Talviset Lofootit valokuvauksen harrastajan retkikohteena, osa 1

Talvisin Lofooteilla liikkuvat harvat turistit ovat lähes kaikki varustautuneet hinnakkaan näköisillä järjestelmäkameroilla ja kolmijaloilla. Lumiset vuoret ja matalalta silloin tällöin vähän aikaa päivisin paistava talviaurinko tuovat hienon lisänsä kuviin. Revontulet ja länsirannikon auringonlaskut maisemien lisäksi ovat kuvauskohteiden suosituimmassa päässä etelästä tulleiden kuvauksen harrastajien listalla.

Valokuvauksellisia paikkoja Lofooteilla on loputtomiin, olen poiminut niistä joitain kahteen artikkeliin. Tämä ensimmäinen osa on kuvattu asutuilla alueilla, toisessa osassa on enemmän luontoa ja maisemaa asutuksen ulkopuolella.

Suomesta Lofooteille autolla ajaen matka on melko pitkä, mutta perillä liikkuminen ilman omaa kulkuvälinettä on kuvauspaikkoja metsästävälle kuvaajalle melko toivotonta, joten siinä tarkoituksessa oma auto on ylivoimaisesti paras tapa liikkua saarilla. Toki lentäen sinne ja vuokra-autolla kentältä eteenpäin on helpompaa, mutta myös paljon kalliimpaa.

Jyväskylästä Lofoottien “tyveen” Narvikin lähistölle Bjerkvikiin on matkaa noin tuhat kilometriä, ja siitä saariryhmän eteläkärkeen Å:n kylään on matkaa vielä rapiat 330 kilometriä loppuaan kohti kapenevaa ja mutkistuvaa tietä. Siihen osuuteen kannattaa varata ajoaikaa noin viisi tuntia, tauot lisäksi ja tarvittaessa vielä myös sään vaatima lisäaika. Lumi- ja tuuliolosuhteet kun voivat joskus olla jopa liian vaikeat autoiluakin ajatellen.

Myös Riksgränsenin ylänköseudulla, Ruotsin ja Norjan rajalla, saattaa joskus olla liikenteellisiä ongelmia. Kannattaa varata ainakin pari ajopäivää mennen tullen, kun suunnittelee sellaista kohtuullisen kiireetöntä aikataulua omalla autolla.

Talvisää on siis Lofooteilla usein haastava, kuten muuallakin Norjan rannikolla, talvimyrsky voi iskeä milloin tahansa Atlantilta vyöryvien matalapaineiden myötä. Kuitenkin suuren meren ja Golf-virran ansiosta nollan lähellä pysyttelevä talven keskilämpötila on monelle yllätys, ja varmaan kaikkien kävijöiden mieleen.

Kesäisin saaret ovat usein täynnä vierailijoita, ja monet asukkaat ovatkin jo kyllästyneet kesäturisteihin. Talvella sitä vastoin tilaa riittää, eikä tungosta ole missään.

Kylämaisemat

Olen parina talvena ajanut saariston läpi suoraan Å:n kylään aivan E10-tien loppuun saakka. Sieltä on sitten hyvä lähteä rauhallisesti ajelemaan ikäänkuin kotimatkalle takaisin päin kohti koillista, etukäteen mietittyjä kuvauspaikkoja kierrellen ja muistikortteja täyttäen.

Å i Lofoten

Kylän kunnostamiseen on käytetty paljon rahaa ja vaivaa, ja lopputulos onkin hyvin kuvauksellinen, jos nyt tuollaisessa projektissa sitten loppua edes koskaan tulee vastaan. Ulkoilmamuseota muistuttavaa kylää pidetäänkin Lofoottien kauneimpana. Nämä kuvat on otettu marraskuisena aamuna kymmenen aikoihin auringon juuri noustessa.

