseessä sittenkin joku pyhän lähteen haltia?

Itämeri, Kökar

Elokuussa pääsin snorklaamaan kallioiden välissä olevaan pieneen laguuniin Kökarissa Ahvenanmaalla. Olisin voinut viettää siellä vaikka koko päivän. Erilaiset levät, ravut, meduusat ja kalat olivat kaikkialla, minne katsoin. Tämän haluan ehdottomasti kokea uudelleen vielä monta kertaa. Rantakäärmeen olin nähnyt pienen matkan päässä hetkeä aiemmin, mutta hän ei osunut kanssani laguuniin ja ehkä ihan hyvä – vaikka arvostan ja kunnioitan kaikkia käärmeitä suuresti, olisi laguuni ollut ehkä turhan pieni meille kahdelle.

Toivottavasti nautitte näistä kuvamuistoista ja saitte kokea hieman sitä huoletonta rauhaa, joka veden alle painuessa valtaa ainakin minun mieleni. Niin voimakasta läsnäoloa ja elon tunnetta en itse onnistu kokemaan missään muualla, kuin minkä kotimaamme kauniit ja turvalliset luonnonvedet minulle tarjoavat – vaikka sitten ovatkin melko raikkaita toisinaan. Itse asiassa veden raikkaus on yksi niistä syistä, miksi muun maailman menot kaikkine huolineen on vedessä niin helppo unohtaa aivan täysin.

Ensi kesänä toivon pääseväni snorklaamaan myös Kiteen kuuluisalle Valkiajärvelle, ja mielessäni on lista jo muutamista muistakin itselleni uusista kohteista, joiden kirkasvetisyydestä olen saanut vihiä. Jos tiedät kauniita ja kirkkaita järviä jotka haluat vinkata minulle ja muille lukijoille, voit mieliisti kommentoida alle!

4 replies
  1. Katriina Mäkinen
    Katriina Mäkinen says:

    Heramaanjärvi ja ihan Tampereen Kaukajärvi on paikoin varsin kirkas 😊.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.