Tuulisen talvipäivän retki Varlaxuddenin esteettömälle reitille Porvoossa

Teksti ja kuvat: Tiina Nopanen

Katson huolestuneena peililiukasta pientä mäkeä, joka laskeutuu parkkipaikalta. Uusi  Varlaxuddenin virkistysalueen parkkialue Emäsalontien varressa ammottaa tyhjyyttään. Kiinnitän koiran hihnan vyötärölle juoksuvyölle ottaen samalla auton takaluukusta esiin vaellussauvani, vannotan koiran odottamaan minua ja olemaan kiskomatta hihnassa, ja lähden varoen polulle. 

P-alue kartalla

Esteetön reitti 350 m/suunta

Tulipaikka ja keittokatos

Nastakengistä huolimatta liukastelen. Kurkistan puuvajaan, se on tyhjä. Tämän tiedon olinkin jo lukenut Uudenmaan virkitysalueyhdistyksen Uuvin nettisivuilta, ja olin osannut pakata reppuun termospullollinen teetä ja eväsleivät, jotka eivät vaadi lämmittämistä. Helpotuksekseni polku parantuu esteettömäksi rakennettujen puuvajan ja huussin jälkeen.  Leveän polun reunoilla alkaa olla sulaa maata näkyvissä, vain tallautuneempi keskikohta on eniten jäinen. Hongat huojuvat ja valittavat tuulessa, välillä putoaa irtipäästänyt oksa maahan varpuja peittävälle vähäiselle lumelle. Muutaman sadan metrin kuljettuamme merenkohina voimistuu ja voittaa puissa tanssivan tuulen äänen. 

Lintubongari kaukoputkineen istuksii uudenkarheilla taukokatoksilla poltellen piippua, nyökkäämme tervehdykset. Koira jännittää bongaria ja on selkeästi helpottunut, kun en pane sitä tekemään tuttavuutta vieraan kanssa. Sen sijaan astelemme katoksien viereltä lähtevää uutta, kaartuvaa lankkupolkua yli liukkaiden, kiikkuvien ja pyöreiden rantakivien Fågelboetin kalliotasanteelle. Enää eivät tulvavedet estä niemeen pääsyä edes myrskyllä. Huomaan miettiväni, tuleekohan lankkupolulle vielä jonkinlaiset reunat, jottei pyörätuolin pyörä lipsahda reunan yli helpolla. Noin parikymmenmetrinen lankkupolku johtaa tasaisemmalle kallioalueelle, ja ilokseni huomaan, että nyt myös pyörätuolilla pääsee lankkupolulta kallioille. Lankkupolulta  laskeutumiseen on rakennettu metallinen ramppi sitten edellisen käyntimme loppiaisena. 

Meri lyö aallon rantakallioon ja tyrskäyttää päällemme virkistävän suihkun kuin sanoakseen ”Tänne saa tulla vain, jos on tosissaan, nyt on leikki kaukana”. Puuskatuulet riepottavat takkia ja pipoa, on pakko vetää huppu päähän. Aallot ovat saaneet valkeat hampaat, jotka näykkivät vihaisesti rantakallioita kuin olisivat ottaneet tehtäväkseen hioa ne väsymättömästi  huuhdellen olemattomiin. 

Vedän syvään henkeä, tuulessa tuoksuu suola ja merilevä. Olemme kaksin koiran kanssa kallioilla, ja hihkun ääneen sille kuinka hienoa onkaan. Se tyytyy katselemaan minua ihmetellen ja vain vetää korvansa luimuun ja laskee hännän alas suojautuakseen tuulelta. Välillä tuulenpuuska horjuttaa tasapainoani, kun yritän ottaa videota hienoimmista pärskeistä. Hanskoista on syytä pitää huolta kuvaamisen ajan, muuten tuuli varastaa ne leikkikalukseen. Rakastan merta, kun se osoittaa voimaansa, annan sen puhaltaa hiukset sekaisin ja silmälasit pisaroille. Myrskyävä meri täyttää minut elinvoimalla ja inspiraatiolla, tekee täydeksi, kuin uudestisyntyneeksi.

Vietämme pitkän ajan kallioilla vain muutaman muun kävijän siellä piipahtaessa, onhan helmikuinen arkipäivä. Palaamme tutkimaan taukokatokset, jotka ovat saaneet sitten viime käyntimme myös istuinpenkit ja tulipaikan.  Taukokatoksiin noustaan ramppia pitkin, ne seisovat rannan tuntumassa sulautuen hienosti maisemaan, ja katosten tummien seinien ja tasanteen vaalean puun kontrasti on vaikuttava. Katoksia on kaksi, joten niiden suomasta tuulensuojasta mahtuu enemmänkin väkeä seuraamaan rantakiviin lyöviä aaltoja. Erityismaininnan annan taukokatoksiin yhdistetyistä istuskelurapuista, joista tulee mielleyhtymä amfiteatterista. Mikä olisikaan sopivampaa, sillä onhan siitä hienoa seurata meren tarjoamaa, alati vaihtuvaa näytelmää. 

Istun rapuille syömään eväitä, koira tulee kerjäämään osansa. Täyttäessäni mukiani aurinko tulee toviksi pilkistelemään pilvien raoista ja aivan kuin meren voima olisi hetkeksi hieman hiipunut. Nautittuamme eväät ja aimo annoksen meren voimaa suuntaamme takaisin autolle samaa reittiä.

Sijainti: N=6675441.308, E=424239.409
(ETRS-TM35FIN)