Aallonmurtajalla aamuvaloissa

Sataman ympärillä olevat vanhat rakennukset on kunnostettu palvelemaan turismia majoituspaikkoina, ravintoloina, museoina ja muina vastaavanlaisina turistipyydyksinä. Joka kylän satamasta löytyy vähintäänkin jonkinlainen Rorbuer yöpymiseen, ja yleensä myös useita erilaisia ravintoloita. Kuvauspaikoille ei tarvitse lähteä ajelemaan, astuu vain ulos majapaikan ovesta hyvin tuulelta suojautuneena.

Reine, myös erittäin suosittu kohde Moskenesøyan saarella

Reine-Hamnøyan saariketju on vanhaa kalastussatama-aluetta kunnostettuine rakennuksineen. Paljon on noussut uuttakin omakotitaloa alueelle turismin myötä, eikä kalastuskaan vielä ole täysin unohdettu ammatti. Paras turskan kalastuskausi kestää koko kevättalven, jolloin kaikki kalastusveneet ovat aktiivisesti käytössä.

Hamnøya, vuono ja lumiset tunturit

Yllä helmikuinen talviaamu sulalla Reinevuonolla. Kalastajat olivat jo lähteneet pimeällä, joten kuvan etuala jäi tyhjäksi tällä kertaa.

Lofootit sijaitsevat reilusti napapiirin pohjoispuolella, Suomeen verraten suurin piirtein Muonion kunnan korkeudella, joten kaamos keskitalvella tekee päivistä melko lyhyitä kuvaamiseen. Kuitenkin jo helmikuussa valoa riittää hyvinkin auringonnousun ja -laskun lisäksi vielä täyteen työpäivään.

Turskanpäitä

Kuivatut turskanpäät laivataan nykyään pääosin Afrikkaan, ilmeisesti kysyntä, tarjonta ja hinta ovat kohdillaan. Nämä päät oli laitettu puutynnyriin, läpinäkyvä muovi kanneksi ja viritelmä palveli seisomapöytänä ravintolan terassilla. Taivaalla sattumoisin lentänyt lokki kuvastuu muovikannesta.

Auringon ensisäteet lumihuipuille

Tätä yllä olevaa näkymää oli auringonnousun aikaan sillalla ja ympäristössä kuvaamassa kymmenittäin jäjestelmäkameraturisteja jalustojensa kanssa. Minulla oli kevyessä digijalustassa viritelty kivi lisäpainoksi Atlantilta puhaltavien tuulenpuuskien haittojen minimoimiseksi, joskus sekään ei riittänyt. Lisäksi laitoin terävät piikit jalustan jalkoihin, koska lähes kaikkialla maa oli kiiltävän jään peitossa. Myös maastossa lumen alla ollut jääkerros aiheutti parikin komeaa “kotivideovolttia”, onneksi kukaan ei ollut kameroineen sentään sitä kuvaamassa.

Hiukan vanhempaa asutusta

Yllä rappioromantiikkaa parhaimmillaan. Sään murjoma vanha puurakennus löytyy Moskenesöyan pohjoisosista, läheltä Sandbotnenin hietikoita. Kuvakulma ei liene paras mahdollinen, mutta jostain syystä päätin vain “roiskaista” sen auton avonaisesta ikkunasta.

Flakstadin kirkko

Punainen Flakstadin puukirkko on rakennettu vuonna 1780. Ensimmäiset merkinnät kirkosta tällä paikalla ovat 1430-luvulta, mutta alkuperäinen rakennus sitten myöhemmin tuhoutui myrskyssä.

Ensimmäiset ihmiset ilmestyivät Lofooteille samoihin aikoihin kuin muuallekin Skandinaviaan, viimeisimmän tutkimuksen mukaan melko pikaisesti viimeisen suuren jääkauden jälkeen noin 11 700 vuotta sitten. Ehkä jopa ensimmäisten joukossa, koska saariryhmä oli edullisessa asemassa meren läheisyyden vuoksi, ja sitä pitkin oli kulkuväylä pohjoiseen sulavaa rannikkoa hyödyntäen.

