Koe Kainuun kirkkaat vedet: Parhaat melontakohdevinkkini Hossaan ja Suomussalmelle!

Kaupallisessa yhteistyössä Elinvoimaa matkailusta – Kuhmo Suomussalmi -hanke

Teksti ja kuvat: Jouni Laaksonen

Hossa, joka nykyään tunnetaan myös kansallispuistona, on monelle tuttu retkikohde. Mitäpä jos ensi kerralla lähtisitkin tutustumaan sen kirkkaisiin vesiin ja harjumaisemiin kanootista käsin? Entä miten erämaisessa Martinselkosessa voi yhdistää melonta- ja patikkaretken? Tähän artikkeliin olen kerännyt parhaita, kokemusten kautta opittuja vinkkejä vesillä retkeilyyn Kainuun Suomussalmella!

Hossan retkeilyalueesta tehtiin kansallispuisto kesällä 2017. Osallistuin avajaisiin ja hämmästyin. Arvelin, että tilaisuuteen ei mahda paljon saapua väkeä, sillä Hossa on kaukana vähän kaikkialta. Itse asun naapurikunnassa, mutta ajomatkaa on siltikin 2,5 tuntia. Olinpa iloisesti väärässä! Paikalla oli presidentti, ympäristöministeri ja muita korkea-arvoisia, mutta hienointa oli se, että meitä tavallisia kansalaisia oli noin 5000 henkeä – juhlimassa luonnonsuojelualueen perustamista.

Avajaiset oli hajautettu Hossan luontopolun varrelle ja ympäristöön. Hossanjärven ja Keihäslammen välisen kannaksen Hossanjärven-puoleisella tapahtumapisteellä oli tukkilaisnäytöksiä. Savottojen aikakaudella, siis ennen monitoimikoneita ja avohakkuumenetelmää, Hossastakin uitettiin puuta alavirran sahoille. Ruutupaitaiset miehet näyttivät sestomistaitojaan: he seisoivat kelluvan tukin päällä ja tarvittaessa tasapainottivat kulkuaan läiskäisemällä keksillä eli pitkällä uittohaalla vedenpintaan.

Seuraava piste oli heti 30 metrin päässä Keihäslammen puolella. Siellä me vieraat saimme kokeilla SUP-lautailua paikallisen yrittäjän laudoilla. Mielleyhtymältä kannaksen toiselle puolelle ei voinut välttyä. Tuntui, että tällä uudella harrastuksellahan onkin tavallaan pitkät perinteet.

Kaiken kaikkiaan Hossan kansallispuiston avajaisista jäi pitkäksi aikaa luonnonystävää voimaannuttava tunne.

*Hossan kansallispuiston avajaisissa pääsi muun muassa kokeilemaan SUP-lautailua.*

Melontaretkiä Hossassa

Hossaan suunnatessa siellä kannattaa viipyä kerralla pitempään. Voi joko tehdä monenlaisia ja -mittaisia päiväretkiä mukavuuksin varustetusta tukikohdasta käsin tai sitten vaeltaa maastossa yöpyen. Hossa on yksi Suomen monipuolisimmista retkikohteista: olosuhteet ovat oivalliset niin patikointiin, maastopyöräilyyn kuin melontaan, ja talvella hiihtoon. Tutustutaan nyt hieman melontaan.

Somerjoen melontareitti, 25 km

Lähtöpiste Huosivirta kartalla

Peranganjoelle voi lähteä viitostieltä ja meloa nelisenkymmentä kilometriä Hossan kylälle. Somerjoen 25-kilometrinen melontareitti on kesemmällä vähävetinen, mutta alkukesästä melottavissa. Ja jos on aikaa pitempään retkeen, Hossanjokea pitkin voi jatkaa Juntusrantaan, tai miksei vaikka Kiantajärveä pitkin Suomussalmen keskustaankin. Suuri apu on Hossan vesiretkeilyopas.

Melonta Julma-Ölkyllä ja Pitkä-Hoilualla

Melominen jokea ja järviketjua alavirtaan on miellyttävä vaihtoehto. Toisaalta Hossan järvet tarjoavat mahtavia mahdollisuuksia päiväretkeilyyn kanootilla. Mielestäni kaksi parasta päivämelontaa ovat Julma-Ölkky ja Pitkä-Hoiluan ympäristö.

