Onko tässä laavu Suomen kauneimmalla paikalla? Muikkupuro, Hossa

Oli elokuun alku ja suomalainen loppukesä antoi parastaan. Ajelimme pienellä autollamme soraista metsätietä. Minä, mieheni ja koiramme Mosku kuikuilimme ikkunasta maisemia. Auringonvalo siivilöityi hienosti pilvien ja valoisan metsän läpi. Kuntta oli kauniin kellanvihreä ja avara. Puut korkeita ja suoria, tuuli hempeä.

Tuleva kansallispuistomme Hossa otti meidät niin kauniisti vastaan, että tuumasimme: näillä nurkin voisi joskus vaikka asua. Ja se on meiltä paljon sanottu.

Vielä viimeinen käännös vasempaan, ja muutaman mutkan jälkeen jätimme pösönaattorin parkkiin (kartta). Reppu selkään, Mosku hihnaan ja menoksi.

Olimme saapuneet Hossaan edellisenä yönä puoli kolmelta. Suomussalmi oli tarjonnut meille majapaikan Hossan Lumosta, jonka somaan mökkiin oli pitkän ajomatkan jälkeen ollut taivaallista päästä vetämään hetkeksi sikeitä.

Ensimmäinen kohteemme aamusella oli Muikkupuro. Emme olleet koskaan käyneet siellä, mutta minulla oli siitä jonkinlainen käsitys näkemieni valokuvien ja Jouni Ohtamaan videon perusteella. Videota aikoinaan katsoessani ajattelin, että ei voi olla noin hienoa paikkaa. Siksi minun kai oli pakko päästä sinne ensimmäiseksi.

Mosku meinasi haljeta innosta. Syy siihen selvisi varsin pian, kun etenimme metsään johtavaa leveää polkua. Poro.

hossamuikkupuro

Pannoitetun sorkkajalan jolkotettua pois näkyvistä menomme rauhoittui. Katselimme taivasta ja toivoimme, ettei se antaisi sadetta. Lopulta säästyimme kastumiselta koko päivän ajan.

Metsä oli kaunis ja tuoksuvainen. Marjoja oli aivan valtavasti, ja kahminkin suuhuni jättiläismäisiä mustikoita, mutta välillä myös vähemmän maukkaita variksenmarjoja sekä puoliraakoja – joskin silti hyviä – puolukoita. Marjat tuntuivat lähes epänormaalin suurilta ja makoisilta.

Aiemmin aamulla olin kuullut, että Muikkupuron laavusta pyritään tekemään nykyistä esteettömämpi, jotta se olisi helppo kohde mahdollisimman monelle kansallispuiston kävijälle sitten ensi vuodesta alkaen. Jo nykyisessä tilassaan se on aivan erinomainen kohde myös perheille, joissa on pieniä lapsia, sillä kävelymatka ei ole pitkä ja polku on melkolailla tasainen.

Olimme perillä.

hossamuikkupuro-6

Itse laavuhan on tavallinen laavu, jonka edessä on tulipaikka, pöytä ja penkit. Se, mikä sen erottaa muista, on ympäristö. Luonnonrauhaisalla paikalla sijaitsevan Muikkupuron laavun editse luikertelee uskomattoman hieno pieni joki, no, itse Muikkupuro. Se on matala ja hiekkapohjainen, tasaisen leveä, hyvin erikoinen. En ole missään nähnyt vastaavaa.

Heitin oitis kengät ja sukat pois jalastani ja astelin puisia portaita pitkin kahlaamaan.

Mosku lorpsi kieli pitkänä makoisaa vettä suuhunsa.

Mosku lorpsi kieli pitkänä makoisaa vettä suuhunsa.

