Koskeloita, kotaruokaa ja kuusimetrisiä haukia – Retkipaikan ystävät ry vieraili Keimiöniemellä shamaani Jari Rossin vieraana

Yhteistyössä Keimiön Koukkaus

Seuraa koskeloiden ylilentoa, tapaa salainen seitakivi ja maistele paikallista haukea hämärän kodan kotoisassa tunnelmassa. Nämä voivat olla asioita, joihin saatat päästä osalliseksi yhden päivän aikana vain harvakseltaan, kaikki eivät välttämättä milloinkaan.

Lokakuussa osallistuin Retkipaikan ystävät ry:n kirjoittajaleirille Pallaksella. Majoituimme mukavasti Pallasjärven rannassa Metsähallituksen vieraina, mutta seikkailijoina me emme tyytyneet pelkästään Palkaskeron tuijotukseen laiturilta, vaan suhasimme hieman pitkin kyliä. Tutuksi tulivat Yllästunturin luontokeskus Kellokas, Pallastunturin luontokeskus ja lukuisat luontokohteet lähiympäristössä, jotkut jopa kävelyetäisyydellä, kuten Pyhäjoen luontopolku ja Punaisen hiekan autiotupa. Tutustuimme myös paikallisiin yrityksiin vierailumme aikana.

Televisiostakin tuttu shamaani Jari Rossi toivotti meidät tervetulleiksi vieraakseen Jerisjärven Keimiöniemelle.

Leiriviikkomme perjantaipäivän aamulla emme tienneet, mihin viaton nuotanvetoaie meidät vielä johdattaisi. Joka tapauksessa olisimme koko päivän Keimiön Koukkauksessa, Jari “Lapland Shaman Rossin vieraina, mutta mitä kaikkea tuo päivä toisikaan tullessaan?

Jari on shamaani, hauen puolestapuhuja ja tarinamestari. Tarkoituksemme oli vetää nuottaa, mutta järven pinnan peitti jo riite, eikä nuotalle päästy. Sen sijaan teimme heti aluksi kierroksen Keimiön kalapirteillä.

Keimiön kalapirteille, Jerisjärven rantaan päästyämme, ihailimme yksinkertaisten rakennusten vanhoja hirsipintoja ja ruohokattoja. Kalapirteistä suurin osa on 1800-luvulta, vanhimmat rakennukset 1700-luvulta. Kokonaisuutena säilynyt kalakenttä on historiallisesti merkittävä ja tunnettu kohde, joka on edelleen sesonkikalastajien käytössä. Jari Rossi kertoi meille tarinoita kalapirttien rakentamisesta ja nuottakalastamisesta.

Yhtäkkiä kuulimme äänen, joka läheni meitä kovaa vauhtia järveltä. Jos voitte kuvitella todella suuren koskeloparven lentävän ylitsenne, kun jokainen siipipari käy samaan tahtiin ja eri tahtiin, voitte kuvitella hämmennyksemme. Kukaan meistä ei edes ehtinyt harkita kameran kohottamista, vaan seisoimme suut auki tuijottaen tuhansia lintuja, jotka noin vain olivat päättäneet siirtyä järveltä kalakentän, eli myös meidän, ylitsemme, kaikki yhtä aikaa. Lintuja oli niin paljon, että taivas melkein hämärtyi, ja pelkkä siipien ääni täytti koko ilmatilan yllämme.

Viimeisen koskelon lentäessä kierroksen yllämme Jari huikkasi sille kiitokset – kyseessä oli kuulemma koskeloiden johtaja, jolta äskeinen ylilento oli meidän iloksemme erikseen tilattu.

Jerisjärven ensilumen pilkuttama ranta, harmaantuneet kalapirtit, osin jo lehtensä tiputtaneet puut ja koskeloiden ylilento tekivät kokemuksellemme taustan. Siihen lisättiin vielä Jari Rossin kertomat tarinat, kuten keimiöniemeläisten pelko yksisilmäisestä, kuusimetrisestä hauesta, joka vie mukanaan pyhäpäivää kunnioittamattomat kalastajat, sekä metsässä odottava seitakivi. Olimme ihastuneet Keimiöniemeen kerrasta!

Seitakivellä.

Siirryimme rantaa pitkin Keimiön Koukkaukseen, Jarin omaan rantaan. Astuimme sisään suureen, mukavaan ja lämpimään kotaan, jossa istuimme porontaljoille ja jututimme Jaria hänen yrityksestään, sukunsa historiasta sekä Keimiöniemestä, hänen samalla laittaessaan meille ruokaa. Yhdellä pöydistä oli kuivunut, suuri hauen pää kita ammollaan.

Jari kertoili tarinoita ja samalla paistoi haukea ja perunoita. Hänen kattaessaan pöytää katsoin vaivihkaa mukin pohjaa: kyseessä oli Arabian Kosmos-sarjan muki ja lautanen, joita on viimeksi valmistettu 70-luvulla.

Nuotiolla Jari valmisti meille Jerisjärven haukea, paistettuja puikulaperunoita sekä sienikastiketta lähimetsän tateista. Jälkiruuaksi oli taivaallisen hyvää mustikkapiirakkaa – mustikat tietenkin omasta metsästä.

Santsasimme, koska kaikki oli syntisen hyvää, ja pian olimmekin aivan ähkyssä erinomaisesta ruoasta.

Ruokailun jälkeen astuimme jälleen ulos kodan hämärästä ja siirryimme aivan jääpeitteen saaneen Jerisjärven rantaan laavulle kuulemaan lisää tarinoita elämästä Jerisjärvellä. Järvi oli hiljainen ja autio, mistään ei kuulunut ihmismaailman ääniä. Seurailimme Jarin koirien touhuja rantaviivalla ja näimme, kuinka pieni parvi koskeloita lensi jälleen kauempana järven yli.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Siinä turistessamme tuli puheeksi, että Jari tuntee eränkäynnin salat kuin omat taskunsa, ja siitähän halusimme kuulla lisää. Jarilla oli vajassaan riippumassa kukko sekä ukkometso, ja niiden avulla hän päätti opettaa meille kanalinnun oikeaoppisen nylkemisen. Emmepä olisi aamulla vielä arvanneet, että nuottareissuksi ajateltu päivä kulminoituisikin tällaisiin opetushetkiin!

Vaikka Jerisjärvi oli jo ehtinyt jäähän, oli takanamme mitä hienoin ja monipuolisin päivä Keimiöniemellä. Jarin kertomukset ja opit mielessämme palasimme takaisin mökkiimme Pallasjärvelle, missä keittelimme vielä iltapalaksi kunnon sesonkiruokaa, eli poronkieliä. Lapissa ei tarvitse kokea tylsää päivää!

Lue lisää:

Keimiön Koukkaus

Retkipaikan Ystävät ry – Suomen Ladun jäsenyhdistys

Retkipaikan Ystävät ry:n vierailu Särestöniemessä

Retkipaikan Ystävät ry:n kirjoittajaleiri Pallasjärvellä

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.