Saariston rengastie kolmessa päivässä – kalastajakyliä ja maatilan lumoa

Mikä voisi olla kesäisempää kuin polkea pitkin kuumaa asvalttia pienten kalastajakylien läpi ja nauttia matkaa leppeästi rytmittävistä viilentävistä merituulista lossien kyydissä? Onkohan se oikeasti noin idyllistä? Aikalailla, ehkä erästä etappia lukuunottamatta.

Reitin pituus 120 km
Aika 3 pv
Retken lähtöpiste kartalla
Keskivaikea reitti, maantieajoon tottumattomalle reitti saattaa tuntua raskaalta

Olimme puolisoni kanssa kaksi vuotta sitten autolla Nauvossa ja päätimme jo silloin palata rengastielle vielä uudestaan, tällä kertaa polkupyörillä ja hitusen pidemmän kaavan kautta. Tuona kesänä yövyimme vierasvenesataman hotelli Strandbossa ja kävimme edesmenneen colliemme kanssa Seilin saaressa paimentamassa lehmiä. Nyt oli aika tutustua alueen saaristoon laajemmaltikin.

Saariston rengastie on Suomen mittakaavassa legendaarinen matkailutie, jonka voi kulkea polkupyörällä tai moottoriajoneuvolla. Sen kokonaispituus on 160–250 km vähän reittivalinnoista riippuen, ja ns. virallinen alkupiste reitille on Turun tuomiokirkko. Reitti on kuitenkin siitä erinomaisen kätevä, että sitä voi helposti muokata oman näköisekseen. Me päädyimme osin aikataulupaineista johtuen lyhentämään reittiä suurinpiirtein kaksi kolmannesta mittaiseksi.

Long story short, reittimme oli Nauvo–Korppoo–Houtskari–Iniö–Kustavi–Taivassalo–Askainen–Merimasku–Rymättylä–Seili–Nauvo. Kokonaisuudessaan matkaa kertyi noin 190 kilometriä, joista varsinaista pyörällä ajoa noin 120 kilometriä. Olimme reitillä heinäkuun loppupuolella, tiistaista torstaihin.

Pikiteitä saaristolaisidylliin

Pakkasimme polkupyörät pakettiautoon puolenpäivän aikoihin ja lähdimme ajamaan Espoosta kohti Turkua. Autoa omistamattomana sitä jotenkin virittäytyy saman tien lomatunnelmaan, kun painaa kaasua jollakin kaupungista poispäin vievistä väylistä. Ajaessamme Turun moottoritietä näin isohkon koiraeläimen jolkottelevan tien laidassa kohti Turkua. Pikainen googlaus osoitti muidenkin havainneen eksyneen kaverin. Poliisin spekulaation mukaan kyseessä oli susi, toisaalta Paimiosta ilmoitettiin samana päivänä karanneeksi husky ilman pantaa ja valjaita. Mene ja tiedä. Jonkinlainen susiraja siis kuitenkin nähtävästi ylitettiin.

Saavuimme Nauvoon kolmen maissa ja lähdimme samoin tein pyörillä kohti Korppoota. Nauvon keskustan ruuhkien jälkeen liikenne rauhoittuu hivenen. Sitä kuitenkin riittää Pärnäisten lauttarantaan asti ihan kiitettävästi, ainakin tällaisena kauniina heinäkuun päivänä. Pyörillä liikkuessamme voimme lasketella autojonon ohi ja ryhmittäytyä jonon ensimmäisen auton oikealle puolelle odottamaan omaa vuoroamme.

Ennen reissua olimme koittaneet arvioida matkanopeutemme ja tehneet sen perusteella majapaikkojen varaukset etukäteen. Saaristonrengastie.fi osoittautui kullanarvoiseksi palveluksi. Reitti on jaettu näppärästi valmiiksi etapeiksi, joille on laskettu matka-ajat perustuen 16 km/h keskinopeuteen.