Julma-Ölkyn rotkojärven ympäri ja yli kiertävä patikkareitti tarjoaa todella komeita näköaloja. Toisaalta näkymä veden pinnan tasalta on eri tavalla huima. Julma-Ölkyllä on melottava edestakaisin järven eteläpäästä lähtien (kartta).

Mainion rengasmelonnan Hossassa voi tehdä Pitkä-Hoiluan, Kokalmuksen ja Ala-Valkeaisen maisemissa. Pitkä-Hoiluan P-paikalta (kartta) on hyvä aloittaa. Melotaan Valkeaisenharjun ja Hoiluansärkän kupeita Kokalmusniemen ohi Kokalmuksen laavulle. Takaisin voi palata omia jälkiään, mutta seikkailullisemman retken saa, kun tekee renkaan Ala-Valkeaisen kautta. Tästä toki koituu kaksi maakannaksen ylitystä. Järviretkeä on myös helppo laajentaa jatkamalla Lipposensalmen kautta Lounajalle.

*Julma-Ölkyn rotkojärvi on hieno ylhäältä patikkapolulta nähtynä, mutta erilainen ja vähintään yhtä hieno vesiltä kanootista käsin.*

Melontavaellus Hossassa

Itse olen melonut avokanootilla Somerjoen reitin ja pari erilaista pätkää Peranganjokea ylös ja alas. Ilman muuta jokimelonta on vänkää puuhaa!

Toisaalta rengasreitissä on paljon kiehtovaa. Ei tarvitse miettiä logistiikkaa, kun lähtö- ja päätepiste ovat samat. Tällaiseen ratkaisuun päädyimme viimeksi Hossassa meloessani. Teimme kahden ystäväni kanssa kajakeilla viikon mittaisen rengasretken. Vuokrasimme sillä kerralla sutjakat menopelit Hossan luontokeskuksesta, mutta alueella on vuokraamoja enemmänkin, esimerkiksi Hossan kylällä Camping Hossan Lumo ja kansallispuiston etelälaidalla Kainuun Luontoretket. Hossanportilla on kaksi toimipistettä puiston eri laidoilla.

Emme kulkeneet mitään suositeltua reittiä, vaan sovelsimme omamme. Tästä seurasi sekä huteja että osumia. Lounatkosken ohittaminen vastavirtaan ei ollut parhaita valintojamme. Itse kovan kosken ohi pääsee kyllä helposti puista vetoränniä pitkin, mutta rännin alapäähän päästäksemme meidän piti kahlata hieman hankalasti miedossa koskessa. Myöskään maakannasten yli siirtyminen Iso-Valkeaisesta Puukkojärveen ei ollut vaivaton.

Paras puoli oli se, että pääsimme näkemään samalla retkellä niin Peranganjoen kuin Somerjoen reittiä. Meloimme ensimmäiseksi illaksi Lounajan laavulle. Aamu valkeni sumuisena ja oli mystistä lähteä melomaan hiljalleen hälvenevän usvan sekaan.

Jatkoimme joen ja järvien ketjua vastavirtaan Lavajärven autiotuvalle. Joukovirta oli helppo ohittaa tasamaata vetämällä, Hieman enemmän puuskututti Nimettömänkosken sivuuttaminen vetämällä kajakit korkean Syrjäharjun yli.

Lavajärvellä vietimme kaksi yötä. Tämä autiotupa on entinen savottakämpän sauna. Itse iso kämppä on siirretty muualle, mutta suuren hevostallin rauniot ovat melkoinen nähtävyys. Saman aikakauden historiaa tallentaa myös Kukkurin autiotupa, jolla kävin päiväretkellä. Se on entinen uittokämppä. Kävimme myös täydenkuun iltamelonnalla.

Sitten käänsimme kajakkien kokat alavirtaan. Emme ole koskenlaskijoita ja vielä Nimettömänkosken kohdalla meitä arvelutti sen verran, että ohitimme sen maitse. Se jäi kuitenkin kaivelemaan ja Joukovirran päätimme laskea. I-luokan kosken lasku meni hyvin ja saimme lisää itseluottamusta tuleville päiville.

