Ekuddenin tenhoavalla luontopolulla, Porvoo

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Porvoo

Ekuddenin luontopolku tarjoaa tammen tenhoa, metsälehmusmaisemaa, kuusikon kuiskintaa ja lintuperspektiivin kahisevaan kaislikkoon. Luontopolku löytyy noin kolme kilometriä etelään Porvoon ydinkeskustasta, ja sillä on pituutta noin puolitoista kilometriä. Vaikka matka voi kuulostaa lyhyeltä, pitää luontopolkuretkelle varata reilusti aikaa, sillä ainakin minä pysähtelin jatkuvasti!

 

Ekuddenin luontopolun alku

Ensimmäinen luontopolun rasti tuli vastaan heti pellolla, jonka ojaa seuraten polku johtaa metsään. Siellä voi alkajaisiksi pysähtyä lukemaan suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi Stensbölen luonnonsuojelualueesta ja Stensbölen tilan historiasta kertova opastetaulun. Alueen omistaa nykyään Svenska Litteratursällskapet i Finland.

Luonnonsuojelulain suojelema, Natura 2000-verkostoon kuuluva Stensbölen alue on kooltaan 1131 hehtaaria, mistä noin puolet on vesi- ja ruovikkoaluetta. Stensbölen tilan tarinasta nousee esiin erityisesti yksi asia: perunanviljely. Pommerin sodassa (1757–62) perunaan tutustunut Wentzel Frederik Rotkirch aloitti perunan viljelyn tilallaan (Suomessa peruna oli tuolloin tuntematon) ja keitetyt potut olivat aluksi juhlaruokaa. Rotkirch jakoi siemenperunaa paikallisten käyttöön ilmaiseksi ja myi jonkin aikaa perunoita paikallisesti, mutta vähitellen viljely yleistyi muutenkin, ja myös Stensbölessä palattiin viljelemään perunaa vain omiksi tarpeiksi.

02B-Ekudden-tammi-alkumatkasta

Lähdin kiertämään luontopolkua vastapäivään ja käännyin opastetaululta oikealle. Alue on luokiteltu valtakunnallisesti tärkeäksi lehtojensuojelualueeksi, mitä en ihmettele yhtään. Arkiset perunat ja huolet unohtuivat heti, kun aloin katsella ympärilleni tammien ja metsälehmusten omakseen ottamassa lehdossa. Moni lehtipuu kurkotti oksiaan hyvinkin korkealle, ja lehdossa oli ilahduttavan paljon eri ikäisiä puita, eikä pelkästään tammia ja metsälehmuksia, vaan myös esimerkiksi vaahteroita. Kielot ovat levittäytyneet täällä laajalle alueelle, joten keväällä valkoisia kukkasia riittää.

Tummanruskea, minulle tuntematon lintu keikkui lehmuksen oksalla ja lehahti sitten tiehensä. En malttanut pysyä enää polulla, vaan poikkesin hetkeksi sivuun ja kävin muun muassa kurkkaamassa yhden rungostaan onton puun uumeniin.

03-Ekudden-puu-polun-ylla

Polun alkupuolella oli varoitettu lahoista puista. Niinpä; osa vanhemmista, kookkaista yksilöistä näyttikin siltä, että ne eivät kestä pystyssä ikuisesti. Yksi oli kaatunut – kieltämättä tyylikkäästi – kuin portiksi polun yli ja ihastelin, kuinka hienolta se näyttääkään… Toki kävi mielessä myös se, että tätä konkeloa saa varmasti pitää silmällä, mikäli liikkuu luontopolulla myrskyn aikaan. Huonolla tuurilla polun poikki menevä rungon osa voi myräkässä räsähtää alas.

Lehto on takuulla keväällä aivan huikea tuoreissa vihreän väreissään, kun nytkin, alkuillasta, se oli aivan mahtava. Ehkä jopa hienompi kuin keskellä päivää! Kasvi-ihmisille täällä riittänee tunnistettavaa ja perhosharrastajat voivat hyvällä onnella havaita tässä lehmuslehdossa esimerkiksi lehmuspikkumittarin tai kakskulmamittarin.

04-Ekudden-tammet-alhaalta-ylos

Luontopolulla kulkiessaan pitää muistaa suunnata katseensa muuallekin kuin jalkoihinsa, eteenpäin ja sivulle. Kannattaa välillä pysähtyä ja katsoa lisäksi myös taaksepäin, jolloin maisemasta voi huomata jotain ihan uutta, sekä tietenkin myös ylös. Iloisen vihreä lehvämatto pään yläpuolella, sinivalkoista taivasta vasten, on hieno näky!

06-Ekudden-kallioniemelta-kosteikkoon2

Astuin lehdon kirkkaan viherryksen seasta rantaan, missä hienostuneesti harmaantunut kelo pörhisteli oksiaan. Valtavat ruovikkoalueet leimaavat maisemaa ja laittavat miettimään, pyrkiikö kaislikko kasvamaan umpeen ja kauankohan siihen mahtaa mennä. Istahdin toviksi alas ja annoin auringon lämmittää.