Pihatie

Paikoin tälläkin reissulla helmikuussa lunta oli melko vähänlaisesti. Yleensä alimmaisena oli petollisen liukas jää, joka saattaa pakottaa kuvaajan yllättävän nopeastikin lumihiutaleen lähikuvausetäisyydelle.

Graffiti

Nimimerkki “Pøbel” on tuntematon norjalainen katutaiteilija, jonka teoksiin törmäilee etupäässä Norjassa, mutta ilmeisesti myös ympäri maailmaa. Talo löytyy Gimsøyan saarelta.

Henningsvær

Parilla pikku saarella sijaitseva, muutaman sadan asukkaan virkeä kalastajakylä Henningsvær kuuluu myös “pakollisiin” kuvauskohteisiin Lofooteilla. Vuoret ovat hyvä tausta kaupungin kuvaajalle, mutta niitä voi myös käyttää paremman kuvauskulman saamiseen kiipeämällä niiden rinteille, jolloin kuntoilupuolikin tulee hoideltua samalla vaivalla.

Satama

Saarien välissä oleva suojainen satama-allas oli ainakin keväällä erittäin vilkkaassa käytössä. Ehkä myös kesän turistikaudella riittää vipinää.
Taustalla näkyvä vuoristo on myös kiipeilijöiden suosiossa. Satamasta löytyy tukikohta ja kahvio opaspalveluineen ja välinevuokraamoineen.

Laukvikan kalankuivaustelineet

Turskan kuivatus on kautta aikojen ollut suosituin ja helpoin kalansäilytystapa. Laukvikaankin varmaan löytää sopivalla tuulella ihan tuoksun perusteella.

Sellaista kylää ei ole Lofooteilla sattunut kohdalle, jossa ei olisi ollut mitään valokuvaamista. Pikemminkin päinvastoin, kuvaamista on koko ajan joka puolella, ja kun innostuksissaan pyörii ympyrää ja antaa kameran laulaa, huomaakin kotona kuvanneensa kaikki kylän talot ja kaikki muutkin kohteet monelta kantilta, ja kuvatkin jo alkavat jotenkin kummasti muistuttaa toisiaan. Onneksi niistä sitten on varaa reilusti karsia.

Kustannuksista sen verran, että jos reissun tekee eläkeläismentaliteetilla, eli tekee ruokansa itse ja yöpyy joko autossa tai teltassa, voi menopuolelle kirjata ylimääräiseksi vain polttoainekulut, jotka kulkineesta riippuen voivat olla jopa alle parinsadan euron. Sillä budjetilla on varaa käydä kuvailemassa tunturimaisemia hiukan useampiakin kertoja vuoden mittaan. Itse olen pyrkinyt viiteen kertaan vuodessa, ettei arki vallan käy yksitoikkoiseksi. Esimerkiksi vaikkapa huhti- kesä- elo- ja syyskuussa ja vielä talvella kaamosaikaan, tai kevätauringon jo paistaessa. Heinäkuun ötökkähelteet jätän mieluumin väliin, jos ei sitten pääse aivan merenrantaan, jolloin haitat lähes poistuvat.

Tuosta sitten mukavuuksia maun mukaan lisäten hinta kipuaa samassa suhteessa. Varmaan viikon reissulla reiluun tuhanteen euroon pääsee helposti bensakulujen lisäksi jo yöpymisten ja ruokailujen ostamisella. Majoituksen löytänee yöksi 50-150 euron väliltä (kesällä sitä vastoin voi olla ahdasta) ja ravintolaruoka on hiukan kotimaista kalliimpaa, kuten lähes kaikki muukin Norjassa. Muutama turistipyydys vielä lisäksi, vaikkapa viikinkimuseo, opas retkelle tai valasretki, lisäävät summaa vielä helposti muutamalla satasella.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.