Kylmäluomalta Taivalkosken kirkonkylälle hiihtäen

Kylmäluoman retkeilyalue Taivalkosken kaakkoiskulmassa on minulle tuttu paikka. Olen retkeillyt siellä muutaman kerran kesällä ja syksyllä. Sen polut monine tuli- ja taukopaikkoineen soveltuvat koko perheelle eri pituisiin päiväretkiin. Alueen harjut, järvet ja suot sopivat patikoinnin lisäksi myös kalastukseen ja metsästykseen.

Tällä kertaa päätin kuitenkin tehdä vähän erilaisen retken ja kokeilla hiihtää Kylmäluomalta Taivalkosken kirkonkylälle. Teimme vaelluksen joulukuun alussa kesäretkeilyreittiä ja kelkkailu-uraa seuraillen. Matkaa kertyi noin 35 kilometriä. Nukuimme yhden yön teltassa välillä.

Lähtö Kylmäluomalta

Saavuimme Kylmäluoman leirintäalueelle sunnuntaina aamupäivällä. Siellä oli hiljaista. Purimme tavarat autosta, kiinnitimme koirat, valjaat ja ahkiot ja läksimme hiihtämään.

Alkumatkalla lumessa ei ollut mitään jälkiä. Avasimme latua kevyessä 20 senttimetrin puuterissa helposti. Reitti mutkitteli aluksi kauniissa mäntymetsässä ja laskeutui sitten aukealle suolle.

Kattaisensuolla

Kahden ja puolen tunnin hiihdon jälkeen tulimme Kylmäluomajärvelle. Etsimme sen rannalta kodan lounastaukoa varten. Iloiseksi yllätykseksemme siellä oli tulet valmiina. Ne oli tehnyt mies, joka kertoi pitävänsä verkkoja järvessä. Häneltä kuulimme, että jää on kantavaa.

Oli mukava syödä ja levätä kodassa. Koiratkin pääsivät lämmittelemään.

Taukopaikka Kylmäluomajärven rannalla

Päivä hämärtyi nopeasti, kun jatkoimme matkaa kolmelta. Läksimme suunnistamaan jään yli järven toisessa päässä olevalle laavulle. Sinne oli matkaa neljä kilometriä.

Jäällä hiihtäminen oli hauskaa. Kylmäluoman harju oikealla puolellamme näytti turvalliselta siniseltä seinältä, ennen kuin katosi pimeään.

Tulimme järven päähän jo ennen neljää. Tuntui liian aikaiselta jäädä siihen yöksi, joten päätimme jatkaa matkaa.

Joulukuinen Kylmäluomajärvi

Kelkkareitti oli auki. Jäljistä päätellen sitä oli kuljettu myös koiravaljakolla. Reitti kumpuili ylös ja alas mäkisessä metsässä. Alamäkien laskeminen oli vaikeaa, kun otsalampun valossa ei lumisateessa nähnyt kunnolla eteensä.  Selvisimme kuitenkin tasaiselle maalle ja pian ohitimmekin Harjujärven kämpän.

Hiihtoa pimeässä

Lumisateen ja tuulen yltyessä läksimme taivaltamaan viimeiset kaksi kilometriä Harjujärven kodalle. Koiravaljakkoreitti lähti kämpän pihasta jäälle. Ajattelimme oikaista sitä pitkin. Järven päässä reitti kuitenkin kääntyi väärään suuntaan, ja jouduimme etsimään viimeiset sadat metrit tietä kodalle varovasti.

Järveen laski puroja, joiden suussa jää oli heikkoa. Yhdessä kohti jouduimme kantamaan tavarat metsän kautta puron yli.

Teltan pystytys lumimyräkässä

Pääsimme kodalle puoli seitsemältä. Olimme väsyneitä, koska olimme hiihtäneet 22 kilometriä, joista pienen osan umpihangessa ja suuren osan pimeässä. Teimme ensin tulet ja ruokimme koirat.  Sitten pystytimme teltan ja teimme itsellemme ruokaa. Puoli yhdeksältä kömmimme kylläisinä telttaan nukkumaan.

Tuuli ulvoi ja paukutti teltan kangasta, mutta makuupussissa oli lämmintä. Nukuin silti levottomasti. Kahdelta nousin ja käytin koirat ulkona. Ne halusivat kiireesti takaisin kotaan nukkumaan.

Harjajärvi aamulla

Aamuun mennessä tuuli tyyntyi ja lumisade lakkasi. Oli kirkasta ja tyyntä, kun keitimme aamupuuroa ja purimme leiriä. Vaikka oli aika kylmä, tuntui mukavalta päästä taas hiihtämään. Alkumatka oli umpilunta, mutta pian pääsimme metsätielle, jossa oli ajanut yksi auto. Renkaan jäljessä oli paljon nopeampi hiihtää.

?

Matkaan taas

Salmisenkankaalla nautimme auringosta ja maisemista. Sama tunnelma jatkui koko päivän. Hienoimmat maastot näimme, kun kiipesimme lumisen harjun yli Susijärven kohdalla. Edellämme männikössä ei ollut kulkenut muita kuin kettu. Sen jäljet johdattivat meidät Pitkälammelle, jonka jäällä pidimme lounastauon ahkion päällä istuen. Mustikkakeitto ja voileivät maistuivat ihanilta. Oli hyvä mieli.

Kohti Susijärveä

Karttaa tutkiessa huomasimme, että Pitkälammen tienhaara voisi olla sopiva noutopaikka. Soitimme kuskin sinne ja hiihdimme viimeisen kilometrin iloisina matkan onnistumisesta. Toiselle päivälle hiihtomatkaa tuli noin 15 kilometriä.

Sama, Päätalo-polkua mukaileva reitti olisi mukava kulkea myös kesällä maastopyörillä tai jalan. Hiekkaharjujen ja järvien muodostama kuiva kangasmaasto on suurimmaksi osaksi todella helppokulkuista. Matkan varrella on muutama suo, jotka pystyy hyvin kiertämään kesäretkeilyreittiä pitkin.

?

Helmipöllö katseli kulkuamme

Meille joulukuinen vaellus Kylmäluomalta tarjosi uuden näkökulman kotikuntamme maisemiin. Aina ei tarvitse lähteä kauas päästäkseen irti arjesta. Vaeltaminen vaihtelevissa säissä ja yöpyminen teltassa antaa aina elämyksen.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.