Kun katsoin Porvoon keskustan suuntaan, siellä näkyi lähinnä vihreää maisemaa, muutamaa tornia lukuun ottamatta. Etelässä jatkui Stensbölen alueen rakentamaton rantaviiva, vastarannalla puolestaan oli Sikosaari, josta myös löytyy luontopolku sekä lintutorni. On hämmästyttävää, miten lähellä keskustaa tämä kaikki on. Autojen ääni ei näihin maisemiin kanna, enkä nähnyt yhtään venettä puikkelehtimassa ruovikon uumenissa.

07-Ekudden-metsapolku-kiviaita

Nousin ylös ja lähdin kävelemään mukavasti puiden lomitse puikkelehtivaa luontopolkua etelään päin, missä kohtasin kallioilla muun muassa maksaruohoja, kalliokieloja ja kissankelloja, parin kelon vartioivien silmien alla. Lehtoalue alkoi vähitellen jäädä taakse, ja maasto muuttui havupuuvoittoiseksi, vanhojen kuusien ja mäntyjen valtakunnaksi. Kohta vastaan tuli hidaste: polun poikki kaatunut kuusi, jonka takaa pilkotti palokärjestä kertova luontopolun opastetaulu. Kiersin kuusivainaan vasemmalta.

Polku saavutti lähellä rannan rajaa kulkeissaan jo ammoin sammaloituneen kiviaidan jäänteet. Tästä saattoi päätellä, että näillä main on ollut rantaniittyjä tai laidunmaita, vaan kuinka kauan sitten? Kuusikossa kohtasin myös ainoat muut kulkijat polulla, iltakävelyllä olleen pariskunnan.

08-Ekudden-kuusenherkkutatti

Olin koko ajan tarkkaillut sivusilmällä polun vieriä, näin marja-aikana kun tapaan noukkia välillä vähän tuoretta, herkullista suuhunpantavaa. Samalla kuikuilin ohimennen myös sieniä, vaikka en aikonutkaan poimia niitä kyytiin, sillä kotiin saakka ei ollut tällä kertaa mahdollista kuljettaa reissulta sienisaalista. Vähän ennen lintutornia tärppäsi!

Tanakkavartinen herkkutatti paistatteli auringossa ja kuiskaili ”Ota minut! Syö minut!”. Koska kohtaamani pariskunta oli ehtinyt edetä kauemmas, en voinut huikata heille, että ottakaa tämä tatti matkaan madottumasta. Sienille ei voi oikein tehdä pyydystä ja päästä-poimintaa, joten jäin vain toivomaan, että seuraava kulkija huomaa poimia herkkutatin, ennen kuin on liian myöhäistä. Tai jospa orava älyäisi käydä säilömässä siitä talvievästä itselleen.

09-Ekudden-lintutorni

Tatin hyvästeltyäni olinkin jo hyväkuntoisen Ekuddenin lintutornin luona. Kapusin ylös katselemaan maisemia ja jouduin suojaamaan silmiäni, sillä auringonpaiste oli todella häikäisevä. Ai niin, onhan minulla aurinkolasit matkassa. Metsässä niitä ei tarvitse, mutta aurinkopaikoilla suojakakkulat voivatkin olla tarpeen.

Metsän reunasta avautuu kaislikkoa kahisevaa maisemaa lähes silmänkantamattomiin, vaikka torni ei ole massiivisen korkea. Ruovikkoalue on uskomattoman laaja. Kun katselee täällä ympärilleen, ei tule ensimmäisenä mieleen sanapari ”kaupunki” ja ”puisto”, mutta Stensböle on myös osa Porvoon kansallista kaupunkipuistoa, johon kuuluu monipuolista kaupunkiluontoa sekä rakennettua kaupunkiympäristöä.

10-Ekudden-kosteikko-lintutornilta

Ekuddenin luontopolun lintutornilta erottaa jopa paljain silmin kaksi muutakin alueen lintutornia. Vastarannalla seisoo Sikosaaren lintutorni ja tästä pohjoiseen, samalla puolella rantaa kuin Ekudden, on puolestaan Ruskiksen lintutorni. Lintutorneilta pääsee näppärästi ihmettelemään muulloinkin kuin muuttolintujen ja pesimäpuuhien aikaan monenlaisia siivekkäitä.

Ruskiksen lintutorni sijaitsee sen verran lähellä tietä, että siellä käy muutakin väkeä kuin luontoilijoita – se näkyi tussimerkintöinä tornin seinissä. Ekuddenin lintutorni on suojaisan sijaintinsa ansiosta säästynyt töhryiltä.

