Kiilopää – upeiden maisemien päiväretki tunturiin aivan Urho Kekkosen kansallispuiston reunalla

Kiilopään tunturin huipulle keskiyön auringossa kiipeäminen jäänee varmasti mieleen yhtenä kesän uskomattomimmista, kauneimmista ja henkeäsalpaavimmista kokemuksista. Kiipesin tunturille yhdessä Inari Nightlessnight Photography Workshopin muiden osallistujien kanssa osana Eeva Mäkisen pitämää workshoppia kesä-heinäkuun vaihteessa yöttömän yön ollessa parhaimillaan. Retken tavoitteena oli saada keskiyönauringon luoma tunnelma ikuistettua valokuviin, mutta myös nauttia Lapin luonnon rauhasta ja upeista maisemista, joita jatkui silmänkantamattomiin.

Kiilopää on 546 metrin korkeudelle kohoava tunturi aivan Urho Kekkosen kansallispuiston, eli tutummin UKK:n laidalla. Se on yksi Saariselän alueen ja UKK:n korkeimmista tuntureista ja tarjoaa upeat näkymät kansallispuistoon ja hyvällä säällä aina Venäjän puolella olevien tuntureiden huipuille asti.

Tunturin huippu on helposti saavutettavista tunturin nimeä kantavalta Kiilopään retkeilykeskukselta, jota ylläpitää Suomen Latu. Keskukselta löytyy niin ravintolaa, majoitusta kuin retkipalveluitakin. Merkittyjä reittejä pitkin huipulle voi suunnistaa myös Saariselältä käsin.

Reitti huipulle on suoraviivainen ja helposti löydettävissä. Kiilopään retkeilykeskuksen parkkipaikalta suuntaat askeleet kansallispuiston porttien ali kohti tunturimetsää ja otat suunnan kohti edessä siintävää huippua. Lähes koko reitin matkalle on rakennettu kipuamista helpottavia portaita.

Matkalla on myös muutama penkki tarjoamassa mahdollisuuden pysähtyä ihastelemaan maisemia, jos ei halua istahtaa suoraan tunturin kupeeseen. Portaat ovat jo osittain hieman huonossa kunnossa, joten tarkkana saa askelten kanssa ajoittain olla. Partioaitan klubissa tänä vuonna tehtyjen ostosten tuotoista noin neljäsosa ympäristöbonuksista menee Kiilopään reitin kunnostukseen – sitä kautta voit itsekin auttaa.

Matkaa ylös tunturiin kertyy vain noin 2 kilometriä, mikä kuitenkin tarkoittaa yhteensä noin 860 porrasta. Kyllä meinaan kävi ihan vakavasti otettavasta porrastreenistä tuo nousu! Nousun saisi varmasti tehtyä reilussa puolessa tunnissa, mutta meillä hurahti matkaan lähes tunti, kun joka toisella askeleella piti pysähtyä ihailemaan maisemia, hengittämään syvään, jottei pää pökertyisi moisista maisemista ja sitten kaivaa kamera esiin, jotta edes osan hetken tunnelmasta saisi tallennettua!

Alaspäin tuleminen onnistuu toki huomattavasti nopeammin, jos ei taas unohdu pyörittelemään päätään maisemille. Tunturista pääsee alas myös muutamaa muuta reittiä, mutta selvin, suosituin ja lyhin reitti on palata takaisin omia jalanjälkiä.

Huipulla seikkailemiseen ja syömiseen kannattaa varata reilusti aikaa, koska noihin maisemiin ei tottuneempikaan lapinkulkija varmasti viidessä minuutissa kyllästy. Kivien ja kallioiden koloista löytyy hieman suojaa vaikkapa ruuanlaittoa varten, ja hyvällä tuurilla rinteestä voi bongata niin poroja, kiirunoita kuin monia muitakin Lapin lintuja ja eläimiä. Itse ajattelisin, että Kiilopää on loistokohde minä vuodenaikana vain. Voin nimittäin vain kuvitella, kuinka upeaa olisi katsella kevään tuloa tai ensilumen sadetta, saati sitten syksyistä tähtitaivasta tai revontulia Kiilopään huipulta. Me tehtiin retki niin, että lähdettiin liikenteeseen iltakymmenen aikaan ja palattiin vasta kahden jälkeen yöllä, joten saatiin nauttia upeasta yöttömän yön auringosta ja suosittelen samaa muillekin kesällä paikalle saapuville.

Sijainti: N=7580755.198, E=520994.601

Linkki karttaan

-Laura

Kirjoittaja on aikaisemmin julkaissut blogissaan Kaiken Maailman Matkoja artikkelin Yöttömän yön retki Kiilopään huipulle – Lapin taikaa parhaimmillaan johon myös tämä artikkeli pohjautuu. Lisää kirjoittajan seikkailuja löydät blogista, blogin facebookista ja instagramista nimimerkillä @laurammus.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.