Vanhan metsän elämää – Vattukurun luontopolku Syötteen kansallispuistossa

Vattukuru on jääkauden muovaama rotkolaakso Syötteen kansallispuiston itäosassa. Vanhassa, tunnelmallisessa metsässä kulkeva Vattukurun luontopolku on noin kaksi kilometriä pitkä. Sen varrella on avointa kalliota ja rinnesuota sekä hieno taukopaikka kurun pohjalla, kivikkorinteiden välissä.

Vattukurun luontopolku Syötteen kansallispuistossa Pudasjärvellä
Päivämäärä: 20.6.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 329
Reitin pituus: 2,1 km
Kohokohdat: Vanhan metsän tunnelma, Vattukurun kivikot ja lehtomainen purolaakso.
Parkkipaikka: Luontopolun parkkipaikka on osoitteessa Syötekyläntie 1638, Pudasjärvi. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Kurun pohjalla oli kosteaa, mutta muuten reitti oli kuivahko. Ihan kevyimmillä lenkkareilla tai tennareilla ei kannattane lähteä.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Syötteellä oli kävelty retkikaverin kanssa aamulla jo yksi reitti (Pytkyn pyrähdys) ja päätimme jatkaa saman tien toiselle lyhyemmälle kävelylle. Valitsin kohteeksi Vattukurun luontopolun, jonka sijainti oli sopiva (kohtalaisen lähellä majapaikkaamme) ja joka vaikutti sopivan pituiselta ja melko mielenkiintoiselta. Osoitteen kanssa oli hieman ongelmia, tunnettu g:llä alkava hakukone kun antoi osoitteeksi Erätie 1, joka osoittautui Syötteen luontokeskuksen osoitteeksi. Ja se oli puolestaan maanantaisin kiinni.

Löytyihän se oikeakin osoite lopuksi, Syötekyläntie 1638. Ajelimme sinne ja löysimme parkkipaikan helposti. Parkkipaikan laidalla on taas kerran iso opastaulu, josta löytyy kartan lisäksi perustietoa Syötteen luonnosta ja historiasta.

Vattukurun luontopolun info on tässä hauskassa taulussa. Tarjolla on reittikartta sekä hieman tietoa reitin varrella olevista luontotauluista.

Matkaan. Polku on suurimmaksi osaksi sorastettu ja selkeä. Reittimerkinnät ovat keltaisia maalimerkkejä. Alkumatka kuljetaan melko tasaisessa maastossa.

Varsinainen ympyräreitti alkaa sadan metrin kävelyn jälkeen. Luontopolun kiertosuunta on myötäpäivään. Risteyksen jälkeen alkaa myös loiva nousu kohti reitin korkeinta kohtaa.

Luontopolun varrella on kymmenen luontotaulua. Ensimmäisen aiheena on pökkelöt ja niiden eliöstö.

Hetken päästä saadaan tutustua myös maahan kaatuneen puun eliöstöön.

Loivan nousun varrella on tosiaan monenlaista kelopuuta ja pahkaa ja muuta ihmeteltävää.

Puolen kilometrin kohdalla ollaan reitin korkeimmalla kohdalla, noin 30 metriä parkkipaikkaa ylempänä. Sitten alamäkeen. Rinteessä voi lueskella metsäpalon vaikutuksista luontoon. Ajankohtainen aihe, sillä tätä kirjoittaessani juuri pari päivää sitten uutisoitiin Kalajoen metsäpaloalueen muuttamisesta osittain suojelualueeksi. Metsäpalojen jälkeen paikalle voi saapua hyvinkin harvinaisia hyönteisiä, joiden elinalueet taitavat nykyään olla aika vähissä.

Alamäessä luontopolku kulkee rinnesuon laidassa. Reittiä oli kuitenkin selvästi muutettu eikä se käynyt avoimella suoalueella vaan kulki metsän suojassa. En myöskään muista nähneeni rinnesuosta kertovaa luontotaulua, vaikka sellainen oli mainittu lähtöpaikalla olevassa kartassa. Nyt reitti laskeutuu kurun pohjalle. Polku on kostea, mutta ihan hyvin kuljettavissa. Hieman yli kilometri matkaa takana.

Kuru on noin parisataa metriä pitkä ja kapenee länteen päin kulkiessa (joka on siis tässä luontopolun suunta). Taukopaikka laavuineen on puolivälissä kurua. Paikka on hieno, mutta kuvissa kurua ei saa oikein näkyviin. Kivikkoiset rinteet jäävät jonkin verran puiden taakse piiloon. Blogin pääkuvassa Luontopolkumies seisoo kivikossa laavun takana, mutta harmaa paita ei sekään oikein näy kivikosta. Melkoinen piilokuva. Pidimme taukoa laavulla. Jokin lintu lauleli toistuvasti samaa melko lyhyttä säettä. Tuntematon ääni – yritin hyödyntää puhelimen sovellusta, mutta kenttää ei tainnut olla tarpeeksi, joten lintu jäi selvittämättä. Vasta majapaikassa myöhemmin jatkoin äänen tunnistusta ja lintu osoittautui sinipyrstöksi. Harmillista – olisimme varmasti yrittäneet kiikaroida tätä melko harvinaista lintua, mikäli olisimme tienneet, mistä linnusta oli kyse.

Laavulta kuljetaan pitkospuita pitkin kurun länsipäähän ja purolaaksoon, jossa on hyvin rehevä luonto. Alkumatkalla oltiin kangasmaisemissa, purolaakso poikkesi siitä huomattavasti tuomineen, alvejuurineen ja sananjalkoineen. Laakson päässä noustaan sitten rappusia pitkin takaisin mäen päälle.

Keltaisia merkintöjä vaikuttaisi ylämäessä olevan riittävästi.

Viimeiset puoli kilometriä kuljetaan taas tasaisessa maastossa.

Kierros päättyi, lopuksi viimeiset sata metriä ja paluu parkkipaikalle. Kävelyn pituus oli hyvin lähellä ilmoitettua 2,1 kilometriä, se vei meiltä tänään hieman alle tunnin. Parkkipaikalla ei ollut muita autoja emmekä myöskään tavanneet muita ihmisiä kävelyn aikana.

Reitti on vaativuustasoltaan tosi sopiva, jos niin saa sanoa. Korkeuseroa lienee kaiken kaikkiaan noin kuutisenkymmentä metriä, mutta nousut ovat loivia ja polku melko helppokulkuinen. Pieni porrastreeni kurusta noustessa ei liikaa rasita. Mukava tunnin kävely – ja ehkä bonuksena voi nähdä sinipyrstönkin ihan livenä!

Sijainti: N=7281371.090, E=535936.186 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=65.649464, GEO:lon=27.777775

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Pytkyn pyrähdys

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.