12-Ekudden-iso-tammi

Lintutornilta luontopolku lähti kaartamaan loivasti sisämaahan päin. En ollut tutkaillut luontopolun karttaa tarkasti etukäteen, joten kyltti Iso tammi tuli iloisena yllätyksenä. Tällä tammella ei ole ympärillään kunnioittavaa, avaraa aukiota (kuten Paavolan tammella Lohjalla) eikä se ole muutenkaan päässyt kasvamaan yhtä muhkeaan muotoon, mutta yhtä kaikki, hieno tammi on tämäkin! Elämää nähneessä tammessa oli jotain miellyttävän mystistä. Ehkä alkuillan viehättävä valo sai muutenkin ajatukset lentämään satujen ja tarinoiden maailmassa, kun puuta katselin.

Olisi mukava tietää, minkä verran ikää tällä isolla tammella arvioidaan olevan. Puuta on selvästi arvostettu pitkään, koska se on tietoisesti säästetty; muita näin kookkaita tammia ei näillä nurkilla ollut.

11-Ekudden-iso-kivi

Ison tammen jälkeen erottui maastosta vielä muutama isohko kivi – iso näin Ekuddenin mittakaavassa – mutta muutoin alkoi tuntua siltä, että polun kohokohdat oli tullut juuri koettua.  Jäljellä oli enää lyhyt matka rauhallista taivallusta. Nappaisinko vielä parit ketunleivät polun varresta?

Tähän noin puoleentoista kilometriin oli mahtunut monta pientä elämystä. Stensbölessä on Ekuddenin luontopolun varressa suhteellisen pienellä alueella monipuolisesti erilaista metsää, rantamaisemaa kallioineen, mahdollisuus lintujen tarkkailuun, sienestykseen ja marjastukseen, sekä ihan vain tällaiseen hitaammin havainnoivaan kulkemiseen. Polkua oli hyvin helppo kulkea hyvin tasaisessa maastossa, sillä reitillä ei ole juurikaan korkeusvaihteluita. Välillä sai toki katsoa tarkemmin mihin astua, sillä esimerkiksi puiden juuret voivat aina metsäpolulla yllättää.

13-Ekudden-pitkoksia-kuusimetsassa

Kun polku saapui lähelle pellon laitaa, olin jo lähellä lähtöpaikkaa. Viereinen pelto oli ollut vielä 1500-luvulla merenlahtea, mikä kertoo maan nousemisen vaikutuksista aika lailla. Vähäisen aluskasvillisuuden kuusikossa oli käyty pätkimässä maahan kaatuneita runkoja poikki polun keskeltä, mutta luonnonsuojelualueella puuaines saa jäädä rauhassa lahoamaan. Kapeat pitkospuut osoittivat nekin jo lahoamisen merkkejä… Maa ei ole tässä yhtä märkää kuin suolla, mutta yhtä kaikki, pitkokset ovat usein tällaisessakin paikassa hyvät suojaamassa jalkoja kastumiselta. Näin kuivalla kelillä saattoi hyvin astella myös pitkoslankkujen vieressä.

Ekuddenin luontopolussa oli jotain maagista; alkumatkan lehto-osuus lumosi minut täysin. Enemmän sekametsissä samoiluun tottuneena nautin eritoten tammien ja metsälehmusten vihreästä taiasta, joka sai lisää voimaa ilta-auringon valosta. Entä ollapa Ekuddenissa usvaisena aamuna keväällä tai alkukesästä? En ihmettele, että palattuani illalla puoli kahdeksan kieppeillä Tarkkisten kentälle näin yhden kulkijan lähtevän silloin vasta kiertämään tätä tunnelmallista luontopolkua iltaretken merkeissä.

Sijainti / ajo-ohje : Noin 3 kilometriä etelään Porvoon linja-autoasemalta, Porvoonjoen itäpuolella eli kohtuullisen pyöräily- tai kävelymatkan päässä keskustasta. Ekuddenin luontopolku alkaa Tarkkisten pallokentän vierestä. Hiekkakenttä parkkipaikkoineen on osoitteessa Tarkkistentie 153 (Porvoo). Tiedät tulleesi oikeaan paikkaan, kun näet hauskan karhupatsaan kentän laidalla. Luontopolun kartta löytyy kentän pukukopin seinästä. Polulle pääsee näppärimmin kävelemällä pukukopilta suoraan kentän laitaan ja siitä pallokentän vasempaan takakulmaan (parkkipaikalta katsottuna), vaikka lintutornin viitta osoittaakin pukukopilta vasemmalle, kohti peltoa.

Huom. Maastopyörällä ja moottoriajoneuvolla ajaminen sekä avotulen teko on alueella kielletty.

Kartta ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6693218  E 428788

Porvoon luontohelmiä kivenheiton päässä keskustasta -reittikartta

Majoituksen kirjoittajalle Ida-Maria Bed & Breakfast -aamiaismajoituksessa tarjosi Porvoon kaupungin matkailutoimisto / VisitPorvoo.fi

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.