Kuka oli tämän puun juurella ja miksi 266 vuotta sitten? Papinpetäjä, Hossa

Tuuli pieksi Hossanjärven selkää pienille vaahtopäille, keräillen samalla taivaalle tummia pilviä.

Halusimme nauttia loppukesän ja alkavan syksyn tunnelmasta rannalla. Löysimme sopivan parkkipaikan, ja autosta noustessamme huomasimme kalastajia viereisellä Keihäslammella. Hossanjärven, tai tarkemmin sanottuna Nurmiselän ranta oli autio, joten päätimme astella sinne.

Valkoisen hiekkarannan ja tumman mutta kirkkaan veden kontrasti oli hieno. Paikka olisi ollut uimahetkeen mitä mainioin, mutta tumma taivas ja virkeä tuuli eivät houkuttaneet pulahtamaan aaltoihin.

Jäljistä päätellen porokin oli käynyt nauttimassa rannan tunnelmasta.

Käyskentelimme omissa oloissamme. Keihäslammen kalastajien jäätyä taakse ei muita ihmisiä näkynyt missään, vaikka olimme suhteellisen keskeisellä paikalla melko lähellä Hossan luontokeskusta. Vain muutamalla askeleella tuntui, kuin olisimme tulleet keskelle erämaata.

Otin kämmeniini hienoa, valkoista hiekkaa ja annoin sen valua sormien välistä. Enpä muista, koska viimeksi olisin koskettanut noin kaunista hiekkaa. Ehkä joskus lapsena Atlantilla.

Liotin varpaita rantavedessä. Lokit kiljuivat kuin olisimme olleet merellä. Aaltojen äänet ja tuulen humina voimistivat mielikuvaa siitä, että olisimme jossain aivan muualla kuin Kainuussa. Tämä oli minulle uusi puoli Kainuusta, uusi puoli koko Suomesta. Sulkiessani silmäni mietin, miten olen ennen voinut elää tietämättä tästä paikasta mitään.

Siinä seistessäni alkoi tuuli siivota taivasta pilvistä, ja yhtäkkiä saimmekin aurinkoa sinisen taivaan alla.

Astellessamme takaisin osui katseeni kelopuuhun.

Olin kyllä kuullut kertomuksen Papinpetäjästä, mutta en ollut tiennyt sen olevan tässä. Enkä ainakaan ollut arvannut, että se on aivan tien vieressä.

Puussa on suuret määrät kaiverruksia. Vanhin tiettävästi vuodelta 1750, 266 vuoden takaa.

Kuka kaiverrukset on tehnyt ja miksi?

Tiedossa on, että tämän puun juurella paikallisten oli tapana odottaa pappia. Pappi tuli vettä myöten kastamaan lapsia. Kaiverrettiinko puuhun vuosilukuja omaksi huvitukseksi? Ehkä pappi ei ollut täsmällinen, ja paikallisten odotusaika kävi pitkäveteiseksi.

Tai ehkä kaiverrukset tehtiin kastettujen lasten muistoksi. Osa merkeistä ei ihan näytä kirjaimelta tai numerolta, vaan ennemminkin ehkä puumerkiltä.

Petäjä lienee nähnyt monenlaista. Luontoon.fi-sivusto kertoo, että lapsia olisi mahdollisesti tuotu kastettavaksi puun juurelle, koska papilla olisi muutoin ollut liian kova urakka vierailla syrjäisissä taloissa.

Ja on puuta joku muukin koristellut kuin ihminen.

Suora, vanha mänty on hyvässä seurassa kauniilla paikalla. Sitä ympäröivät vielä elossa olevat komeat männyt. Puun selän takana kohoaa Huosiharju, ja edessä avartuu Hossanjärven Nurmiselkä, jonka rannassa kasvaa rivi pienempiä tulevaisuuden petäjiä.

Miltähän tuo maisema on 1700-luvulla näyttänyt? Ja kuinka vanha mahtaa Papinpetäjä todellisuudessa olla? Suljin silmäni ja yritin kuvitella entisaikojen Hossaa. Sitä Hossaa, jonka suurimpia tapahtumia oli papin saapuminen veneellä järven rantaan.

Se oli yllättävän helppo ajatusleikki. Hossa tuntuu alkukantaisen kauniilta yhä tänäkin päivänä.

Merkkien ja käppyröiden määrä petäjän kyljessä on hämmästyttävä. Yhden käsiala on ollut hentoisempi kuin toisen: siinä missä joku on kaivertanut ohkaista viivaa, on toinen kovertanut paksua uraa. Onko tämä ollut aikoinaan kylän vilkkain ilmoitustaulu?

Yritin tulkita puussa olevia kaiverruksia. 1750 erottui selkeästi. Lisäksi taisi olla vuosiluku 1914.

Huonolla menestyksellä yritin tulkita muita kaiverruksia. Jos petäjä osaisi puhua, olisikohan se tulkannut ne minulle?

Papinpetäjä kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7262586, E 615997.

Tämä on Hossasta kertovan juttusarjamme 9. osa. Sarja on toteutettu yhdessä Suomussalmen kunnan kanssa. Majoitus kirjoittajalle tarjottiin Hossan Lumosta.

Huomaathan! Syksyllä 2019 rakennetaan uusi esteetön laituri Hossanjärvelle – siitä liikuntaesteiset pääsevät helposti melomaan, ja samalla voi vaikka kalastella luonnonvesillä. Muita esteettömän kalastuksen kohteita Hossassa ovat Huosilampi, Lihapyörre ja Pitkä-Hoilua, joihin kaikkiin tarvitaan virkistyskalastuslupa Hossa 5502. Lihapyörteelle johtaa 200 metriä pitkä esteetön reitti. Laavun edessä on invalaituri heittokalastusta varten. Huosilampi on kirjolohilampi, ja sen rannalla on yhteensä neljä laituria, joista myös liikuntaesteiset voivat kalastaa. Siellä on lisäksi suuri esteetön laavu, jossa on takka sekä ulkotulentekopaikka. Lisäksi vetouisteluun soveltuva Pitkä-Hoilua (Taimenvesi, lupa 5502 Hossa) inva-laitureineen on hyvä kalapaikka. Pitkä-Hoilualle saa tuoda oman veneen, ja saatavilla on myös vuokraveneitä.

Täydennetty Hossan luontokeskuksesta saaduilla tiedoilla 26.8.2019.