Meloimme takaisin Lounajalle, josta pujahdimme Pitkä-Hoiluaan. Hoiluansärkän yli Ala-Valkeaiseen johtaa harjun matalimmista kohdista neulasmatoksi kuluneet vetoväylät. Lienevätkö jo kivikauden ihmiset vetäneet samoista paikoista ruuhiaan järvestä toiseen?

Ala-Valkeaisessa katselimme ahventen uiskentelua parin metrin syvyydessä kuin akvaariossa ikään. Keski-Valkeaisessa näimme järven pohjassa liistekatiskan jäänteitä. Nimensä mukaisesti Valkeaiset ovat kristallinkirkkaita. Iso-Valkeaisesta Keski-Valkeaiseen laskee Muikkupuro, joka on yksi Suomen kuvauksellisimmista laavupaikoista.

Iso-Valkeaisen pohjoisrannalla meitä odotti sauna. Kansallispuistostatus lisäsi Hossan kävijämääriä huomattavasti ja jo entisestään hyvät palvelut runsastuivat. Hyvä koontisivusto mukavuuksin varustetuista majoitusvaihtoehdoista on Hossa.fi. Lisäksi kansallispuistossa ja sen välittömässä läheisyydessä on Metsähallituksen 12 vuokrakämppää. Osassa on sähköt, osassa ei. Me olimme vuokranneet yhdeksi yöksi autiotupatasoisen Hossanki-kämpän ennen muuta saunan takia.

Ensin kuitenkin kävimme iltalenkkinä kävellen Värikalliolla. Olimme nähneet jo monenlaista historiaa, mutta punamaaliset kolmiopäiset tikku-ukot ja muut kalliomaalaukset muistuttivat jälleen että Hossassa on asuttu ja eletty kautta vuosituhansien.

Aamulla edessä oli kajakkien kiskominen parin maakannaksen yli Puukkojärveen. Meloimme korkean harjun reunustamaa järviketjua Laukkujärven autiotuvalle, jossa vietimme rauhallisen illan.

Viimeisenä aamupäivänä meloimme kahteen kertaan harjun läpi. Tai siis Somerjoen reitti mielenkiintoisesti puhkaisee kahteen otteeseen Laukunharjun–Hakoharjun kokonaisuuden. Helpot I-luokan kosket Suottavirran, Hakokosket ja Torkonluikean laskimme jo varsin sujuvasti. Päätimme rengasretkemme Huosivirran P-paikalle.

*Hossassa on paljon näyttäviä harjuja, joihin saa vesiltä uuden kuvakulman. Kuvassa Syrjäharju.*

*Melominen oli meille pääasia, mutta hieman kokeilimme kalaonneakin. Lavajärven täysikuu.*

*Satoja vuosia vanhan liistekatiskan jäänteet Keski-Valkeaisessa.*

*Muikkupuron laavulla voi käydä paitsi kävellen ja pyörätuolilla, myös meloen.*

*Somerjoen reitin Hakokoski oli mukavan pirteä eikä ollenkaan jännittävä.*

Yhdistetty kävely- ja pyöräilyretki Martinselkosessa

Jos Hossasta jatkaisi melontaa Hossanjokea alas, päätyisi Juntusrantaan. Tämän kylän itäpuolella levittäytyy Martinselkosen luonnonsuojelualue. Tavallisin retkeilymuoto Martinselkosessa on patikointi. Umpihankihiihtoonkin se sopii mainiosti, siitä lisää täällä.

Olen ihastellut tätä vanhan metsän ja luonnontilaisten soiden mosaiikkia monet kerrat kävellen ja hiihtäen, mutta kerran myös kanootista käsin.

Melonta Karttimonjoella

Ajelimme vaimoni kanssa avokanootti auton katolla Pirttivaarantietä Peuro-nimisen järven kohdalle (kartta). Suunnitelmamme oli meloa Karttimonjokea puolitoista päivää alavirtaan Taivalkoskelle, jossa joki, patikkareitti ja hiekkatie risteävät. Jättäisimme kanootin sinne odottamaan ja patikoisimme Martinselkosen halki kulkevaa Itärajan retkeilyreittiä pitkin takaisin autolle.