Reitin läpikäyntiin on syytä käyttää hetki aikaa ennen reissua. Osassa ylityksiä lossit kulkevat lähes tauotta, mutta osassa lauttaa saattaa joutua odottamaan tunnin jos toisenkin. Varasimme aluksi ensimmäisen yön majapaikan Iniöstä. Tarkasteltuamme lautta-aikatauluja uudelleen päätimme sittenkin yöpyä Houtskarissa, sillä viimeinen lautta Houtskarin Mossalasta lähti jo kello 16.15. Olisimme joutuneet polkemaan aikaa vastaan ehtiäksemme Iniön lautalle ajoissa. Ajatus ei tuntunut houkuttelevalta, joten vaihdoimme majoituksen suosiolla lähemmälle saarelle.

Lauttamatka Nauvosta Korppooseen on nopeasti ohi. Polkiessamme kohti Galtbyn satamaa liikenne hiljenee entisestään ja pysähdymme hetkeksi tien sivuun ihastelemaan vasikoita. Paahteinen aurinko heittää männyn varjoja kuumalle asvaltille, heinäsirkkojen ja vapaarattaan sirinä soi korvissani. Kyy luikertelee eturenkaan alta juuri ajoissa metsään piiloon.

Lauttamatka Kittuisiin on jo edellisiä pitempi. Merimetsot kuivattelevat luodolla siipiään, päivystävät apajia sulassa sovussa lokkien kanssa. Tilaamme kahvit lautan ravintolasta ja katselemme merimaisemaa.

Saavumme viiden jälkeen Houtskarin Kittuisten satamaan ja lähdemme polkemaan. Päästämme niin autot kuin muutkin pyöräilijät ohitsemme, jäniksenä on rasittavaa olla. Ohi ajavat autot ovat laskettavissa muutaman käden sormilla. Tunnin pyöräiltyämme käännymme kirkonkylälle ja kohti saaristokoulua, josta olemme varanneet majoituksen.

Saaristokoululla meidät ottavat vastaan ehkä saariston sydämellisimmät isännät. Maksamme majoituksen ja saamme kädestä pitäen opastuksen leirialueen käytäntöihin kävellessämme kohti varaamaamme pikkumökkiä. Mökit on jaettu kahteen pieneen asuntoon, joissa on kahdessa kerrossängyssä tilaa korkeintaan neljälle yöpyjälle. Pesutilat ovat isossa huoltorakennuksessa muutaman kymmenen metrin päässä oveltamme. Ympäri aluetta kantautuu iloista puheensorinaa, sillä seuranamme on kaksi rippileirillistä nuorisoa.

Saatuamme avaimet pieneen mökkiimme lähdemme etsimään kirkonkylältä ruokapaikkaa. Päivittelemme hivenen kateellisena isäntiemme niin ilmeisen levollista eetosta, että olemme jo lähes valmiita muuttamaan tänne. Kävelemme Houtskarin ilta-auringossa kauniiseen Näsbyn vierasvenesatamaan ja syömme ravintola Skagenin terassilla, purjeveneiden mastojen kilistessä tuulessa. Kaupungin melu on kaukana takana, täällä saariston sylissä.

Pakarat koetuksella

Lautta Mossalan yhteysalusrannasta Iniön Daleniin on ensimmäinen reittimme kahdesta maksullisesta lauttamatkasta. Toinen on Aaslaluodon Hangan satamasta Seilin kautta Nauvoon kulkeva lautta. Kaikki muut kuuluvat verovaroin kustannettuun tieverkostoon ja ovat siis maksuttomia. Matka Houtskarista Iniöön kulkevalla M/S Antonialla maksaa 15 euroa per pyöräilijä, ja maksu suoritetaan lauttaan jonottaessa. Maksoimme kummatkin maksulliset lauttamatkamme kortilla, mutta käteinen kaiketi käy myös. Kaikkien lauttojen aikataulut löytyvät FinFerriesin verkkosivuilta.

Mossalan satamaan ajaessamme autojono alkaa jo useamman sadan metrin päässä rannasta. Tuntuu vähän rikolliselta ajaa pyörällä suoraan laituriin, autoilijoiden kärvistellessä tukalissa kulkuneuvoissaan. Saavuimme perille sen verran etuajassa, että tapamme aikaa sataman ravintolassa. Syön, en tiedä monennenko jäätelön tällä matkalla. Mossalassa on muutakin toimintaa: leirintä- ja caravan-alue, mökkejä ja matkamuistomyymälä.