Vesi oli niin lämmintä, että minua alkoi naurattaa! Ai luoja, kuinka me koiran kanssa nautimmekaan tepastelusta edestakaisin hienolla hiekkapohjalla, turkoosin, kirkaan veden helliessä tassujamme. Painelin jalanpohjiani syvemmälle hiekkaan ja annoin hiekanjyvien kutittaa varpaiden väleissä.

hossamuikkupuro-18

Todellista onnea on astella paljain jaloin Muikkupurossa!

Selvää syksyistä säveltä kantavan, viileän tuulen kanssa puron lämpimät aallot olivat valloittavan ihana yhdistelmä. Olisi tehnyt mieleni asettua jokeen pötköttämään, piehtaroimaan vedessä kuin labradori, mutta tällä kertaa en sitä tehnyt. Myös Mosku pidättäytyi kastamasta muuta kuin jalkansa, ja kiipesi jossain vaiheessa jo ylös pehmeään pöpelikköön mustikoita syömään.

Kun olin leikkinyt vedessä tarpeekseni, aloimme tutkia maisemaa tarkemmin.

hossamuikkupuro-21

Muikkupuro luikertelee Keski- ja Iso-Valkeaisen välissä. Puron yli vie kapea silta, ja sen toiselta puolelta löytyvät puuvaja ja huussi. Kokonaisuus muodostaa oman pienen ja valloittavan maailmansa, enkä katunut yhtään, että olin kuunnellut sisäistä ääntäni ja päättänyt aloittaa Hossaan tutustumisen juuri tästä paikasta.

Vajassa oli paljon puita ja iso kirves. Myöhemmin saimme huomata, että joka paikassa Hossassa minne satuimme menemään, oli tulipaikkojen varustelu kunnossa. Pienimmiltäkin tulipaikoilta löytyi puita ällistyttävän hyvin, ja puuvajoissa oli aina sen kaliiperin kirves, että siitä on varmasti iloa retkeilijälle, mutta kukaan tuskin saa ideaa ottaa sitä mukaansa. Huomaamattomasti se ei ainakaan kenenkään mukaan sujahda.

Myös makkaratikkuja löytyi tulipaikoilta. Massiivisia metallisia – niitäkään tuskin kukaan keksisi pölliä. Siis täydellisiä yleisten tulipaikkojen varusteita!

hossamuikkupuro-22

Iso-Valkeaisen puolella on lahti, jonka maisema sai minut pysähtymään ja miettimään syntyjä syviä. Matkamme edetessä sain huomata, että juuri tällainen maisema näytti olevan Hossalle varsin tyypillinen. Pehmeän kellanvihreät sävyt, sininen kirkas vesi, hopeanharmaat kelot sekä maaston pyöreät muodot harjujen ja kumpujen seliltä suppien pohjille.

hossamuikkupuro-25

Vielä nyt pilvet olivat kerääntyneet taivaalle, mutta päivän edetessä ne väistyivät.

Tämä oli aikuisiän ensikosketukseni Hossaan. Varmaankin lapsena siellä on tullut käytyä, mutta en muista siitä mitään. Jo Muikkupurolle päästyäni osasin aavistaa, että tulevien muutaman päivän aikana rakastuisin alueeseen täysin.

hossamuikkupuro-2 (3)

Kirkas luonnonvesi saa minut aina sekaisin ihastuksesta. Se on varmasti yksi syy siihen, miksi Muikkupuro sai minut nauramaan onnesta. Laavu ei ole korkealla, jylhällä paikalla, mutta silti se on takuulla yksi maamme kauneimmista laavunpaikoista. Kaunein mitä minä olen koskaan nähnyt.

Muikkupuro kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7263946, E 610469.

Tämä on Hossasta kertovan juttusarjan ensimmäinen osa. Juttusarja on toteutettu yhdessä Suomussalmen kunnan kanssa.

2 replies
    • Toimitus
      Toimitus says:

      Totta, laavulle johtava reitti on kaunis, kuten muutkin reitit Hossan hienossa kansallispuistossa 🙂

      -Jonna / Retkipaikka

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.