Kökarin vaaleanpunaisessa valossa

Kökarin saari on sivussa, Kihdinselän toisella laidalla. Menneinä aikoina saari sijaitsi vilkkaan valtatien varrella.

Kirkon katto kurkotteli kukkulan takaa, kutsui kävijöitä kaukaa käymään. Kirkon yhteydessä sijainnut luostari tarjosi vierailijoille laupeuttaan. Harmaat veljet huomasivat huolet, parantelivat ajan ihmiset. Pyhiinvaeltajat poikkesivat saarelle karkottelemaan katumuksiaan, kokeilivat kirkastaa kohtaloitaan.

Pyhän annan kirkko_kökar

Kökarin Pyhän Annan kirkko sumun suojassa.

Marraskuisena aamupäivänä vilkkaista vuosista tuntuu olevan aikaa. Jäämme kahden rannalle, se on oma onnemme.

Vaaleanpunaiset kivenmurajat rouskuvat jalkojen alla, mutkittelevat majapaikkaanmme. Sandvikin satama on tyhjä ihmisistä, vieraista veneistä, omat on nostettu notkumaan rantapenkereelle. Nurmella on runsaasti tilaa teltalle, majatalo tarjoaa muuta mukavuutta.

Talon vanhalla rouvalla on ajan uurtamat kasvot, huulillaan huoleton hymy. Kädenpuristus kertoo lujasta luonnosta, auringon paahtamista kesäpäivistä, syksyisten tuulien terävyydestä. Kuulumiset vaihdetaan ruotsiksi, vieraalla kielellä, vierastamatta.

Kala_kökar

Matkalla Pyhän Annan kirkolle taivas heittelee sumuista sadetta niskaan. Keskiaikainen kirkko on kolmesti rakennettu, vain kivijalka on säilynyt sattumuksilta. Paanukaton punamullat ovat valahtaneet vaaleanpunana kirkon seinille. Seinustojen kauniit kulmat korjailevat sään säikähdyksiä. Illalla satavuotiaat ovet sulkevat sisäänsä joulunodottajat, ensimmäisen adventin viettäjät. Myöhemmin nukkumaan asettuu kaksi makuupusseihin säilöttyä sielua.

Seuraavana päivänä vaaleanpunainen valo kiertää saarta. Puiden silmut ovat imaisseet värit kenties graniitin rusosta. Kalenin luontopolulla valkea maali näyttää suuntaa saaristolaisen suurpiirteisesti. Kanervat ja katajat kutittavat kenkien varsia, juuret matelevat poluilla kuin pienet käärmeenpoikaset. Liukkaat kalliot herättelevät varmistelemaan, jalat hakevat jarruttelevaa jäkälää, kädet koloja kallioista.

Punaiset kalliot_kökar

Kalenin luontopolun viimeisellä rannalla.

Meren kiillottamilla kallioilla keikkuu kateissa ollut kirkkaus. Tyrskyt yrittävät tavoitella rannalla olijoita, kasvoille pirskoutuneet pisarat tuntuvat pistoksina poskilla.

tyrskyt_kökar

Reitin varrella harmaat lepät reunustavat kallioiden laitoja ja rotkojen reunoja. Niiden oksat on somistettu vihreällä sametilla ja karvaisilla kareilla.

puu_kökar

Puiden rungot taipuneet tuulen tahtoon.

Aikoina joihin mieli ei yllä, polkua seurailivat muinaiset matkaajat. Hylkeenpyytäjät osasivat jo silloin valita kauneimman suojan saarelta, siitä mistä kalliot kohoavat korkeuksiin. Majojen pyöreät kivimuodostelmat ovat painuneet maahan tuhansiksi vuosiksi, haudanneet muistot mennessään.

Maja_kökar

Yöllä horisontti värjää meren sivut sinertäviksi. Täällä taivaan timanteilla on tilaa loistaa. Talviympyrän kirkkaimmat tähdet odottelevat vielä oikeaa kuukautta kukkoilla, asettua yllemme.

Sandvik_kökar

Yöllä meri kerää voimiaan kertoakseen kaikki murheensa, aamun paluumatkalla se näyttää pahan mielensä. Lautta tömähtää aaltojen pohjaan, lyöden vedet ilmoille, jättäen suolaiset kyyneleet ikkunoihin. Juttusille sattunut Sandvikin isäntä varmistelee pilke silmissään, viihdyimmekö saariston syksyisissä tuulissa. Viihdyimmehän me, viimeiseen asti.

Kökar, Ahvenanmaan saaristo, Kartta

Lauttareitti: Kökariin pääsee Galtbyn satamasta Korppoosta sekä Långnäsin satamasta Ahvenanmaan Lumparlandista, lauttamatkan kesto molemmista lähtöpisteistä reilut 2 tuntia. Aikataulut

Nähtävää Kökarissa:

Kalenin luontopolku, 7 km
Pyhän Annan kirkko
Majatalo Antons Gesthem
Vierasvenesatama/telttapaikat, Sandvikin satama

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.