Lautan vihdoin saavuttua satamaan järjestäydymme odottamaan vuoroamme. Pyörät sidotaan aluksen keulaan yhdeksi iloiseksi teräksen, alumiinin ja hiilikuidun muodostamaksi kokonaisuudeksi. Siirrymme yläkannelle seuraamaan autojen lastausta. Lautta pakataan huolellisesti metrinkään tyhjää tilaa hukkaamatta. Lauttamatka on pidemmästä päästä ja kestää noin tunnin.

Iniön etappi on varsin suoraviivainen. Piipahdamme pienessä, sievässä kyläkeskustan kahvilassa ja päästämme samalla muut pyöräilijät ohitsemme. Matkalla on yksi lossi. Kannvikin satamasta jatkamme lautalla Kustavin Heponiemeen.

Rullailemme pysähtymättä Kustavin käsityöläiskylän ohi kohti Taivassaloa. Tämän osuuden suhteen kannattaa olla tarkkana, sillä Taivassalosta lähtee kaksi reittiä. Taivassalosta etelään on Hakkenpään satama, josta pääsee huomattavasti idyllisempää reittiä Merimaskuun kuin pohjoiskautta. Haaste tämän reittivalinnan suhteen on kuitenkin lautan aikataulu. Moottorialus Kivimo lähtee Hakkenpäästä vain kaksi kertaa päivässä, kello 9 ja kello 16. Ensimmäinen ajankohta oli meille aivan liian aikainen ja jälkimmäinen puolestaan liian myöhäinen. Alus on reitin ainut, joka kuljettaa vain kevyttä liikennettä.

Päädymme siis kiertämään Mietoistenlahden pohjoispuolelta ja poljemme kohti Askaista. Meiltä on mennyt Houtskarista lähdettyämme monta tuntia, joista valtaosa on kulunut lautoilla tai niitä odottaessa. Kustaviin saapuessamme kello on jo yli kolme ja meillä on vielä 60 kilometriä ajettavana. Tästä tulee pitkä päivä. Ensimmäisen yön majoitus liian alkumatkassa kostautuu. Aurinko on porottanut taivaalta aamusta alkaen ja siirtyminen saariston idyllistä takaisin maanteiden varsille rasittaa kehoa ja mieltä.

Maantiepyöräilyä harrastamattomalle matka Kustavista Merimaskuun tuntui pitemmältä kuin miltä se kartalla näytti. Nopeusrajoituksen noustessa sataan ei päähän mahtunut enää paljon muuta kuin valkoinen viiva tien laidassa. Asvaltin heikko kunto ja sen loppuminen parinkymmenen sentin päässä renkaista ei auttanut yhtään. Teimme Taivassalossa ruokaostokset ja soitimme majapaikkaamme ilmoittaaksemme, että saavumme vasta illansuussa.

Käännyttyämme Mietoisten kohdalla kohti Merimaskua autoliikenne käytännössä lakkaa ja saamme taas nautiskella ajamisesta. Kymmenen kilometria ajettuamme tulemme Velkuantien risteykseen, josta lähdemme vasemmalle Merimaskuntielle. Tämä osoittautui huonoksi vaihtoehdoksi. Reitti on hitusen lyhyempi, mutta hiekkapohjainen. Nimismiehen kiharat tärryyttävät ranteita ja pakaroita kunnolla. Asvaltin taas alkaessa suusta pääsee aidosti iloinen huudahdus.

Loppumatka onneksi menee kuin siivillä. Laskettelemme Merimaskun kirkonkylän läpi ja pian käännymme pienelle hiekkatielle kohti Taattisten tilaa.

Taattisten tila on vanha ratsutila Merimaskussa, ja sen historia ulottuu 1500-luvulle asti. Paikka on kuin Peppi Pitkätossusta. Kolme isoa asuinrakennusta ympäröi viehättävää pihapiiriä, jossa maatilan vieraat voivat lekotella pihakeinussa tai nauttia särvintä ulkopöydän ääressä. Ruokailutilat löytyvät omasta rakennuksestaan, johon kuuluu myös katettu terassi.