Ensin kuitenkin kävimme kävellen tutustumassa juuri järven yläpuolella olevaan Peurokosken vesimyllyyn. Kainuu on todellinen vesimyllyjen luvattu maa. Viljaa jauhettiin omavaraisempana aikakautena pienissäkin puroissa, ja myllyjä oli satoja. Kymmeniä näistä on entisöity nähtävyyksiksi, ja Peurokoski on yksi kunnostetuista.

Sitten laskimme kanootin vesille. Ruskan loppuhäntä koristi Peuron rantoja, ja lipuminen täysin tyvenessä oli uskomattoman keveää. Niskakoski vilahti ohi melkein huomaamatta. Näinkö helppoja tämän joen kosket ovat?

No eivät ole. Varmaan tottunut koskimeloja olisi iloisesti laskenut Leveä-, Pysty- ja Pankkakosken, mutta meidän taidoillamme katsoimme parhaaksi vetää kanootin metsän puolelta. Reittikuvauksen mukaan Pystykosken ja Lintulammen välinen osa on keski- ja loppukesällä liian vähävetinen melontaan. Nyt oli satanut rankasti viikkokausia, ja vesi oli todella korkealla.

Vaikka kosket tuottivat hidasteita, nautimme suuresti todella erämaatunnelmaisesta joesta. Illaksi saavuimme Lintulammen autiotuvalle, jonka kamiina lämmitti nopeasti suloiseksi.

Tuvan ympärillä männikkö oli punaisenaan. Meillä oli ämpäri matkassa ja poimimme sen aamulla nopeasti täyteen puolukoita. Jatkoimme mutkittelevaa Karttimonjokea alaspäin. Jokimelonnassa aivan parhaita puolia on maiseman vaihtuminen. Ei ole tylsää hetkeä, kun joka mutkan takaa näkee uutta. Tällä etapilla oli vain yksi helppo koski, Nivonkoski.

Parisataa metriä ennen Taivalkosken siltaa joen oikealla puolen on Stop-merkki. Taivalkoski on köngäs, jota ei voi kanootilla laskea. Kyltin kohdalta johtaa puinen veneenvetoränni tielle.

Kävely Taivalkosken myllylle ja Teerilammen autiotuvalle

Tien varteen (kartta) ylösalaisin käännetyn kanootin alle jätimme melontatynnyrin, marjasangon, melat ja liivit odottamaan. Keittelimme lounaan tulipaikalla ja kävimme tutustumassa Taivalkosken myllyyn. Olimme siis meloneet myllyltä myllylle.

Sitten nostimme reput selkään ja kävelimme sinisin maalitäplin merkittyä reittiä Teerilammen autiotuvalle. Kulkumuodon vaihdos tuntui hyvältä. Nyt liikuntaa saivat uudet lihasryhmät, ja naavalettinen vanha metsä imaisi meidät sisäänsä.

Aamu aukeni sumuisena ja keltaoranssit suot olivat kauniita. Patikoimme autolle, ajoimme hakemaan kanootin Taivalkoskelta ja huristelimme kotiin naapurikuntaan.

Jos olisimme saapuneet kauempaa, Martinselkosen Eräkeskuksessa tai Arolan maatila- ja erälomissa olisi ollut kätevä majoittua mennen tai tullen. Kummankin palveluista olen nauttinut ja molempia voin suositella. Kummassakin paikassa on tarjolla myös karhujen katselua ja kuvaamista piilokojusta. Arolasta voi vuokrata kanootinkin.

*Karttimonjoen melonta alkaa Peuro-nimisestä lammesta.*

*Mitä taas tämän joenmutkan takaa paljastuu, ehkä komea ruskakoivu tai majavan pesä?*

Löydät tietoa Suomussalmen kohteista Luontoon.fi-sivustolta: Hossa, Martinselkonen. Myös Visit Suomussalmi antaa lisää ideoita vesi- ja muihin kesäretkiin.

Juttu on osa hanketta Elinvoimaa matkailusta – Kuhmo Suomussalmi.