Kahden perheen lapset juoksentelevat ympäri pihaa kiinnittäessämme pyöriä telineeseen. Tervehdimme kolmea pihalla hengailevaa rengastien pyöräilijää etsiessämme huoneemme ovea. Peseydymme, haukkaamme matkalta ostamamme päivällisen ja menemme makuulle, kärpäset surisevat huoneemme ikkunaverhoissa. Olemme niin rättiväsyneitä, että nukahdamme alta aikayksikön.

Seilin sairaalasaari

Aamiaisen jälkeen ehdimme hetken tutustua ympäristöön. Rapsuttelemme aitaustaan päivystävää vuohta, joka tulee aivan aidan viereen tutustumaan meihin. Syötämme pupuille voikukan lehtiä ja tervehdimme viiriäisiä. Harmiksemme joudumme kuitenkin kiiruhtamaan kohti Rymättylää, vaikka maatilalla olisi voinut helposti viettää kokonaisen päivän. Olin katsonut lautan lähtöajan aluksi väärin ja meille tulee hienoinen hoppu päästä matkaan.

Jatkamme etelään kohti Hangan satamaa. Matka etenee joutuisasti. Poljemme yhtä matkallemme osuneista monista silloista, Kirveenrauman siltaa, joka nousee parinkymmenen metrin korkeuteen. En kärsi korkeanpaikankammosta, mutta sillan lakipisteessä salmen rantoja tiiraillessani pidän kaiteesta tiukasta kiinni. Reitin maisemat ovat mykistäviä, niin vesirajasta kuin täältä mastojen korkeudeltakin.

Airismaan jälkeen on vielä yksi lossi, jolla pääsemme Aaslaluodolle. Saari on hiljaisin tähänastisista, heiluttelemme moikat lehmille ajaessamme saaren halki yhteysalusrantaan. Loppujen lopuksi saamme odotella lauttaa puolisen tuntia, paarmojen kiusatessa paljaita sääriämme. Reitin toinen maksullinen lautta, Seilin kautta Nauvoon matkaava M/S Östern maksaa meille pyörinemme 10 euroa naama.

Alunperin kruunun maatilana olleesta Seilin saaresta tuli 1600-luvun alkupuolella sairaalasaari. Saareen rakennettiin Kustaa II Adolfin käskyn nojalla leprasairaala, jonka lisäksi Seilissä pidettiin kansalta piilossa myös psyykkisesti sairaita. Viimeinen spitaalipotilas kuoli 1785, mutta houruinhuoneella riitti väkeä. 1800-luvun lopulla saarella pidettiin enää naispotilaita ja sairaala lakkautettiin 1962. Saarella on myös kaunis, pieni puukirkko, kahvila saaren keskiosissa ja kesäkioski Kirkkolaiturissa. Seilin saaristo on kokonaisuudessaan suojelualuetta, muutamaa pientä tilkkua lukuunottamatta.

Lauttamatka Nauvoon kestää kokonaisuudessaan noin tunnin. Aluksella on ravintola, ja matkustajat nauttivat täysin rinnoin aurinkoisesta risteilymatkasta saaristossa. Piccolopullojen pillit törröttävät useammassakin pöytäryhmässä. Kolme isoa koiraa hakee kaiteiden raosta viilennystä. Purjeveneiden kyljet kiiltävät jo kaukaa valtavana rintamana saapuessamme Nauvon satamaan. Vastaamme tulee moottoriveneiden lisäksi suppailijoita, jotka luovivat laiturien lomassa. Nauvo on kesäaikaan ilmeisen ruuhkainen, niin maalla kuin merellä.

Purkaudumme aluksesta ja hyppäämme vielä hetkeksi pyörän selkään, ennen kuin lähdemme ajamaan takaisin kaupunkiin. Jos Suomesta pitäisi valita muutama kansallisreitti, jotka kuuluisivat jokaisen kansalaisen yleissivistykseen, olisi saariston rengastie ehdottomasti yksi niistä.

Teksti ja valokuvat: Mika Puskala

Instagram-tilini löydät osoitteesta instagram.com/supermiqa

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.